Siirry sisältöön
Shanghai Daily

Kiinalainen lapsuus

05.05.2017 Pixabay

Kiinalainen lapsuus | Shanghai Daily

Kuva: Pixabay

Kiinalaisesta lapsuudesta tulevat nopeasti mieleen suorituspaineet ja kilpailu. Koulussa on oltava hyvä, jotta voi saavuttaa oman paikkansa kehittyvästä yhteiskunnasta. Kilpailu opiskelu- ja työpaikoista aikuisuudessa on kovaa, ja edellytykset pärjäämiselle luodaan jo lapsena. Kiinan erityispiirre on väestön suuri määrä: viime vuonna täällä syntyi 18 miljoonaa vauvaa aika huikea määrä verrattuna vaikkapa Suomen koko väkilukuun!

Oma työpolkuni lasten ja perheiden parissa Suomessa on vaikuttanut siihen, että havainnoin uutta ympäristöäni Kiinassakin kiinnittäen huomiota lapsiin. Lapsuuteen suhtautuminen ja kasvatuksen käytännöt ovat monelta osin kulttuurisidonnaisia, joten maailmalla on mielenkiintoista ihmetellä, miltä lapsuus muualla näyttää.

Shanghain kaduilla, ostoskeskuksissa ja julkisilla paikoilla liikkuu paljon lapsia ja perheitä. Yleisimmin näkee yhden lapsen vanhempiensa tai isovanhempiensa seurassa. Myös isiä tapaa lastensa kanssa, eikä ainakaan näin ulkopuolelta havainnoiden vanhemmuus näytä vain naisten rooliin kuuluvalta. Lapset ovat kauniisti puettuja ja julkisilla paikoilla aikuisen valvonnassa.

Shanghai on monelta osin moderni kaupunki, jonka autokanta on moninkertaistunut viime vuosien aikana. Mutta edelleen täällä näkee perheitä, jotka liikkuvat mopolla. Pieni lapsi saattaa jopa nukkua vasten mopon ohjaustankoa tai isompi lapsi torkkua vanhemman takana keskellä vilkasta liikennettä. Aika mielenkiintoisen näköistä varsinkaan, kun kypäriä ei täällä ei juuri näe.

Kiina on tunnettu yhden lapsen politiikastaan, joka luotiin 1970-luvun lopulla hillitsemään väestönkasvua. Tällä hetkellä perheessä saa olla kaksi lasta. On mielenkiintoista nähdä, miten muutokset vaikuttavat perhekokoon. Suurissa kaupungeissa useampi lapsi voi tuoda työn ja perheen yhteensovittamiseen lisähaastetta ja hidastaa näin perheen taloudellisen hyvinvoinnin kasvua, mikä saattaa vaikuttaa perhekokoon. Maaseudulla lapsiluku on ollut yhden lapsen politiikastakin huolimatta suurempi.

Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut lapsuuteen monella tavoin. Ainokainen on saanut paistatella kaiken keskipisteenä ja kokea aikuisten varauksetonta huomiota rajattomasti. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat ehkä halunneet silotella lapsen elämänpolkua. Toisaalta yhden lapsen harteille saatettu laskea kaikki perheen ja suvun odotukset koulu- ja myöhemmin myös työurasta. Silloin lapsen vastuulle on jäänyt hoitaa omaa osuutensa, pärjätä ja jakaa tätä kautta saavutettua hyvää läheisilleen.

Pääsin maaliskuussa kertomaan Shanghain yliopiston Social Work with Children -ryhmän opiskelijoille suomalaisista lasten ja perheiden hyvinvointia tukevista käytännöistä. Kerroin heille Suomen sosiaaliturvasta, lasten ja perheiden sosiaalityön tukimuodoista sekä julkisesta koulutus- ja varhaiskasvatusjärjestelmästämme. Kiinassa ei ole esimerkiksi lastensuojelujärjestelmää, ei rakenteita tai lainsäädäntöä lasten hyvinvoinnin varmistamiseksi eikä lasten hyvinvointia tavoittelevaa perhepolitiikkaa. Opiskelijat olivat kiinnostuneet suomalaisista käytännöistä ja halusivat luentoni lopuksi kuulla mm. aiheuttaako vapaa-ajan suuri määrä ongelmia lapsille ja nuorille. Meidän koulujärjestelmämmehän ei perustu siihen, että lasten ja nuorten kaikki aktiivinen aika kuluisi opiskeluun.

Ikääntyvien osuus on Kiinassa merkittävän suuri. Niinpä ikääntymisen haasteiden ratkaiseminen on ajankohtaisempaa kuin katseen suuntaaminen lapsiväestöön.

Kiinalaisten lasten hyvinvointia voisi tarkastella monesta näkökulmasta. Yksi lasten kohtaamista haasteista on Hukou-syntymärekisterijärjestelmä. Se sitoo mm. koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut paikkaan, jossa lapsi on syntynyt. Kun vanhemmat saattavat joutua lähtemään työn perässä hyvinkin kauas, lapsesta huolehtivat terveys- ja koulutuspalveluiden varmistamiseksi sukulaiset, naapurit tai tuttavat. Suhde vanhempiin voi muodostua tällaisessa tilanteessa hyvinkin etäiseksi. Huonoimmillaan omaa vanhempaa pääsee tapaamaan vain kerran vuodessa eli kiinalaisen uuden vuoden lomalla.

Merkittävä osa koko maailman lapsiväestöstä asuu Kiinassa. Siihen nähden olisi tärkeää, että kiinalaislasten hyvinvointi ja sen vahvistaminen huomioitaisiin niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Se alkaa asenteesta: siitä, että katse suunnataan lapsiin, minkä jälkeen seuraavat konkreettiset toimet ja teot. Matka on pitkä ja vaatii todennäköisesti vielä vuosikymmeniä paljon työtä.

Lapsuus, jota olen saanut täällä Shanghaissa asuessani pieninä pilkahduksina havainnoida, on kuitenkin näyttänyt monelta osin myös iloiselta ja onnelliselta. Kaikkialla maailmassa lasten hyvinvoinnin edistäminen ja siihen investoiminen on kannattavaa. Hyvinvointi rakennetaan lapsuudessa: lapsissa on tulevaisuus niin meillä Suomessa kuin maailmallakin.


 

Lue myös Au pair -mummina Shanghaissa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »