Siirry sisältöön
Kun silmät katsoo ohi

Mikä ihmeen joulu?

21.12.2017

Kuinka monta kertaa lastentarhanopettaja jaksaa laulaa Kulkuset, kulkuset-joululaulun? Ja lapset kuunnella sen opettajan laulamana yhä uudelleen ja uudelleen.

Ja taas – nyt lapset yhtyvät lauluun ja laulun voluumi sen kuin kasvaa loppua kohti.

Olemme aika onnellisessa asemassa ainakin yhdessä asiassa. Rialla ei ole dramaattisia aistiherkkyyksiä, jotka voisivat joulun aikaan johtaa moniin epämiellyttäviin tilanteisiin, kuten raivonpuuskiin tai ahdistuskohtauksiin koulussa, kaupoissa, kaikissa paikoissa, joissa on hulinaa ja hälinää ja ihmispaljoutta, valojen sinfoniaa ja joulukoristeiden kimmellystä.

Ria ei ole laulusta moksiskaan.

Onneksi.

Mutta siihen on toinenkin syy. Myönnän etten edes ymmärtänyt asiaa aiemmin: kun muut Rian päiväkotikaverit pörisevät innoissaan joulun alla, piirtelevät ja koristelevat lumiukkoja ja joulukuusia, saattaa olla, että Rialla ei ole hajuakaan, mistä on kyse.

Juhlat, kuten syntymäpäivätkin, ovat useille autistisille lapsille aivan vieras konsepti.

(Olen ollut edellisen autistisen poikani Enricon 5-vuotissynttäreillä. Kun hänelle laulettiin onnittelulaulu, kun hän sai ensimmäisen palan synttärikakkua ja kun hän sai alkaa avata lahjoja hän näytti poissaolevalta – normilasten synttärirituaalit eivät merkinneet hänelle mitään. Tietysti hänelle oli ennen juhlaa selitetty monin tavoin, mistä syntymäpäivissä oli kyse, mitä ja miten siellä juhlitaan ja mikä niiden merkitys on.)

Ria keskittyy järjestämään tiettyä toimintaa (lahjapaketin avaaminen) askel askeleelta kuvaavia kuvakortteja asianmukaiseen järjestykseen. Kuvat auttavat häntä ajattelemaan toimintoja oikeassa järjestyksessä,  sillä monet ajatukset näyttäytyvät kuvina autistisen lapsen mielessä.

 

Ria menee luokassa omia menojaan. Muut askartelevat paperille kultahippuisia tähtiä.

Voisin näyttää hänelle, että näin syntyy jouluntähti, mutta se ei merkitsisi Rialle mitään erityistä, jouluista, jotain joka lapselle edustaa joulun ihmettä. Sitä varpaissa asti tuntuvaa jännitystä ja odotusta.

Päätän silti antaa joululomaa edeltävänä päivänä Rialle joululahjan.

Paketissa on pieni nalle. Keijunsiipiä en saa mahtumaan lumihiutaleella koristeltuun lahjapakettiin, joten kiinnitän siivet ulkopuolelle. Ajaessani Rian luo katson pakettia auton etupenkillä ja olen ylpeä aikaansaannoksestani. Lahja näyttää siltä, että se kuuluu Rialle, eikä kenellekään muulle.

Kun terapiasessio on päättynyt, ojennan lahjan Rialle ja toivotan hyvää joulua. Korostan, että paketti on juuri hänelle, koska jouluna annetaan lahjoja ja halutaan näin tuottaa hyvää mieltä muille. Ria ei reagoi mitenkään.

Hän ei ehkä ymmärtänyt mitään lahjan antamisen merkityksestä, eikä joulusta.

Lokerikkoon Rian vanhemmat ovat jättäneet minulle joulukortin. Pyydän Riaa toivottamaan heille hyvää joulua minun puolestani.

Ria ei luultavasti ymmärtänyt sanomastani sanaakaan.

Mutta ehkä hän joskus tulevaisuudessa käsittää, mistä joulussa on kyse.

Näin ainakin toivon.

 

Jälkikirjoitus: 29-vuotias amerikkalainen Kerry Magro esiintyy joulupukkina ostoskeskuksissa vain autistisille lapsille. Hän on itsekin autistinen ja muistaa, miten häiritseviä tälläiset joulukohtaamiset olivat. Magro antaa lapsille aikaa: jokainen lapsi saa lokoilla hänen vieressään matolla vaikka puoli tuntia, eikä pukilla ole kiirettä mihinkään. Jouluvalot on säädetty mahdollisimman himmeälle eikä taustalla soi äänekäs joulumusiikki.  

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »