Arkisto avainsanalle “arki”

• Onnen hinta

  Punainen verho heilahtaa tuulen liikuttaessa sitä hellästi, kuulen miten kangas kahahtaa takaisin ikkunanpieleen ja linnunlaulu saavuttaa tajuntani. Puolison käsivarsi kylkeni päällä, unesta raskas hengitys niskassani. Puolison kuiskaama “rakastan sinua “ennen nukahtamista kaikuu vieläkin päällämme, kuin suojaavana peittona maailman pahuudelta. Aamun raikas ilma täyttää makuuhuoneen, en tiedä mitä kello on. Eikä sillä tunnu olevan väliä. Aurinko […] Lue lisää »

  

• Hellahirmurock

    Riehun hellan ääressä. Kattila liedelle, pam. Levy päälle, naks. Suolaa veteen, viuh. Perunat veteen plumps, plumps. Äkkiä porukalle sapuskaa! Tuolla ne kiljuu nälissään. ”Tulkaa nyt joku pilkkomaan porkkanoita!” Hellapoliisi. Määräilevä vaimo, ”pirttihirmu”, sanoo urbaani sanakirja. Mikä on pirttihirmu? ”Epämiellyttävä, määräilevä nainen”. Eipä täällä miehiä kyllä näykään. Näin on, olen hellahirmu. ”Lautasia pöytään!” komennan perhettä, […] Lue lisää »

  

• Mitä sinulle kuuluu?

  Juna nytkähtää liikkeelle. Kaisaniemen puisto jää oikealle puolelleni kun juna hitaasti lisää vauhtia ja aloittaa tasaisen matkansa kohti Joensuuta minä kyydissä. Istun yläkerrassa ja katselen ikkunasta ulos, Taivas on sininen, pieniä pilvenriekaleita vaeltaa sen kannella ja ihmiset tuntuvat kaikki olevan menossa jonnekin. Takana on kolme päivää ilman lapsia. Kolme päivää kun minun on pitänyt huolehtia […] Lue lisää »

  

• Julkinen yksityinen elämä- ajatuksia bloggaamisen takaa

  Lapset viimeistelevät pupulaatikko askarteluaan ruokapöydän ääressä ja minä selailen laiskasti Instagrammia. Katselen muiden bloggaajien, ystävien ja puolituttujen kuvapäiviyksiä, luen seuraamani bloggajan kertomusta keskenmenoon päättyneestä raskaudesta, luen toisen bloggaajan riemusta kun hän vihdoinkin sai opintonsa päätökseen. Lopulta päädyn syystä tai toisesta omille instagramsivuilleni ja vilkaisen kuluvan viikon kuvia. On kuvia rannalta, jossa vietin lasten kanssa maanantain […] Lue lisää »

  

• Tasapainoilun sietämätön vaikeus

  Aamuhetki. Istun Esikoisen kanssa hiljaa sohvalla ja katsellaan ulos olohuoneen ikkunasta. Linnunlaulu kantautuu sisälle, me molemmat hengitämme samaan tahtiin. Tunnen lapsen sydämen sykkeen omaa kehoani vasten. Mietin omaa aikaa, lapsetonta aikaa, yksinoloa, hiljaisuutta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan kaipaisi hiljaisuutta ja yksinoloa. Tottakai kaipaan. Mutta olen myös rakentanut elämääni niin, että niitä hetkiä tulee lähes […] Lue lisää »

  

• Hyvä arki

  Loma on ohitse. Arki on taas edessä. Maanantai. Ilma tuntuu viileältä ihoa vasten. Hengitän raikkaan tuntuista Kaliforniailmaa syvälle keuhkoihin ja lähden juoksemaan. Kellon on vasta kuusi, mutta jaksan silti nostaa tahdin jo heti ensimmäisen kilometrin jälkeen reippaaksi. Lihakset lämpenevät hitaasti mutta miellyttävsti. En olisi koskaan uskonut sanovani niin, mutta Kalifornia tuntuu raikkaalta ja vehreältä Arizonan […] Lue lisää »

  

• Huutaen puhuttua

  Olen taas tuntunut ajavan itseni tilanteeseen jossa minulla on kiire, on aikatauluja ja menoja enemmän kuin vapaata pelivaraa. Tilanne on ahdistava ja stressaava. Niin kauan kuin kaikki sujuu, niin kaikki on hyvin. Mutta pienten lasten kanssa liian aikataulutettu elämä törmää ongelmiin heti silloin kun yksi osanen en toimi. Kun on takana yksi huonosti nukuttu yö, […] Lue lisää »

  

• Säädön määrä on vakio

  En tiedä ovatko jotkut päivät vaikeita siksi että minä itse teen ne vaikeiksi vai ovatko ne vain.. noh, vaikeita. Eilisen piti olla ihan hyvä. Sellainen tavallinen suht rauhallinen koordinoitu keskiviikko. Se alkoi ihan hyvin. Missään ei  ollut merkkejä siitä millaiseksi se muuttui myöhemmin. Heräsin ennen kellon soittoa, kuten oikeastaan lähes aina. Ilmeisesti krooninen univelkani on […] Lue lisää »

  

• ”Toivottavasti se on sen arvoista”

  Naapurin portin kolahdus ja tuulikellon helähdys herättää minut. Avaan silmät ja kuulostelen aamua. Hengityksen ääniä, lintujen kevätkonserttia ulkona, lentokone lentää talon ylitse, lakanat kahahtavat kun Puoliso kääntyy parempaa asentoon. Esikoinen nukkuu vielä, edistystä, hän ei olekaan herännyt jo kello 5.45, kuten jokaisena muuna aamuna tällä viikolla. Lattia tuntuu viileältä jalkojen alla, vessassa valo häikäisee vastaan […] Lue lisää »

  

• Elämä suuri, ihminen pieni

  Esikoisen kuiskaava ääni tunkee läpi unen “Joko voi nousta? minä olen jo ihan hereillä.” Kiroilen hiljaa mielessäni nähdessäni hapuilemani puhelimen näytöstä kellonajan. 5.45 Esikoinen on herännyt nyt jo hetken aikaa ennen kello 7. Mutta että nyt sitten herätään jo ennen kello kuutta. Sanon lapselle, että on tosi aikaista vielä, nukutaan vielä hetki, jooko. Hän nyökkää […] Lue lisää »