Siirry sisältöön
Uusi koti ulkomailla

Manchesterin iskun jälkeen

28.05.2017

Tällä viikolla Manchesterissa räjähti pommi. Järkyttyneet ihmiset lukivat tästä aamun uutisista ja ystäväni kertoi itkeneensä matkalla töihin kuunnellessaan radiosta tapahtumia. Akun koulussa opettajat kertoivat, mitä oli tapahtunut. Aku kertoi opettajien keskittyneen kertomaan iskun niistä puolista, jotka kertoivat siitä kuinka ihmiset olivat auttaneet loukkaantuneita. Oppilaat tekivät myös kortteja, jotka toimitettiin uhrien kouluille. Korttien tehtävänä oli viestittää, että lapset ovat toistensa tukena.

Manchester on Worcesterista 180 kilometrin päässä, joten se on aika kaukana meistä, mutta silti kosketti. Tajusin, etten ole ennen ollut maassa, jossa räjähtää vastaavanlainen pommi samalla kun olen siellä. Yhtäkkiä kaikesta tuli paljon todellisempaa kuin pelkät uutiskuvat. Läheisiä ihmisiäni, jotka työskentelevät armeijan palveluksessa kutsuttiin turvaamaan isoimpia kaupunkeja ja toimimaan poliisin apuna. Edellisenkin iskun jälkeen kaduilla näkyi huomattavasti enemmän poliiseja partioimassa, mutta tuolloin ei kutsuttu armeijaa apuun. Monet heistä ovat viime vuosina tottuneet menemään muihin maihin, mutta tällä kertaa he astuivat palvelukseen omalla maaperällään.

Arki surulippujen keskellä

Päällepäin elämä jatkuu samana. Ihmiset puhuvat iskuista, mutta kukaan ei oikein koe voivansa vaikuttaa asioihin. Kävin viikolla tavaratalossa, jossa sammui yhtäkkiä kaikki valot. Ihmiset alkoivat välittömästi kirkua ja säntäillä sokkona pimeässä. Hetken kuluttua valot palasivat päälle. Oli tullut pieni sähkökatkos. Ihmisten paniikkireaktiosta huomasin, kuinka pinnalla tapahtumat ovat monen mielissä tunnetasolla.

Akun ikäinen lapsi saa valtavasti tietoa joka puolelta. Maailma ja maailmantapahtumat ovat niin iso ja monimutkainen kokonaisuus, jota harvempi pystyy täysin ymmärtämään. Myöskään lapsi ei pysty millään hahmottamaa, mistä kaikki johtuu ja minkälainen kokonaisuus tässä tapahtumassa on. Mitä vanhemmaksi Aku kasvaa, sitä suurempia viitekehyksiä yritän opastaa häntä hahmottamaan. Tuntuu vanhempana siltä kuin avaisin hänelle ovia todeten, että on tässä asiassa vielä tämmöinenkin puoli ja Aku saa itse katsoa ja tutkia asioita lisää, vaikka sitten vanhempana. Yritän olla tuputtamatta valmiita vastauksia, joissa saatan olla hyvinkin väärässä.

Iskua seuranneena päivänä meillä oli yliopiston kevätretki kestävän kehityksen tapahtumaan, joka pidettiin messuhallissa Birminghamissa. Kaikkien tulijoiden laukut tutkittiin ja järjestyksenvalvojia oli ovella vastassa runsaasti. Päivä kulki hitaasti eteenpäin ja ajattelin uhreja ja heidän omaisiaan. Tuntui niin pahalta kaikkien puolesta ja mietin, minkälaisessa maailmassa lapset vielä myöhemmin elävät. Rauha ei ole ikinä itsestäänselvyys.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »