Siirry sisältöön
Uusi koti ulkomailla

Jazzia ja nukketeatteria vintage-hengessä

01.06.2017

Kirjoitin aikaisemmin keväällä retkestämme Eastnorin linnaan, jossa ystävystyimme lontoolaisperheen kanssa. He ottivat yhteyttä ja kertoivat olevansa menossa jälleen linnalle ja pyysivät mukaansa. Akullakin oli sopivasti lomaa koulusta, joten päätimme lähteä uudelle linnaretkelle puolen tunnin junamatkan päähän. Eastnorin linna on yksi suosikkipaikoistani täällä ja odotin kovasti taas näkeväni linnan, joka oli kuin suoraan satukirjoista kauniin luonnon kehystämänä.

Menneiden aikojen tunnelmaa

Tällä kertaa linnassa oli teemana vintage. Paikalla oli erilaisia vanhan ajan brittiläisiä näytöksiä ja teeman mukaisiin asuihin pukeutuneita esiintyjiä, jotka viihdyttivät lapsia ja vähän aikuisiakin. Orkesteri soitti ulkona hyväntuulista jazzia ja viereisessä teltassa myytiin kakkuja ja teetä. Karusellit pyörittivät vauhdista nauttivia lapsia. Paikalle oli tuotu myös monia vanhan ajan ajoneuvoja ja erilaisia kulkupelejä, sekä poneja, joilla pääsi ratsastamaan.

Katselimme myös legendaarista Punch & Judy nukketeatteria, joka oli niin raisu, että Aku hämmentyi. Nukkeaviopari tappeli näytöksessä mätkimällä toisiaan krikettimailan näköisellä kepillä naamaan. Lopulta esityksessä jouduttiin soittamaan poliisit paikalle. Myöskin poliisia mätkittiin samaisella mailalla ja eturivillä istuva pikkulapsien lauma torui kuorossa lyöjää. Rajuin käänne showssa oli ehkä se, kun nukkevauvakin sai osansa iskuista. Punch & Judylla on pitkät perinteet Englannissa ja se on ollut todella suosittu. Ystäväni seurasi haltioituneena päivän jokaisen esityksen. Hän piti sen sarjakuvamaisesta tarinankerronnasta ja ihasteli Punch & Judy-tarinaperinteen säilymistä vuosisatojen ajan.

Näytöksen jälkeen juttelimme miehen kanssa, joka näytteli käsinukeilla. Punch & Judy on alunperin Italiasta lähtöisin ja satoja vuosia vanha. Ensimmäisten näytösten on kerrottu olleen 1600-luvun loppupuolella, jolloin Punch tunnettiin vielä Punchinellona. Vasta teatteriesityksen rantauduttua Englantiin muutettiin se lyhennetyksi nimeksi “Punch & Judy”. Mietin suomalaista nukketeatteriperinnettä ja vaikkapa meidän Ransu Karvakuonoa. Olisipa varmasti ollut aikamoinen järkytys, jos Ransukin olisi joskus kaivanut selkärepustaan pesismailan ja alkanut mätkimään kaikkia. Siitä olisi varmasti noussut kohu.

Koiranilmakin väistyi jazzin soidessa

Ainoa maanantaista muistuttava asia oli astetta rankempi sadekuuro. Menimme siltä kahvioon piiloon ja syömään lämpöistä keittoa. Pahin vesisade taukosi tuona aikana, mutta ulkona tihkutti edelleen. Linnan alueella koirat saivat vapaasti olla mukana kaikissa sisä- ja ulkotiloissa. Meilläkin oli mukana porukassa ystäväni koira Gioia, jota Aku mielellään talutteli. Gioia ei vain tykännyt sateesta yhtään, eikä olisi ensin millään meinannut suostua tulemaan kahvilasta ulkotiloihin vesisateeseen. Aku keksikin lähteä etsimään lahjatavarakaupasta myös Gioialle sateenvarjoa. Niitä ei kuitenkaan ollut alueella myynnissä, joten Gioiakin joutui lopulta taipumaan ulos tihkusateeseen ja kastelemaan tassunsa märällä nurmikolla. Se kannattikin, sillä pian aurinko taas paistoi lämpimästi ja nautimme jazzin soidessa teetä ja perinteisiä englantilaisia kakkuja.

Illalla lähdimme kaikki samalla junalla kotiin. Jäimme Akun kanssa pois Worcesterissa ja ystäväperheemme jatkoi vielä sieltä toisella junalla matkaansa Lontooseen. Ehdimme sanoa juna-asemalla nopeat hyvästit ennen heidän junansa lähtöä ja sovimme tapaavamme taas pian.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »