Arkisto avainsanalle “arki”

• Lapsuuden kesät

  “Paras lahja ihmiselle on onnellinen lapsuus”  Ne päättymättömät lapsuuden kesät, tiedättehän, ne jotka alkoivat tuomen tuoksusta ja syreenien kukista. Ne kesät, jotka vielä elokuun ravunpyyntiöinä pitivät yllä valheenomaista lupausta siitä että niiden tunnelma säilyisi läpi syksyn ja talven. Eikä se koskaan säilynyt, mutta kesä oli taitava tarinankertoja, sai meidät uskomaan itseensä kerta toisensa jälkeen. Ne kesät, […] Lue lisää »

  

• Pieniä puita ja ruisleipää, eroja Piilaakson ja Suomen välillä

  Olemme olleet nyt Suomessa lomalla noin reilun viikon. Jetlag alkaa olla takanapäin, alamme laskeutua tähän maahan, jonka tavat ja kulttuuri asuu ihomme alla ilman, että oikeasti sitä edes tiedostamme. Purppurana hehkuva taivas kello yksitoista illalla, hyttysten ininä kuusikossa ja litran maitotölkit ruokapöydissä eivät enää saa aikaan huvittunutta  “ainiin, täällä tämä onkin näin” henkäisyä. Olemme tehneet […] Lue lisää »

  

• Opi pyytämään apua

  Olohuoneen ikkunoista näkyy vain pimeää. On jo lähes yö. Myöhäinen ilta ainakin. Autotallista kuuluu kuivurin tasainen hurina kun se kuivaa vielä viimeistä pyykkikoneellista pyykkiä. Kolmen päivän pakkaus on takana. Kaikki kaapit on käyty läpi, siivottu ja osin tyhjennetty niin että tulevat airbnb vieraat voivat rauhassa levittää omia tavaroitaan hyllyille. Kaikki tärkeä ja henkilökohtainen on siivottu […] Lue lisää »

  

• Viimeiset ennen lomia

  Juuri nyt istun tässä tietokoneeni ääressä, ulkona paistaa vihdoinkin taas aurinko ja Piilaakso alkaa siirtyä kesään. Kuopus laulaa selkäni takana lattialla istuen abc laulua englanniksi. Eilen minulla pyöri täällä 3 Kuopuksen kerhokaveria aamupäivän, jotta muut äidit saivat hoidettua kiireellisä asioitaan kerhon jo suljettua ovensa viime viikolla. Päivät tuntuvat nyt olevan täynnä lukuvuoden viimeisiä. Viimeisiä jalkapallotreenejä, […] Lue lisää »

  

• Vääränlainen aamukahvi kirpaisi ja paljasti kuinka pinttynyt tapa se on

  Karkeasti katsottuna elämässäni on kolmenlaisia aamukahveja. Ne kaikki tapahtuvat saman pöydän ääressä ja muu tuntuu väärältä. Lue lisää »

  

• Pääsiäinen meidän perheen tapaan

  Näen miten jännitys kipristelee lasten sisällä jo launatai-iltana. Tästä on puhuttu niin usein, muisteltu edellisiä vuosia ja pohdittu onko tämä nyt oikeasti taikaa, aikuisten keksimää satua vai ihan oikeasti totta. Pääsiäinen. Tarkemmin sanottuna pääsiäissunnuntai. Tuo maaginen hetki, kun saa mennä etsimään pääsiäispupun ulos piilottamaa pääsiäiskoria. Täällä Amerikassa pääsiäinen on juhla josta ei kouluissa mainita oikeastaan […] Lue lisää »

  

• Elämän perspektiivejä

  Lintu laulaa viikunapuun oksilla. Oksilla jotka vielä viikko sitten ojentautuivat kohti sadepilviä harmaina ja paljaina. Nyt niitä koristaa jo kämmenen kokoiset lehdet, pienet viikunat kurkistelevat lehtien vierestä kohti sinistä taivasta. Hän on vihdoin täällä, aurinko, lämpö, Piilaakson kevät. Etelässä villikukat ovat purskahtaneet ryöppyinä kukkimaan, täällä pohjoisessakin kukkulat alkavat saada oransseja ja keltaisia värilaikkuja vihreän sametin […] Lue lisää »

  

• Supervoimana tylsistymisen taito

  Hän on täällä taas, kevät. Kelloja siirrettiin. Illat pidentyivät ja aamut palasivat takaisin pimeäksi. Urputin lauantaina asiasta ystävälle. Vali vali, ei ole kivaa kun aamut on taas viikon ajan tahmeita ja lapsia saa kiskoa sängystä väkipakolla kun heidän sisäinen kellonsa on väärässä. Ei ole kivaa kun juuri kun aamuisin on ollut valoisaa kun herään viiden […] Lue lisää »

  

• Sydämeen piirretyt muistot

  Hiekka tekee keittiön lattian liukkaaksi, tossut tuntuvat lipsuvan askeleiden alla. Hiekkaa lattialla, hiekkaa tiskikoneessa, hiekkaa kengissä, hiekkaa joka paikassa. Kevät ja merenrantakausi on alkanut. Lapsilla olikin eilen vähän yllättäen vapaapäivä, spontaanisti suuntasimme rannalle. Voisin kertoa teille siitä miten meri pauhasi, miten hiekka lämmitti jalkojen alla ja lapset juoksivat kilpaa aaltojen kanssa. Mutta olen kirjoittanut siitä […] Lue lisää »

  

• Liian hyvä arki?

  Hiljainen talo, lastenhuoneesta kuuluu kuinka Kuopus kaivelee legolaatikkoa ja mutisee samalla itsekseen. Työpöytä on sotkuinen, papereita pinoissa, nenäliinapaketti muistuttamassa jo ohimenneestä flunssakaudesta. Ajatukseni ovat harhailleet tulevaisuudessa tämän viikon. Olen murehtinut asioita joihin en voi vielä vaikuttaa, olen huolehtinut ja stressanut mahdollisesta elämäntilanteesta joka olisi edessä vasta vuoden päästä. Tiedän sen järjettömyyden, mutten saa ajatuksia täysin […] Lue lisää »