Arkisto avainsanalle “arki”

• Takaisin Pohjolassa

  Kellon on neljä aamulla. Esikoinen tunkee viereeni sänkyyn ja alkaa pyöriä peiton alla levottomana. Kuopus valvoi yhdestä kolmeen, nyt hän vihdoinkin nukkuu taas syvää levollista unta. Jetlag on taas täällä. Nousen Esikoisen kanssa ja jätän Kuopusen nukkumaan. Talo on vaiti, jostain kuuluu miten vesi kiertää pattereissa. Pimeys leijuu ikkunoiden ulkopuolella mustana ja raskaana. Lapsuudenkotini punainen […] Lue lisää »

  

• Ei lähtöä ilman itkua- alle viisi päivää paluumuuttoon

  Tänään se sitten iski tajuntaani, lähdön todellisuus. Olen hyvästelly ihmisiä, olen tehnyt niitä kuuluisia viimeisiä asioita. Käynyt kukkuloilla, rannalla, kahvilla, viinilasillisilla, illallisilla. Halannut ja katsonut silmiin. Mutta vielä kertaakaan ei sydämeni ole kipuillut tai kyneeleet valuneet poskiani pitkin. Olen ajatellut olevani realistinen. Olen ajatellut, että tämä kaikki kertoo siitä, että nyt oli oikea aika lähteä. […] Lue lisää »

  

• Katkeransuloiset viimeiset viikot

  Ensimmäine pilvinen päivä ikuisuuksiin. Aurinko ei pilkahda. Ei edes hetkeksi. Harmaa pilviverho ei rakoile, ei anna periksi. Väsymys tanssii silmieni ympärillä, pitää nuutunutta olemustani pilkkanaan. Tuntuu kuin se naureskelisi korvaani, ihmettelesi miten oikein kuvittelen pärjääväni Suomessa, kaamoksen keskellä jos en kestä yhtä pilvistä Kalifornian päivää. Aamusta asti koen väsymyksen vain istuvan harteillani, hievahtamatta. Haluaisin kömpiä […] Lue lisää »

  

• Halloween ja muita asioita joita jään kaipaamaan

  “Näitä lämpimiä lokakuun päiviä jään kyllä kaipaamaan.” Puolison lausahdus viikonlopulta kaikuu päässäni kun sytytän keittiöön valot maanantaiaamuna. Päivät ovat ehkä vielä lämpimät mutta öisin asteet tipahtavat lähelle viittä. Mikä tarkoittaa kylmää asuntoa. Avaan keittiön oven hakeakseni minttua puutarhasta, savun haju lyö vastaan muurin lailla. Ne ovat täällä taas. Maastopalot. Suurempana taas kuin koskaan aiemmin. Valtava […] Lue lisää »

  

• Ystävyyden hinta

  On iltapäivä. Lapset piirtävät olohuoneen lattialla ja liimailevat hassuja silmiä piirrostensa hahmoille. Halloween hirviötä, kuulemma. Istun askartelukaapin edessä ja ympärilleni levittäytyy kaaos. Neljän vuoden aikana kertynyttä askarteluroipetta on ympärilläni epämäärisinä kasoina. Laatikollinen kiviä, jostain styroksmassasta tehtyjä epämääräisiä neliötä, huopatilkkuja, jäätelötikkuja, pussituksesta huolimatta kuivunutta savimassaa… Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikkea mitä sitä nyt voisi kai […] Lue lisää »

  

• Paluu Suomeen

  Nuotiopuut rätisevät hiljaa pimeydessä ja liekit valaisevat Puolison kasvoja kauniisti. Näkökentän laitamilla, lähes jättimäisten punapuiden varjoihin hukkuneena on telttamme jossa lapset nukkuvat syvää unta. 8 kilometrin kävely korkealle kukkulan laelle, läpi sumun ja naavaoksaisten puiden teki tehtävänsä ja lapset siirtyivät unimaailmaan nopeammin kuin yleensä telttaretkillämme. Nuotion savu nousee kohti puiden latvoja, tähdet muodostavat kirkkaan pistematon […] Lue lisää »

  

• Pärjäävät vanhemmat

    “Relaa nyt jo, otat vaan ihan rauhassa, lakkaa suorittamasta, kenellä sinä todistat hyvää vanhemmuuttasi, hengitä hyvä ihminen….” Rakkaudella ja välittämisen ajatuksella sanottuja lauseita. Taustalla vilpitön halu auttaa ja saada toinen tuntemaan olonsa paremmaksi. Vakuuttaa ettei se vanhemmuus ole mikään suorituslaji, että kyllä vähempikin riittää. Silti niiden jälkeen sanojen vastaanottaja, minä, ei tunne itseään lainkaan […] Lue lisää »

  

• Kuivan maan ihmiset – ajatusvirtaa Piilaakson syksyn keskeltä

  Herään yöllä, en tiedä miksi. Makaan hetken hiljaa sängyssä ja kuulostelen taloa. Ruokahuoneesta kuuluu vieno kilahdus, viinilasi osuu toiseen. Sitten hiljenee. Maanjäristys, ajattelen ja jään kuuntelemaan hetkeksi vieläkö tulisi lisää tärinää. Minuuttien päästä olen taas syvässä unessa. Herään uudelleen ennen kellon soimista. Ehkä se on merkki siitä etten enää ole aivan niin uuvuksissa kuin viime […] Lue lisää »

  

• Missä onni asuu

  Näinä alkusyksyn päivinä, kun elämä tuntuu täyttyvän kiireistä, pienet stressipeikot hihittelevät nurkissa  ja aika tuntuu valuvan sormien välistä tiimalasin hiekan kaltaisesti, olisi niin helppoa keskittyä siihen miten se kaikki tapahtuu. Olisi helppoa keskittyä pyörimään siinä tekemättömien töiden listan sanojen, pyykkivuorten, olohuoneeseen levinneiden legopalasten ja miljoonan kirjottamattoman sähköpostin sekavaan kasaan ja ottaa vastaan siitä aiheutuva päänsärky […] Lue lisää »

  

• Hetkiä joita kukaan ei näe- palasia arjesta

  Gaudeamus julkaisi Taina Kinnusen kirjoittaman kirjan Kalifornia Kutsuu. “Kalifornia kutsuu piirtää tarkasti, viihdyttävästi ja vähän provosoivastikin esiin niin amerikkalaisen kuin suomalaisenkin yhteiskunnan ja kulttuurin vahvuuksia ja kipupisteitä. Esille tulevat Kalifornian ristiriitaisuudet: letkeä meno ja lempeä valo yhdistettynä maailman teknologiakeskuksen nopeatempoiseen sykkeeseen sekä suorituspaineisiin kouluissa ja työpaikoilla.” Kirja aiheutti odotetusti mielenkiintoisia keskusteluita täällä asuvien suomalaisten kesken. […] Lue lisää »