Arkisto avainsanalle “kasvatus”

• Hellahirmurock

    Riehun hellan ääressä. Kattila liedelle, pam. Levy päälle, naks. Suolaa veteen, viuh. Perunat veteen plumps, plumps. Äkkiä porukalle sapuskaa! Tuolla ne kiljuu nälissään. ”Tulkaa nyt joku pilkkomaan porkkanoita!” Hellapoliisi. Määräilevä vaimo, ”pirttihirmu”, sanoo urbaani sanakirja. Mikä on pirttihirmu? ”Epämiellyttävä, määräilevä nainen”. Eipä täällä miehiä kyllä näykään. Näin on, olen hellahirmu. ”Lautasia pöytään!” komennan perhettä, […] Lue lisää »

  

• Inventaario

  Hypistelen käsissäni mustia pitsisiä stringejä. Karheat ja epämukavat. Silloin olin valmis sietämään epämukavuutta näyttääkseni viehättävältä. Pois! Niiden kanssa sopiva musta pitsikorsetti Madonna-kaudelta. Miten hihiteltiinkään tyttöjen kanssa sovituskopissa, kun ostettiin kaikille samanlaiset! Kehtasinko käyttää missään julkisesti, edes muhkeasti olkatopatun jakun alla ja revittyjen ja kulutettujen farkkujen kanssa? Tuskin. Sitten tapasin Hänet. No silloin, totta kai, oli […] Lue lisää »

• Kun äitiä harmittaa

    Sunnuntaiaamu. Yön taivaan peittänyt pilvipeite rakoilee ja aurinko pilkistää sen läpi. Puoliso nukkuu vielä, on minun vuoroni hoitaa aamu ja antaa toisen nukkua pitkään. Eilisillan väsymys vei kyvyn tehdä suunnitelmia tälle päivälle, ei vain osattu, kumpikaan ei oikein jaksanut miettiä. Kallisarvoista perheaikaa, mutta välillä päättäminen siitä mitä tehdä on vaikeaa. Pyörittelen mielessäni erilaisia vaihtoehtoja. […] Lue lisää »

  

• Mä eka!

  Mä oon eka valmis. Mä eka ulkona. Mun vuoro avata ovi. Mä painan eka liikennevaloissa. Mä eka bussipysäkillä. Mun vuoro valita ohjelma. Mä eka kylvyssä. MÄ EKAAAA! ÄÄÄÄÄÄÄÄ! Hengästyttävää välillä tämä sisarusten kilpailuvietti. Yritämme olla tasapuolisia ja kannustaa siihen, etteivät lapset niin paljoa kiinnittäisi huomiota siihen, kuka on ensimmäinen. Säännöllisissä asioissa on helppo pitää vuoroja. […] Lue lisää »

  

• Pitääkö lapsen totella?

  Loppukevät menee minun osaltani sohvanpohjalla puolimakuulla. Täältä huutelen lapsille ohjeita ja käskyjä pää punaisena. Mutta tehoaako nykypäivänä pelkkä puhe? Sanotaan, että ennen vanhaan lapset sentään tottelivat aikuisia. Mitä silloin tehtiin toisin? Lue lisää »

  

• Lopussa kiitos seisoo

  Kuulen suihkuun miten molemmat lapset heräilevät. Esikoinen käy vilkaisemassa kylpyhuoneen ovella olenko se minä suihkussa ja katoaa sitten taas oviaukosta. Kun menen makuuhuoneeseemme pukemaan, näen hänen kaivautuneen uudestaan sänkyynsä peittojen alle ja katselevan sieltä katossa olevia perhosia. Kun alan kattaa aamupalaa pöytään tulevat molemmat lapset ruokailutilaan. Esikoinen kaivaa sivupöydällä olevasta kysymyslaatikosta kysymyksiä joihin pitää vastata […] Lue lisää »

  

• Miten kasvattaa miesoletettu joka ei käyttäydy kuten miesoletettu?

  Ulkona paistaa aurinko, lapset leikkivät yhdessä takapihan nurmikolla, nykyään se on jotenkin jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Riitoja tulee, huutoa, tappelua, erimielisyyksiä. Harvoin kuitenkaan he enää käyvät toisiinsa käsiksi niin että siitä syntyisi täysi painiottelu. Usein julkisissa paikoissa heidän nahistelunsa kuitataan sanoilla “ No veljekset on tuollaisia” “Pojat on poikia” “Voi velikultia”. Kuitenkin jos olen […] Lue lisää »

  

• Löysin sisältäni pienen hollantilaisen

  On kuumottavaa irrottaa lapsi talutushihnasta, mutta joskus se on tehtävä ja oltava tukena hiukan kauempaa. Hollantiin muuttaneiden äitien kirja kertoo, että sillä tavoin tehdään maailman onnellisimpia lapsia. Lue lisää »

  

• Tasa-arvokasvatuksen perustukset lastenkirjoista, -ei näin

  Olen lasten kanssa kirjastossa. Tuhansien kirjojen koti. Rauha, joka asuu näiden miljoonien valkoisten sivujen ja niihiin painettujen kirjainten ympärillä on aina yhtä vaikuttava. Tämä tila, joka pitää sisällään tarinan, maailman, universumin toisensa perään. Ihmiskohtaloita, elmää, tietoa, mielikuvitusmaailmoita, elettyä elämää, historiaa. Niin paljon mistä oppia, mistä vaikuttua, minkä avulla nähdä maailma uudella tapaa. Olemme käyneet kirjastossa […] Lue lisää »

  

• Mä sanon viimeisen sanan ja se on Ei – kolmivuotiaan uhmaa

    Keskiviikko aamu. Kuopus ei halua myslissä olevia rusinoita, ei halua kuivattuja mansikoita, nypitään pois. Ei halua pukea, ei halua ulkohaalaria. Haluaa ajaa pyörällä, vaikka on vaikeaa, haluaa että häntä autetaan vaikka se ei onnistu. Haluaa mennä metsässä pyörällä, vaikka se on eri suunnassa kuin kerho. Haluaa mennä oikopolkua vaikka sitä kautta on hankalaa. Ja […] Lue lisää »