Siirry sisältöön
Uusi koti ulkomailla

Leppoisa puutarhapäivä

21.03.2017

Olemme Akun kanssa viettäneet aikaa puutarhaprojektin parissa. Kaikki maistuu ulkona paljon paremmalta ja olemme ottaneet tavaksi juoda viikonloppuisin aamuteet ulkona.

Edellinen asukas oli jättänyt vajaan erilaisia laatikoita täynnä työkaluja ja muita tavaroita. Aku tutki innoissaan, mitä kaikkea sieltä löytyi ja samalla teimme vajaan kevätsiivouksen. Kattoon oli jäänyt pieni ampiaispesä, jonka Aku urhoollisesti totesi hylätyksi.

Olen jatkuvasti yllättynyt siitä, mitä kaikkea Aku oli pakannut mukaansa Suomesta. Nytkin jostain ilmaantui hattu, jossa oli hyttysverkko kasvojen suojana.

Aurinko paistoi ja ilmassa oli ihana yhdistelmä samanaikaista kiireettömyyttä ja toisaalta touhua. Samanlaisen leppoisan tunnelman saa joskus kesämökillä Suomessa. Nämä puutarhapäivät ovat suosikkejani täällä.

Istutimme maahan siemeniä, joista toivottavasti kasvaa meille pitsatäytteitä, kuten oreganoa, rucolaa ja tomaatteja. Poimimme myös nokkosia, joista teimme myöhemmin nokkosteetä. Oli ihana seurata Akun innostunutta touhuilua ja ideointia. Mullan seasta nousi kastematoja ja tuli selväksi, että puutarha oli täynnä elämää.

Ajattelin alkaa leikkaamaan nurmikkoa, mutta ruohonleikkuri oli ilmeisesti rikki. Vajan perukoilta löytyi vanhan ajan vedettävä leikkuri. Se oli täynnä hämähäkinseittejä, joita pyyhimme pois. Leikkuriin oli isketty niin paljon painoja kiinni, ettei sitä meinannut ensin saada liikkeelle. Myöskin muhkurainen ja mäkinen maasto oli vähän huono yhdistelmä sellaiselle leikkurille.

Uudet naapurit moikkasivat aidan takaa. Heillä näkyi olevan siellä kasvihuone ja aurinkopaneelit, sekä jokseenkin tuliterä ruohonleikkuri. Toisen puolen naapureilla on koira, joka innostui haukkumaan aina kun Aku liikkui lähellä aitaa. Muutoin se oli ihan hiljaa ja rauhallisena.

Istuskelimme lopulta rappusilla tauolla t-paidat päällä. Kevätlinnut lauloivat ja jostain pomppi esiin sammakko. Kävin äkkiä laittamassa taloon johtavat liukuovet kiinni. Selitin Akulle, etten tosiaankaan halua sammakkoa taloon pomppimaan. Aku katsoi vilpittömän ihmeissään, että miksen haluaisi. Sehän olisi kuulemma vain kivaa, jos sammakkokin hyppelisi sisällä. Mukavaa huomata, ettei toinen ole ainakaan kovin vieraantunut luonnosta.

Aika kului verkkaisesti ja huomasimme todella tummien pilvien lipuvan pienen puutarhamme ylle. Yleensä sadekuurot täällä ovat vain pieniä tihkusateita, jotka eivät oikeastaan koskaan estä mitään tekemistä. Tällä kertaa jo ensimmäiset sadepisarat lupasivat astetta kovempaa sadetta, joten kiirehdimme äkkiä sisään. Sammakkokin oli loikkinut sillä välin jonnekin piiloon.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »