Siirry sisältöön
Emilian pesue

Kerrossängyn aikakausi

16.05.2017

Nyt olen päässyt siihen vaiheeseen elämää, että olen puolisoni kanssa kasannut yhden kerrossängyn. Tämä vaihe ei toki koita kaikilla, mutta aika monessa lapsiperheessä lapset nukkuvat kerrossängyssä jossain vaiheessa. Tähän asti olemme nukkuneet perhepedissä. Helsingin kodissa lasten sängyt olivat parisängyn ”sivuvaunuina”. Täällä Birminghamissa lapset ovat nukkuneet vierekkäin patjalla vanhempien sängyn vieressä. Välillä he potkivat vierustoveria ja ryöväsivät unissaan peittoja toisiltaan, mutta yllättävän hyvin nukkuminen kylki kyljessä sujui.

Itselleni perhepeti tuntui etenkin vauva-aikana ja yhä pientenkin lasten kanssa kätevimmältä ja luontevimmalta vaihtoehdolta. Koin, että pieni on lähelläni turvassa, ja lisäksi hänen tarpesiinsa oli helppo vastata. Yöimetysten aikaan pikkuisen sai helposti rinnalle. Myöhemminkin, kun yöheräilyjä oli yhä paljon, peittelyt ja muut rauhoittelut suijuivat helposti – itse ei tarvinnut kunnolla nousta ylös. Hieman vain hyssyttelyä, minkä jälkeen olimme kaikki taas unessa.

Noin viiden ja puolen vuoden tauon jälkeen nukumme taas Jounin kanssa kahdestaan makuuhuoneessa. Lapset ovat hieman yli viikon ajan nukkuneet omassa huoneessaan kerrossängyssä. Uoti on koko ajan kiitellyt nukkuvansa paremmin kuin ennen. Enää ei häiritse vieressä pyörivä pikkusisko tai myöhemmin nukkumaan hipsivät vanhemmat. Kuopuskin on nukkunut yllättävän hyvin, mutta muutamina öinä olen miettinyt, oliko tässä mitään järkeä. Lyylille sattui tulemaan flunssa juuri samaan aikaan, kun he siirtyivät omaan huoneeseen. Muutamana yönä olenkin noussut kymmeniä kertoja viereiseen huoneeseen häntä peittelemään ja rauhoittelemaan. Olenpa yhdestä yöstä valtaosan nukkunutkin hänen vieressään. Hyvinä öinä Lyylikin onneksi päästelee koko yön putkeen.

Yläsänky on isomman valtakuntaa, mutta Lyylikin kömpii sinne leikkimään, ja muutamat päiväunet hän on nukkunut yläpedissä. Kun Lyyli on hieman isompi, järjestelyä voidaan muuttaakin. Kukaan ei ole vielä tippunut, ja lapset ovat olleet innostuneita omasta makuuhuoneesta. Eli eiköhän tästä vielä hyvä tule.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *