Siirry sisältöön
Uusi koti ulkomailla

Synttärihumua

30.04.2017

Tällä viikolla oli Akun 12-vuotissyntymäpäivät. Samana päivänä päättyi myös Akun kahden viikon loma koulusta. Ostin Akulle lahjaksi trampoliinin pihalle ja siitä on riittänyt riemua ja iloa. Aku oli jo pitkään halunnut omaa trampoliinia, mutta koska asuimme kerrostalossa Helsingissä, niin ei ollut järkevää hankkia sitä sinne.

Söimme synttäreiden kunniaksi kakkua ja toisen kerran juhlimme vielä kaverisynttäreiden muodossa viikon päästä.

     

Ajan käsite on muuttunut äitiyden myötä. Hahmotan nykyisin aikaa sen mukaan, kuinka vanha Aku on. Jos mietin jotain tiettyä vuotta, niin muistan sen sitä kautta, kuinka vanha Aku oli tuolloin.

Selailimme Akun kanssa valokuvia ja muistelimme kaikenlaisia tapahtumia ja ihmisiä. Meillä on ollut ilo saada tutustua niin moneen kivaan ihmiseen. Pidän tärkeänä, että Aku muistaa heitäkin, jotka ovat olleet hänen elämässään läsnä alkutaipaleella tai lyhyemmän pätkää ja tiedostaa, että hänestä välitetään koko ajan niin monen henkilön voimin.

Vaikkei aina oltaisikaan kaikkien kanssa niin tiiviissä yhteyksissä, niin silti jotkin näkymättömät sydännarut ovat punottuna kuitenkin moneen suuntaan yhteen.

Muistan hyvin, kuinka ensimmäisen kerran katseemme kohtasivat silloin 12 vuotta sitten sairaalassa. Olimme tiimiytyneet jo varmaan aiemminkin raskausaikana, mutta tuosta katseesta kaikki vain vahvistui ja tämä katseenvaihdon voima on kantanut läpi monenmoisten tilanteiden yli.

Nyt kun istuskelin nurmikolla ja katselin, kuinka tuo entinen vauva pomppi jäntevillä jaloillaan trampalla, tunsin suurta iloa ja ylpeyttä siitä, että tähän ollaan tultu. Nyt on kulunut 12 vuotta, ajatella! Tämän kunniaksi menin itsekin trampoliinille pomppimaan. Elämää kuuluukin juhlia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »