Siirry sisältöön
Emilian pesue

Kuulumisia ja tavoitteita uudelle vuodelle

30.12.2017

Olen viime aikoina potenut ikävää Suomeen. En vain käymään vaan kokonaan takaisin. Myös kuopus itkeskeli joulun alla, että hän haluaa takaisin vauvaksi Suomen kotiin.

Olemme ehtineet asettua tänne hyvin, tutustuneet moniin mukaviin ihmisiin ja oppineet katsomaan maailmaa hieman uusin silmin. En siis kunnolla ymmärrä, mistä moinen ikävä kumpuaa. Toki Suomessa asuvia läheisiä on ikävä, mutta silti! Ehkä joulu heräättää tunteita alitajunnasta. Minä ja kolmivuotias kaipaamme jotain, mitä meillä on ollut jouluna Suomessa, mutta mitä emme löydä täältä. En osaa sitä kunnolla nimetä. Se ei ole vain ihmisten kaipuuta vaan myös jonkun muun suomalaisen joulutunnelman ikävää.

Joulun pyhien jälkeen ikävä on laantunut. Meidän on tarkoitus olla täällä vielä yli vuosi, enkä halua käyttää sitä aikaa ikävöintiin. Olen alkanut miettiä tulevaa vuotta. Haluan, että siitä tulee hyvä vuosi.

En uskalla tehdä varsinaisia uudenvuoden lupauksia, mutta ajattelin silti kirjata ylös joitan tavoitteita tulevalle vuodelle:

1. Haluan kertoa puolisolle ja lapsille useammin, että rakastan heitä. Teen sitä kyllä nykyäänkin, mutta liian harvoin. Miksi suomeksi onkin välillä niin vaikea sanoa: ”Minä rakastan sinua”. Ihailen täkäläisten tapaa huikata lapsilleen koulun ovella: ”Have a nice day! Love you!” (eli ”Mukavaa päivää! Rakastan sinua!”).

2. Yritän antaa puolisolle ja lapsille enemmän hyvää palautetta. Etenkin puolisolle huomauttelen välillä liikaakin minua ärsyttävistä asioista enkä kehu tarpeeksi sitä, mistä hänessä ja hänen tekemisissään pidän. Toki negatiivisiakin juttuja saa ja pitää sanoa ääneen, mutta vastapainona pitää olla enemmän hyvää palautetta. Eikös paljon puhuta, että yhä ikävää asiaa kohden on kerrottava kaksi hyvää?!

3. Pidän yhtä hyvää tai parempaa huolta itsestäni. Puoliso on siitä ihana, että saan hyvin omaa aikaa, kun sovimme siitä yhdessä. Hän tulee aikaisemmin töistä kotiin, kun haluan ehtiä joogaan. Aion yhä käydä säännöllisesti joogassa. Yritän muistaa myös useammin lähteä yksin pienelle kävelylle, pyöräilemään tai muuten ulos liikkumaan ja päätäni tuulettamaan.

4. Luen enemmän. Olen parina viime vuonna lukenut naurettavan vähän. Luen päivittäin toki kirjoja ääneen lapsille, mutta itse luen vain satunnaisesti. Ennen olin ahkera lukija ja pidin ohjenuorana Pentti Saarikosken runon pätkää: ”kirjat auttavat meitä orientoituvaan muuttuvassa maailmassa ja luomaan oman henkilökohtaisen käsityksemme asioista”. Nyt, satunnaisten urakriiseilyjen sun muiden lomassa, orientaatioapu olisi enemmän kuin tarpeen!

Monta muutakin tavoitetta on mielessä. Haluaisin pitää parempaa huolta maapallosta, kokeilla jotain uutta asiaa, selkiyttää urasuunnitelmia, telttailla enemmän ja niin edelleen, mutta niiden toteuttaminen ei ole juuri nyt niin jäsentyneenä mielessäni. Jos onnistun parantamaan noita neljää ensimmäistä kohtaa vuoden aikana, olen tyytyväinen. Jos muitakin tavoitteita täyttyy, vielä parempi. En aio tästä stressiä ottaa. Täkein tavoite kuitenkin elämässä mielestäni on, että osaisin olla paremmin läsnä tässä ja nyt.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *