Arkisto avainsanalle “arki”

• Hyvät hetket ja positiiviset ajatukset -mitä hyvää eristyksessä voi olla

  Tiistai-ilta. Kuopus istuu keittiönpöydän ääressä ja seuraa ujonsekaiisella tyytyväisyydellä miten hänen Kalifornian ajan luokkatoverinsa selittää yksityiskohtia legoajokkinsa toimintatavoista. Lasten legoukkeleita lojuu pitkin olohuonetta ja eteisessä ovat sikinsokin kengät ja haalarit pitkin lattioita. Silti talossa vallitsee rauhallinen tunnelma, eikä ketään tunnu kiristävän tai ahdistavan. Meillä on takana jo toinen oikeasti todella hyvin sujunut päivä. Sen jälkeen […] Lue lisää »

  

• Rakas eristyspäiväkirjani

  Hetkiä korona-arjen keskeltä. Toinen viikko. Eihän tämä nyt voi olla niin vaikeaa. Tehdään vuoroissa töitä, lapsethan ovat tottuneita siihen että tehdään töitä kotonakin. Pidetään vain rytmistä kiinni. Aamulla ulos, lounas, rauhalista aikaa, vähän opetusta, iltpäivällä ulos, pikkukakkosta… Kyllä me selviämme. Niin. Kuulostaa jotenkin niin yksinkertaiselta. Kaksi aikuista, kaksi lasta. Kaksi kertaa kahdeksan tunnin työpäivä, kaksi […] Lue lisää »

  

• Kaaoksen keskellä – miten me yritämme ottaa tätä poikkeustila-arkea haltuun

  “Tämä virus aiheuttaa kyllä aika paljon kaaosta.” Toteaa Esikoinen aamupalapöydässä. Katson lasta joka lappaa kaurahiutaleita ja mustikkajugurttia suuhunsa. Hän osuu harvinaisen oikeaan. Aika kaaoottista tämä elämä on ollut. Monin osin. Moni teistä lukijoista suuttui kun sanoin, etten koe erityistä tarvetta suuttua vessapaperihamstraajista, vaan olen sitä mieltä että jos ne vessapaperit heitä rauhottavat niin silloin se […] Lue lisää »

  

• Äiti eihän nyt hetkeen muuteta? ajatusvirtaa tiistai-iltana

  Tiistai-ilta. Nukahdan Kuopuksen sänkyyn sen jälkeen kun olen laulanut unilaulun. Havahdun kun kuulen ulko-oven käyvän. Kello on puoli yhdeksän. Puoliso tulee kotiin jalkapalloharjoituksista. Tiistait ovat aina väsyttäviä päiviä. Herään aikaisin, jotta olisin työpaikalla aikaisin. Ajoissa täytyy olla, jotta voi lähteä ajoissa. Jos minä jotain olen 7 vuoden vanhempana olemisen aikana oppinut niin se on se, […] Lue lisää »

  

• Valintoja joita ei kannata katua – ajanjakso lasten kanssa kotona

  Sinä voisit olla jo työelämäsi huipulla. Unelmatyössäsi. Totesi eräs tuttavani minulle kun hänelle selvisi, että etsin vakinaista työtä. Mutta valitsit lähteä ulkomaille ja tehdä hanketöitä. Niin. Niin valitsin vastasin. Enkä ole katunut.  Muistatteko ne ajat kun Piilaaksossa tuskailin sitä, etten jaksaisi olla vain kotona. Miten haikailin sitä elämä mitä niin moni ystäväni tuntui elävän, että […] Lue lisää »

  

• Älä itke surusta kun se loppuu, itke ilosta koska se tapahtui

  Kirjoitin edellisen kirjoituksen yksinäisyydestä. Nyt haluaisin kirjoittaa päinvastaisesta aiheesta, ystävyydestä. Ystävyys on tavallaan ajankohtaista juuri nyt, ystävänpäivän kolkutellessa oveen. Hassusti me olemme halunneet määrätä kalenteriin tietyn päivämäärän jolloin meidän tulisi muistaa rakastettua tai ystäviä. Aivan kuin heitä ei voisi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Kuitenkin paljon painavampi syy kirjoittaa ystävyydestä on oikeastaan tämän päivän tunnetilani. Puhelimeni […] Lue lisää »

  

• Tavallinen, tylsä perhe-arki- tätäkö me oikeasti kaipasimme?

  Aamu. Aikainen aamu. Pimeys lepäilee vielä kaikessa raukeudessaan huoneissa, sillä ei ole mikään kiire lähteä. Hapuilen puhelinta yöpöydältä ja katson kelloa, 5.55. Viiden minuutin päästä se pärähtäisi soimaan. Sammutan herätyksen ennen kuin se edes lähtee soimaan, turha herättää Puolisoa siihen. Nousen ja hiivin ulos huoneesta jumppamatolleni. Seuraavan kerran avaan makuuhuoneen oven kello seitsemän aamulla. Ennen […] Lue lisää »

  

• Missä lajissa Helsinki voittaa Piilaakson?

  Tämä talvi on ollut epätalvi. Se on varmaan tullut selväksi. Ehkä pienoinen pettymyskin on ollut luettavissa sieltä rivien välistä. Minähän kun tavallaan lupasin lapsille lunta. Oikean talven. Narskuvaa valkoista massaa kenkien alle. En tätä ikuisesti jatkuvaa marraskuuta. Onneksi me olemme tankanneet kahden vuoden ajan lähes tauotta Kalifornian aurinkoa. Tuntuu kuin tämä sää lähinnä vain harmittaisi […] Lue lisää »

  

• Mihin elämä vie seuraavaksi

  Harmaata, harmaata, harmaata. Talvi ei tahdo tulla. Ei millään. Kaikki lumisateet saapuvat tähän merenrantakaupunkiin vetenä. Tammikuu on lipunut siitä huolimatta eteenpäin. Niinhän se aika aina. Ei se kysy säätilaa etenemiseen. Vain muutama itkuinen päivä koko kuukauden aikana, se on paljon paremmin kuin mitä uskalsin toivoa missään vaiheessa. Totuttelua tämä on silti vaatinut. Uusi elämä. Kaikki […] Lue lisää »

  

• Paluumuuton ristiriitaiset tunteet

  Lastenhuoneesta kuuluu naurua. Naapurin lapsi on kylässä eikä edes ensimmäistä kertaa. 40 metrin päässä olevien matalien kerrostalojen alimmassa kerroksessa asuu eräs ihanaakin ihanampi kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Periaatteen nainen. Geneerisesti tiesimme toisemme, lähinnä yhteisten ystävien ja blogimaailman kautta. Ja sitten tuosta noin vain me pamahdimme naapureiksi. Ja nyt meidän lapsemme vanuavat hänen nurkissaan yhtä paljon kuin […] Lue lisää »