Siirry sisältöön
Emilian pesue

Koululainen

21.03.2017

Kun muutto Birminghamiin varmistui, selvittelin, millainen koulu- ja päivähoitojärjestelmä täällä oikein on. Jo silloin valkeni, että Uoti menisi suoraan kouluun kesken lukuvuoden. Kun saimme kodin, aloin etsiä hänelle koulupaikkaa. Kovin täyttä tuntui olevan kaikissa lähikouluissa. Lukuisten puhelinsoittojen, sähköpostiviestien sekä kaupungin virkailijoilta saadun avun jälkeen tärppäsi, ja Uoti oli eilen ensimmäistä päivää koulussa. Koulu on reilun kilometrin päässä, mistä me autottomat olemme kovin kiitollisia. Matka sujuu hyvin pyörällä tai kävellen.

Vasta, kun koulupaikka varmistui, aloin jännittää. Viisivuotiaani menee lähes ummikkona yht’äkkiä kouluun! Eilen, ja yhä tänäänkin, minulla on ollut perhosia vatsassa. Hieman samalta tuntui, kun Uoti aloitti päiväkodissa vajaa kaksivuotiaana. Silloin hän itse tosin ei jännittänyt niin paljoa kuin nyt. Ensimmäisenä aamuna tunteet olivat ristiriitaiset kuten kuvista näkyy:

Lyylin kanssa haimme Uotin ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Päivä oli opettajan mukaan sujunut ihan hyvin. Uotin mielestä päivä oli ollut liian pitkä ja äitiä oli tullut ikävä:

Palkintona poljimme lähikaupalle syömään jäätelöt:

Tänä aamuna Uoti ei olisi halunnut lähteä kouluun. Toivottavasti pian helpottaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »