Uupumuksesta paranemista ei voi hallita (miten ärsyttävää ja samanaikaisesti ymmärrettävää, sillä juuri kontrollointi on monesti uupumisen juurisyy), mutta olen silti onnistunut löytämään muutamia itselleni päteviä yleisohjeita. Ne, kuten ei mikään muukaan, takaa varmuudella uupumuksesta toipumista, mutta ainakin ne vähentävät tehokkaasti uusia totaaliromahduksia.

Tasapaino (jälleen ärsyttävän lattea mutta silti niin oikea ilmaisu) on kaiken ytimessä. Kaikkia listaamiani uupumuksenehkäisy- tai vaihtoehtoisesti hankkimiskeinoja voi yli- tai alikäyttää.

Unilääkäri ei ole aina oikeassa

Totaalilepo, sitä tarvitsen mielellään ainakin kaksi tuntia päivässä – joskus kolme tai neljä. Minulle se tarkoittaa yleensä pimeää tai unimaskilla pimennettyä huonetta, mukaansatempaavaa mutta ei liian dramaattista äänikirjaa sekä ehdottomasti tietoa siitä, että kukaan ei tarvitse minua. Välillä käy jo sellaisiakin ihmeitä, että hermostoni rentoutuu riittävästi päiväunille nukahtamiseen. Se todella on minulle ihme ja erittäin hyvä merkki hermoston tai ylipäätään elämän tasapainosta.

Jos yritän elää kuten normaalit ihmiset…

Jos yritän vähentää totaalilepoa ja elää kuten normaalit ihmiset, kuten minulla on tapana sanoa ilman päivälepoa elämästään selviytyvistä, kohtaan seuraukset viimeistään muutamassa päivässä. Uni silppuuntuu ja mieliala laskee. Hermostoni tarvitsee tuon pysähtymisen. Unilääkärit eivät suin surminkaan suosittele sängyssä pötköttelyä päiväsaikaan, mutta olen kovan koulun kautta todennut tämän toimivan minulle. Tuntikausien nukkuminen päivällä sen sijaan sotkee yöunet – paitsi äärimmäisessä väsymystilassa, jolloin se tukee yöunia.

Luotettavat ja epäluotettavat indikaattorit

ULKOILU. Olen aina ymmärtänyt ulkoilun ja liikunnan merkityksen hyvinvoinnille. Jos kuitenkin uupumuksen tai edes siitä toipumisen aloittamisen alkumetreillä olisin tajunnut miten järisyttävä se on, olisin määränyt itseni istumaan raittiissa ilmassa ulkona neljästä kuuteen tuntia päivässä, vaikka tekemättä mitään. Ulkona oleminen on myös näistä kaikista asioista se, joka kaikkein luotettavimmin indikoi hyviä yöunia ja parempaa mielialaa. Muiden kanssa osumisprosentti on pienempi, eli aina ei näiden omien sääntöjen noudattaminenkaan auta. Ihminen ei ole kone, vaikka välillä niin toivoisinkin.

Sokeri lienee ainoa, jota listan kohdista ei voi aliannostella. Ilmankin pärjäisi. Toisaalta en demonisoi sitä, ja herkuttelen kyllä – enimmäkseen kohtuudella ja toisinaan liikaa. Liika sokeri nostaa kierroksia ja täten uuvuttaa. Se myös taitaa sotkea yöunia. Läheiseni oli pidemmän aikaa totaalisessa sokerilakossa, ja raportoi yöunien parantuneen merkittävästi.

Pieni, virkistävä nautinto.

Kofeiini on minulle kiva asia aamuun, mutta lieväkin yliannostus nostaa kierroksia liikaa tuottaen levottoman, tärisevän ja jopa ahdistuneen olon. Kuppi aamusta sopii minulle, toisinaan toinen varhain iltapäivällä. Ilmankin pärjäisin, mutta tällä annostuksella kysessä on pieni, virkistävä nautinto.

Ilonpito liiallisena tai liian vähäisenä uuvuttaa. Oli pysäyttävää huomata, että myös hauskuus, ilo ja riehakkuus kuormittavat. Kaikki kierroksia nostava kuormittaa, myös hyvät asiat. Se ei tarkoita, etteikö niitä tulisi harjoittaa. Täytyy vaan pitäytyä kohtuudessa ja, niin hullulta kuin se kuulostaakin, varata palautumisaikaa ilonpidosta.