Toisinaan tuntuu, että normaalit käytöstavat eivät ole voimassa kohtaamisissa kolmosäidin kanssa. Kerron muutamia esimerkkejä, joista monet ovat omasta ja muutamat toisten kolmosäitien elämästä. Esimerkkejä, joissa uteliaisuus ja hämmästys voittaa järjen tai käytöstavat.

Nyrkkisääntönä sanoisin, että asioita voi kysyä ja kommentoida, mutta hienovaraisuus on hyvä muistaa. Kun hengittää muutaman kerran syvään ja on läsnä, voi usein aistia mikä on sopivaa suhteessa tilanteeseen ja ihmissuhteen läheisyyteen.

En ajattele sanojista pahaa.

Ja jos oletkin möläyttänyt jonkin näistä asioista, niin ei hätää. Ainakin itse uskon, että 99% ihmisistä päästelee tällaisia sammakkoja suustaan (usein äkillisesti eteen tulleissa tilanteissa) kiinnostustaan, ajattelemattomuuttaan ja innostustaan – ei ilkeyttään. En täten ajattele sanojista pahaa, mutta aiheesta on silti mielestäni tärkeää kirjoittaa ja muistuttaa.

Luomuna vai hoidoilla?

Nyt esimerkkeihin:

”En olisi selvinnyt tuosta (kolmosista).” No, mitä olisit tehnyt? Omia lapsia kun ovat, niin ei heitä tule mieleen poiskaan antaa. Ihminen selviää hämmästyttävistä asioista tavalla tai toisella.

”Ovatko kolmoset saaneet alkunsa luomuna vai hoidoilla?” Mieti tarkkaan, olisiko vastaavassa tilanteessa sopivaa kysyä siittämistapaa yksösten tai kaksosten vanhemmilta. Ja kyllä, luomukolmosiakin syntyy säännöllisesti. On ilmeisen yleinen väärinkäsitys, että kolmosraskaudet olisivat aina hoitoalkuisia.

Opastaisin oikeastaan kaikkien näiden kohtien osalta pohtimaan, ovatko sanomiset yleisesti tahdikkaita, sillä lasten kolmosuus ei itsessään anna perustetta tai oikeutta tahdikkuudesta poikkeamiseen. Lapsettomuushoidot voivat olla jollekin avohaava vielä vuosien jälkeenkin.

Lapsiluku täynnä ja vauva-aika karmeaa

”Haluatteko vielä lisää lapsia?” tai jopa ”Teillä on sitten lapsiluku täynnä.” 

”Saisiko lapsista kuvia?” Puolivieraiden esittämänä monelle vanhemmalle hieman outo pyyntö.

Vauva-ajan kauhistelua ei kannata automaattisesti harjoittaa. Jotkut kolmosäidit ovat kokeneet tuon vaiheen helpoimpana ja kolmen taaperon tai leikki-ikäisen kanssa pärjäämisen vaikeimpana. Toisten kolmoset ovat syöneet ja nukkuneet hyvin ja herättäneet yhteensä pari kertaa yössä. Toisissa kolmosperheissä kolmosvauvojen tahtiin on konkoiltu ylös jopa 20 kertaa yössä.

Rankat taustat

Ennen suunsa avaamista on myös hyvä tiedostaa, että kolmosten saamisen taustalla voi olla todella rankkoja kokemuksia. Lapsettomuutta, fyysisesti ja psyykkisesti raskaita hoitoja, keskenmenoja, osakeskeytyksiä tai yhden tai useamman sikiön tai lapsen menehtyminen kohtuun, riskiraskauden seuranta, vauvojen tehohoito sairaalassa sekä kotiutumisen ja arjen haasteet kolmen samanikäisen kanssa, muutamia mainitakseni.

Kolmoset toimivat kuin koiranpentu konsanaan.

En kehota välttelemään keskusteluita kolmosvanhempien kanssa, ainoastaan olemaan tahdikas. Itsehän olen rakastanut sitä, että kolmoset toimivat kuin koiranpentu konsanaan. Vieraat ihmiset lähestyvät, pysäyttävät ja juttelevat, mistä ei Suomessa saa liiaksi nauttia. Omalla kohdallani avoimuus on myös ollut selviytymiskeino, ja juttelen vähän vieraammankin kanssa mielelläni lähes kaikesta. Vierastan myös ajatusta, että esimerkiksi niistä lapsihaaveista tai -haaveettomuudesta ei voisi puhua ikinä tai kenenkään kanssa.

Kysyminen ja kommentoiminen on siis minun kanssani sallittua – jos vielä tämän jälkeen uskallat.

PS: Tämä ei ole hankala vaan hauska kommentti, ja asia tuli itselläkin mieleen jo ultraäänipöydällä heti kolmosuutisen saatuani: ”Mitenkäs autoasiat?”