Siirry sisältöön
Shanghai Daily

Koulukokemuksia maailmalta

08.06.2018

Kansainvälinen koulu Shanghaissa

Koulun aloittaminen kansainvälisessä koulussa ja sen sujuminen oli kaikkein jännittävin asia maailmalle muutossa näin äidin näkökulmasta. Valmiiksi mietitytti, miten haastavaan tilanteeseen lapset joutuvat, kun takana oli jo niin monta vuotta koulua Suomessa.
Vieraalla kielellä opiskelu ja kavereiden kanssa kommunikoiminen oli molemmille lapsille ihan uusi juttu. Nyt lukuvuoden lähestyessä loppuaan voin todeta, että sisarukset ovat hoitaneet hommansa loistavasti. Rankkaakin on ollut, mutta isoin kiitos haasteiden ylittämisestä kuuluu koululaisille itselleen.

Pitkät koulupäivät

Vuosi sitten ihmettelimme, kun lukujärjestyksessä oli kuusi päivää. Kouluarki kulkee siis kuuden päivän sykleissä, ei viikon päiviin sidotulla lukujärjestyksellä. Koulupäivät kestävät klo 8.3015.20, ja perjantaisin päivä on vain 20 minuuttia lyhyempi.
Koulupäivien lomassa ei ole lainkaan välitunteja, vain pienet siirtymät, jolloin ehtii mennä oppitunnilta seuraavalle.
Lounastauko kestää tunnin, mutta lähes tuhannen oppilaan koulussa sekin kuluu helposti ruokaa jonottaessa, vain joskus jää aikaa pelailla hetki luokkakavereiden kanssa. Kouluruoka on molempien mielestä edelleen puolentoista vuoden jälkeen ollut hyvää!

Sitoutuminen oppimistuloksiin on vahvaa. Monella oppilaalla on myös vapaa-ajalla yksityistutoreita, jotka auttavat oppiaineissa, ja koulun lomilla tehdään paljon ylimääräisiä koulutehtäviä.
Ihmettelimme, kun viimeisenä koulupäivänä ennen kesälomaa tyttäremme sai käteensä n. 300 matematiikan tehtävää, jotka eivät olleet mitään kovin yksinkertaisia. Niissä riitti pähkittävää myös suomalaiselle lukion matematiikan opettajalle, jolta saimme onneksi hiukan apua vaikeimpiin tehtäviin. Tehtävänippu piti palauttaa ennen koulun alkua.

Voimavarana yhteisöllisyys, oppimisalueena maailma

International Day ShanhgaissaSuurimman vaikutuksen on tehnyt kouluyhteisön tiiviys. Olen miettinyt mihin perustuu se, että täällä ei tarvita Kiva koulu -järjestelmää. Suuressakaan yhteisössä ei esiinny kiusaamista tai oppilaiden keskinäistä eriarvoisuutta. Kaikki saavat olla erilaisia ja ihan rauhassa omanlaisiaan: erilaisuus on rikkaus.
On toki selvää, että nämä oppilaat ovat tietyllä tavalla valikoitu joukko. Moni heistä on maailmalla kotonaan ja käy koulua sitoutuneesti ja innostuneesti.
Kouluyhteisön moninaisuutta käytetään voimavarana sujuvasti monissa oppiaineissa: asioita tarkastellaan koulutehtävissä eri maiden ja maanosien näkökulmista. Koulussa järjestetään vuosittain International Day, jossa juhlitaan kaikkia kansallisuuksia. Päivä oli tänäkin vuonna tosi antoisa ja tuntui hienolta saada heiluttaa Suomen lippua kaikkien muiden maiden joukossa.

Molemmat lapset ovat opiskelleet hyvin toisenlaisia oppiaineita kuin aiemmin Suomessa. Täällä painottuvat paljon selkeämmin mm. kestävän kehityksen teemat ja muut globaalisti ajankohtaiset aiheet.
Kahdeksannella luokalla olevan poikani viimeisimpänä Humanities-oppiaineen tehtävänä oli valita maa, jonka Human Policy ministeriksi hän halusi pyrkiä. Tehtävänä oli pitää luokassa esitelmä valitsemansa maan väestötilanteesta myös maahanmuuttopolitiikan näkökulmasta. Poikamme teki hienon esityksen Suomesta: siitä, miten meillä väestö ikääntyy ja tarvittaisiin lisää lapsia ja nuoria.

Koulu on sisältöjensä osalta vaikuttanut tarjoavan lapsille paljon hyviä valmiuksia itsenäisessä elämässä pärjäämiseen. Koulu onnistuu myös yhteisöllisyytensä ja sisältöjensä vuoksi tukemaan lapsen kasvua maailmankansalaiseksi, sellaiseksi, joka ymmärtää, että erilaisuus on rikkautta ja että toisista ja maapallosta on pidettävä huolta. Aika arvokasta pääomaa tulevaisuutta ajatellen!

Erilaisena oppijana maailmalla

Design-tunnilla tehty kelloEnnen tänne muuttoamme olin huolissani, miten vaativassa Shanghain koulumaailmassa voitaisiin huomioida poikamme oppimiseen liittyvää erityisyyttä. Nyt jo 15-vuotias poikamme oli Suomessa koulussa luokiteltu aina hyvin erilaiseksi oppijaksi, koska hänellä on terveydentilaansa liittyviä laajoja oppimisvaikeuksia. Nimenomaan vaikeuksiksi ne oli Suomessa luokiteltu ensimmäisestä luokasta lähtien.

Suomen kouluvuosiin mahtui monenlaista, oli ymmärtäväinen opettaja, joka onnistui eriyttämään opetusta, ja lapsemme oppiminen eteni. Valitettavasti oli myös parin vuoden ajanjakso, jolloin kohdalle sattui opettaja, jolle hitaammin oppiva oppilas oli rasite ja hän suoraan sanoi, ettei ehdi yli 30 oppilaan luokassa miettiä lapsellemme hänen tasoonsa sopivia tehtäviä. Surullista todeta, että nuo kaksi koulu vuotta menivät lapseltamme liian monella tavalla hukkaan. Ei kenenkään kuuluisi joutua vain istumaan pulpetissa ja odottaa, että voisi saada tasoisiaan tehtäviä. Oikeus oppia on jokaisella, myös erilaiselle oppijalla.

Olin etukäteen kovin huolissani, miten poikamme oppiminen sujuisi täällä maailmalla. Olin jopa varautunut miettimään kotikoulua. Toisin kävi. Suomessa oli todettu useampaan kertaan, miten vaikeita oppimisen rajoitteita pojallamme on ja ne nähtiin nimenomaan oppimisen esteinä. Mutta täällä maailmalla poikamme on selviytynyt hienosti kaikesta mistä muutkin. Hän on pitänyt puheen luokalleen Yhdysvaltojen edustajana YK:n ilmastokokouksessa, esiintynyt koulun bändissä useita kertoja ja loistanut matematiikan osaamisellaan, kun on saanut edetä omalla tasollaan (eli ei lainkaan samoissa tehtävissä kuin luokkansa keskitaso tai matemaattisesti lahjakkain kärki).

Tämä erityinen oppija on tehnyt innolla julisteita eri aiheista, suunnitellut designin tunnilla kellon, valokuvakehyksen ja aurinkokennolla toimivan yövalon. Hän on onnistuneesti kiteyttänyt oppimiaan asioita tweeteiksi, sarjakuviksi ja julisteiksi. Hän on saanut olla mukana ryhmätöissä ja tullut rohkeaksi esitelmien pitäjäksi.
Ihan parasta on, että poikamme on saanut ensimmäistä kertaa täällä koulussa palautetta ”Awesome, great work, wonderful, excellent!” Ne ovat sanoja, joiden voimalla ponnistetaan ihan mihin tahansa!

Miksiköhän hyvän kautta lapsen vahvistaminen on edelleen suomalaisessa koulukulttuurissa niin sivuosassa tai se on usein mahdollista vain niille oppilaille, jotka menestyvät koulutyössään koulun mittareilla hyvin tai loistavasti? Pedagogisesti näitä keinoja olisi aika helposti tarjolla, ja tiedän, että parhaimmat opettajat pääsevät niillä oppilaidensa kanssa loistaviin tuloksiin myös Suomen koulussa.

Jokainen oppilas on yksilö

Erilainen oppija on pärjännyt täällä, koska kansainväliseen kouluun tullaan hyvin erilaisista koulujärjestelmistä. Kenenkään ei edellytetä osaavan samoja asioita, samaa määrää tai samalla tavoin. Kaikissa oppiaineissa on valmiiksi sisällä erilaisia tasoja erilaisille oppijoille.
Opettajat ovat sitoutuneita työhönsä ja innoissaan siitä, minkä molemmat sisarukset ymmärsivät heti. Toki auttaa, että luokassa on vain parikymmentä oppilasta, jolloin opettajalla on jokaiselle aikaa. Pitäisikö Suomessakin miettiä enemmän ryhmäkokoja ja niiden vaikutusta lapsen kasvuun ja hyvinvointiin sekä koulussa että varhaiskasvatuksen puolella? Useinhan laatu ja määrä kulkevat käsikkäin.

Selkeä ero suomalaiseen kouluun on ollut se, että oppimistuloksia mitataan täällä hyvin toisenlaisin tavoin. Erilaiselle oppijalle on sopinut kokeita paremmin esitelmien, julisteiden ja ryhmätöiden arvostelu. Arvioinnissa on hyvin keskeisessä roolissa myös oppilaan itsearviointi, jonka hän tekee valmiiden apukysymysten avulla. Pojastamme on ollut mieleistä pohtia, missä onnistui, minkä olisi voinut tehdä toisin ja mitä kaikkea oppi.

Säilyyhän suomalainen koulu maailman parhaana?

Sanotaan, että Suomen koululaitos on yksi maailman parhaista, ellei paras. Olemme kyllä täällä maailmalla huomanneet, että moni asia voisi olla vieläkin paremmin. Suomalaisen koulun maineen säilyminen edellyttää tekoja nyt ja tulevaisuudessa. Onhan niin, että jokainen oppilas on yksilönä arvokas, ei vain systeemin osana?
Maailma on nykyisin suomalaislapsille melko pieni. Onhan Suomi maailman laidalla, mutta se on osa Eurooppaa ja muuta maailmaa. On globaaleja vastuita, asioita ja sisältöjä, joihin lasten soisi kasvavan jo kouluvuosinaan. Toivottavasti Suomessakin koulu oli menossa kohti sitä, että asioita katsotaan laajemmin.

Koulun tarjoamilla ryhmätyötaidoilla, toisen arvostamisen kyvyllä, monipuolisten oppimistaitojen vahvistamisella ja sillä, että koulupolun jälkeen lapsi luottaa omiin hienoihin vahvuuksiinsa, on suurempi käyttöarvo kuin kirjoista opituilla asioilla on. Sellainen olisi tärkeää pääomaa jokaiselle meistä!

Erityisen onnellinen olen siitä, että sisarukset ovat pärjänneet niin hienosti. Tiedän, että he saivat itselleen tärkeitä valmiuksia, jotka kantavat aina. En usko enää yhtäkään arviota poikamme oppimiskyvystä tai paremminkin sen rajoitteista. Jatkossa pidän huolta, ettei hän tule luokitelluksi esim. jatko-opiskelujensa suhteen oppimiseen liittyvän erilaisuutensa vaan puhtaasti omien hyvien taitojensa mukaan.

Saimme mielenkiintoisen kokemuksen kansainvälisestä koulumaailmasta. Oli se välillä raskastakin: tuli hetkiä, kun kaikki voimat ja energia koulutyöhön loppuivat. Mutta on ollut paljon myös onnistumisen hetkiä, iloa ja hyvää flowta onneksi paljon enemmän niitä.
Syksyllä sisarukset jatkavat suomalaisessa koulussa, jonne on mukava palata kaikkien kokemusten kanssa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »