Arkisto avainsanalle “kasvatus”

• Haaste: kosketa poikalastasi

  Aamuyö, ulkona laulaa jokin lintu. Suomen yötön yö valaisee huoneen, eivätkä kaiken valon läpäisevät verhotkaan pimennä huonetta millään tasolla. Makaan hiljaa kuunnellen vanhan kansakoulurakennuksen ääniä. Mietin mihin heräsin, vaikken oikeastaan edes välitä. Pian heräämisen syy selviää. Kuopus tepastelee lastehuoneesta huoneeseeni ja kysyy saisiko tulla viereen nukkumaan. Heräsin todennäköisesti jo siihen kun hän viereisessä huoneessa nousi sängystään. […] Lue lisää »

  

• Serkku – kuin talo joka ei katoa

  Saavuimme lauantai-iltapäivänä vanhempieni kotitaloon. Tänne metsän keskelle, Pohjois-Karjalan vaarojen syliin, Kolin kupeeseen. Koivut heiluttivat lehvistöjään keltaisen talon ympärillä, pilvet liukuivat sinisen taivaan kannen ylitse ja koko nuoruuteni sielunmaisema avautui eteeni taas kerran niin tuttuna ja turvallisena. Astuimme eteiseen, sieltä suoraan ruokailutilaan. Vastassa äitini, hymyilevänä kertomassa lapsillemme, että tulkaa mukaan, teidän täytyy etsiä eräät henkilöt. Esikoinen […] Lue lisää »

  

• Sateenkaaren värinen saunatonttu – lastenkirja kuolemasta

  Kuopus ja Esikoinen istuvat ruokapöydän ääressä piirtämässä. Kuopus kysyy pitääkö kaikille ihmisille aina piirtää hiukset. Kerron ettei tarvitse, on ihmisiä joilla eri syistä ei välttämättä ole hiuksia lainkaan. “Ihan niinkuin Jaakollakaan ei ollut!” Esikoinen hihkaisee. Nyökkään. Ihan niinkuin Jaakollakaan ei ollut. “Jaakko on nyt kuollut.” Sanoo Kuopus. Molemmat lapset hiljenevät hetkeksi. Nyökkään taas. “Niin on. […] Lue lisää »

  

• Kenelle kiitos hyvästä vanhemmuudesta oikeasti kuuluu?

  Kello on 6.45 maanantai-aamuna. Ladon autotallissa pyykkejä pesukoneeseen. Heräsin maanantaiaamuun muistaen, että lasten jalkapallovaatteet lojuvat edelleen pesemättöminä pyykkikorin pohjalla. Iltapäivällä on harjoitukset. Ulkona laulavat linnut ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Autotallin hämärässä minä kiroan omaa epäjärjestelmällisyyttäni ja sitä että tällaiset asiat lipsuvat mielestä. Ajatuksiini hiipi outo lausahdus “Mun äiti ei koskaan unohtanut mitään tällaista.” Ajatus […] Lue lisää »

  

• Unohdetaanko lapseen kohdistuva henkinen väkivalta liian usein?

    Tällä viikolla on kannustavan kasvatuksen kampanjaviikko. Osallistun tällä tekstilläni omalta osaltani tähän tärkeänä kokemaani kampanjaan positiivisen ja kannustavan kasvatuksen tukemisesta. Ylisukupolvien menevät haitalliset kasvatusmenetelmät ovat asia joihin mielestäni tulisi pyrkiä puuttumaan paljon vahvemmin mitä tällä hetkellä tehdään. Vaikeaa se kuitenkin on. Se mitä kotien sisällä tapahtuu, vuotaa harvoin ulos ja silloinkin kun siitä näkyy […] Lue lisää »

  

• Kuritusväkivalta katkesi minuun

  Se oli erään koulupäivän jälkeen, kun sanoin isälle pahasti. Olin yhdeksän. Isä oli pötköttelemässä sohvalla, kuten hänellä oli tapana aina työpäivien jälkeen. Kutsuin häntä laiskaksi. Luulin, että ihmisiä saa yleisesti sanoa laiskoiksi. En tajunnut että näin sai haukkua vain lapsia. Isän reaktio tuli salamannopeasti. Ennen kuin ehdin tajuta, mitä tapahtui, minua lennätettiin tukasta pitäen omaa […] Lue lisää »

  

• Kaksikielisyyttä on R kirjain – Miten kaksikielisyys vaikuttaa identiteetin muodostumiseen?

    Tämä on yhteistyöpostaus Suomessa toimivan familia ry:n kanssa. Familia on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhdistys joka tukee Suomessa olevia monikulttuurisia ihmisiä ja perheitä. Familialla on menossa kaksi- ja monikielisyyskampanja johon myös minä osallistun kertomalla mitä kaksikielisyys minulle merkitsee. Olen juuri hetki sitten kertonut teille meidän monikielisestä arjesta, mutta lähestyn aihetta uudelleen, vielä vahvemmin siitä näkökulmasta […] Lue lisää »

  

• Sanojen vaikeus- kerrotko sinä ystävillesi välittäväsi?

  Meri, aallot, hiekka, aurinko. Hyvä olo. Siinä hetkessä. Pelikaanit lentävät pään ylitse, katseeni kiinnittyy joukon mukana lentävään lokkiin. Muita lintuja puolet pienempi, silti lentää parven mukana. Ystävä ponkaisee ylös vierestä. “Valaita” hän huutaa. Seuraavan puoli tuntia me katselemme miten valaat hyppäävät ja pärskivät vettä ilmaan. Näky on sydäntäpuristavan huimaava. Istumme siinä lämpimässä rantahiekassa ja puhumme. […] Lue lisää »

  

• Toivo parasta, varaudu pahimpaan- amerikkalainen tapa suhtautua elämään

  Kolibrin lento, siipien iskut kuulostavat surinalta, aamuaurinko valaisee pientä lintua kun se siirtyy kukasta kukkaan. Kuopus katsomassa tuota joka aamuista näytelmää sohvalla seisten, aurinko värjää hänen hiuksensa kultaiseksi kehykseksi kasvojen ympärille. Maanantaiaamu, rutiinit, arki. Kaikki se taas edessä. Eilinen vaellus Mount Diablolle näkyy vielä juomapulloina väärissä laukuissa, tomuna kenkien kärjessä. Taas yksi paikka listaltamme tehty, […] Lue lisää »

  

• Empatia- voiko sitä olla liikaa?

    Luen uutisia, nälänhätä, sodat, kurjuus, köyhyys, ihmisiä käännytetään vaarallisiin maihin. Kurkkua kuristaa ja rinnassa tuntuu painavalta. Siirryn selaamaan sosiaalista mediaa. Ystävä kertoo hänen lastensa isän nukkuneen ajasta ikuisuuteen. Toisaalla eräs seuraamani doula kertoo otteita osallistumastaan suruseminaarista. Itkettää. Itkettää vaikken ystävän eksää sen kummemin tuntenutkaan, itkettää vaikka en tunne sitä isää, joka siellä suruseminaarissa kertoo […] Lue lisää »