Maailma on niin täydellisen sekaisin, että jopa keskustaoikeistolainen isä nostetaan pelastajaksi

Suomalaiset riemastuivat kun presidentti Alexander Stubb mainittiin taas maailmalla. Politiikkalehti Politicon Eurooppa-version juttu kertoi kuinka kaksi keskustaoikeistolaista isää (centrist dads) Stubb ja Kanadan pääministeri Mark Carney pelastavat maailman. Ei vähä mitään!

Asiaa on ruodittu jo. Sen nostivat esiin ainakin Uusi juttu ja Suomen kuvalehti. Se näkökulma keskustelusta on puuttunut, että tässä voi nähdä myös heikon signaalin niin sanotun uuden isyyden entistä vahvemmasta normalisoitumisesta.

Perinteisesti naispoliitikkojen äitiyttä on nostettu esiin ja ruodittu, usein aika kohtuuttomillakin tavoilla. Miespoliitikoille ei ole vanhemmuuden suhteen asetettu muita vaatimuksia kuin se, että vaimo ja lapsia pitäisi olla. Nyt Stubbin ja Carneyn vanhemmuus nostettiin kuitenkin vähän eri sävyssä esiin.

Alkujaan ”centrist dad” on brittiläisessä poliittisessa keskustelussa syntynyt pilkkanimi keskustaoikeistolaisille, maltillisille, liberaaleille poliitikkomiehille. Nyt elämme niin kaoottisessa ja arvaamattomassa ajassa, että tämä laimeus ja tasapaksuus on kääntynyt vahvuudeksi. Jutussa puhutaan siitä, että muodosteilla on keskustaoikeistolaisten isien klubi ja muistutetaan, että sekä Suomella että Kanadalla on tätä nykyä naapurina arvaamaton ja vihamielinen maa.

Ajatusmalli on edelleen konservatiivinen

Sävy on vähän erilainen, mutta toki ajatusmalli taustalla on edelleen hyvin konservatiivinen. Carney ja Stubb tekevät kovaa politiikkaa ja heidät nähdään esimerkiksi lenkkeilemässä yhdessä. Kumpikin korostaa sivistysharrastuksiaan. Tuskin heitä olisi nähty yhdessä lasten kanssa hiekkalaatikolla vaikka Stubbin tytär ja poika sekä Carneyn neljä tytärtä sen ikäisiä vielä olisivat. Oletus on edelleen se, että miehet tekevät tärkeitä asioitaan ja vaimot hoitavat kodin ja lapset.

Keskusteluun keskustaoikeistolaisista isistä on silti rakennettu sisään ajatus, että vaikka ura on prioriteetti, on heillä siitä huolimatta isinä myös läsnäoleva, hoivaava puolensa. Se tavallaan oletetaan elimelliseksi osaksi sitä liberaalia, demokraattista ja oikeusvaltioperiaatteeseen nojaavaa tasa-arvoista yhteiskuntaa ja sääntöperustaista maailmanjärjestystä, jonka tavoittelemiseen stubbit ja muut julkikuvansa nyt perustavat.

Stubbille hoivaavaa, läsnäolevaa isyyttä oletetaan enemmän kuin esimerkiksi hänen edeltäjälleen Sauli Niinistölle, jota taannoin kritisoin siitä, että hän ei ollut vanhempainvapailla viimeisimmän lapsen saatuaan.

Hatara viesti edes vähän paremmasta

Maailma on niin sekaisin, että Stubbin ja Carneyn keskustaoikeistolaisen isyyden nostaminen esiin tuntuu viestiltä toivosta ja siitä, että ehkä parempaan suuntaan voidaan mennä. Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kaltaisten autoritaaristen johtajien tunkkaisten sekä äärimmäisen seksististen, jopa misogyynisten ulostulojen maailmassa näkyy merkkejä jostakin muustakin. Carneyn ja Stubbin sentään olettaa olleen hiekkalaatikolla lasten kanssa, Trumpin ja Putinin ei.

En tiedä pelastavatko Stubb ja Carney maailman. Ilmastokriisi on meneillään, luonnon monimuotoisuus heikkenee ja fossiilisissa polttoaineissa roikutaan epätoivon vimmalla. Isompia ja pienempiä konflikteja on meneillään valtavasti eikä demokratia saati oikeusvaltioperiaate voi maailmassa hyvin. Stubbin ja Carneyn maailma olisi kuitenkin sellainen, jossa ainakin osa isoista globaaleista ongelmista otettaisiin vakavasti ja niihin haettaisiin ratkaisuja.

Stubb ja Carney edustavat sellaista tylsää tavanomaisuutta, jossa iskävitsit ja pyöräilyshortsit vähän vaivaannuttavat, mutta on sentään jotain vakautta.

Pasi Huttunen