Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Tyttöjenpäiväkirje tytöistä kalleimmalle

12.10.2017

 

Tänään on tyttöjen päivä, 11.lokakuuta 2017. Kirjoitan sinulle ensimmäisen varsinaisen kirjeeni siksi, että olen kiitollinen ja iloinen siitä, että minulla on sinut: ihan oma tyttö. Et tiedäkään, kuinka kovasti minä toivoin sinua, omaa pientä lasta.

Ensin luulin, että syntyisit minun mahastani niin kuin lapset tavallisesti syntyvät vanhemmilleen. Mutta kun niin ei käynyt, aloinkin odottaa sinua toisesta maasta, syntymämaastasi Kiinasta. Odotusaikana minä mietin tosi usein, minkä näköinen sinä olisit ja millainen luonne sinulla tulee olemaan. Se oli tosi jännittävää!

Sinähän tiedät, mikä juttu adoptio on, että olet adoptiolapsi ja olemme isäsi kanssa sinun  adoptiovanhempiasi, koska adoptoimme sinut. Adoptio on valtavan hieno asia! Sinä kaipasit kovasti isää ja äitiä ja me kaipasimme lasta ja sitten me saimme toisemme!

Kuule, sinä tunnuit heti ihan omalta ja minun oli aivan helppo rakastaa sinua heti koko sydämestäni. Tunsin, että me kuuluimme yhteen. Ja niinhän me kuulummekin.

Yksi elämäni onnellisimmista hetkistä oli se tapahtui täällä Suomessa kun olit vielä pieni ja sinä lauloit minulle yhtenä iltana vessassa maailman kauneimman laulun kiinaksi. Ymmärsin siitä vain sanan mama, mutta siihen mahtuikin ihan kaikki. Rakastin sinua niin valtavasti, että kyyneleitä valui silmistäni, enkä koskaan unohda sitä hetkeä.

Adoptio tarkoittaa sitä, että sinulla on Kiinassa syntymä-äiti, jota et lainkaan muista. Arvelen, että joskus sinulle tulee kurja olo siitä, että hän ei pitänyt sinua, mutta saat olla ihan varma, että hän olisi takuulla tehnyt niin, jos vain olisi voinut. Maailma ei ole aina reilu, eikä se ole ollut sitä sinun äitiäsi ja ehkä ei isääsikään kohtaan. Minä en voi taata sinulle, että me koskaan löydämme heidät, mutta ainakin minä yritän.

Sinä olet varmastikin syntymä-äitisi näköinen, ainakin paljon enemmän kuin minun näköiseni. Me olemme aika erilaiset: sinä olet mustatukkainen ja minä paljon vaaleampi, sinä olet hoikka ja minä pulskempi, ja meidän kasvonpiirteemmekin ovat ihan erilaiset, vaikka me olemme molemmat jo kauan sitten oikeastaan lakanneet huomaamasta sitä.

Muutenkin me olemme tosi erilaiset, ihan vastakohtien varastosta. Sellainen juttu se adoptio on! Sinulla on yleensä vauhti päällä, minä olen paljon rauhallisempi. Sinä et yhtään tykkää lukea ja kirjoittaa, minä tykkään molemmista tosi kovasti. Sinä taas olet hurjan taitava käsistäsi ja hyvä laulamaan, minun käteni ovat tumpelommat enkä osaa juurikaan laulaa, vaikka haluaisin. Et ikinä usko, kuinka ylpeä minä olen ollut, kun sinä olet laulanut juhlissa! Se on ihan parhaita puolia adoptiossa, että musikaalisesti näin lahjaton äiti saa tuollaisen laulajatytön!

Siitä minä olen pahoillani, että viime aikoina olen välillä huutanut sinulle enkä ole jaksanut olla rauhallinen, kun sinä jätät tavaroitasi sinne tänne ja minun täytyy siivota niitä niin paljon. Enkä minä jaksaisi sitäkään, että musiikki tai telkkari on päällä. Minä pidän hiljaisuudesta, mistä sinä taas et yhtään tykkää. Sinähän oikeastaan tiedätkin, mistä se johtuu, että minä hermostun välillä, ja olen pahoillani, että sinä joudut joskus kärsimään siitä, että mummu on niin heikossa kunnossa. Katsos, minua surettaa se niin kovin. Minäkin olen hänen tyttönsä, olin ainakin pienempänä ihan niin kuin sinä nyt minun, ja minä muistan sen ajan niin kovin hyvin ja minun on äitiä ikävä ja minua surettaa. Silloin ei jaksaisi hankalia asioita kovin hyvin. Mutta tulee taas parempia aikoja.

Sinä kasvat hurjaa vauhtia ja pian sinusta tulee nuori ja sitten aikuinen. Sydämeni pohjasta minä toivon sinulle hyvää elämää. Ole aina reilu ja rehellinen, niillekin, jotka eivät ymmärrä olla. Muista, että olet arvokas. Haaveile rohkeasti tulevaisuudesta ja luota itseesi ja vaistoosi. Tee sitä, minkä koet oikeaksi ja sinulle luontevaksi, älä välitä muiden mielipiteistä, jos olet varma siitä, mitä haluat tehdä. Jos taas et tiedä, kysy ja kuuntele niitä, joihin luotat ja jotka tuntevat sinut hyvin. Ei haittaa, jos mokaat, sitä sattuu, älä juutu siihen, käännä se voitoksesi oppimalla siitä ja yritä uudestaan. Ole rohkea ja päättäväinen, älä anna vähästä periksi. Nauti onnistumisista! Ota elämä tosissaan, mutta ei totisesti. Iloitse, leiki, kokeile, pidä se, mikä on hyvää. Ole itse luottamuksen arvoinen ja pidä lähelläsi ne, jotka ovat sinun luottamuksesi arvoiset. Pyydä anteeksi. Anna anteeksi. Rakasta paljon. Seikkaile, riemuitse, kaipaa, sure, tunne, elä! Ole aina uskollinen tytölle, joka asuu sisälläsi, pidä siitä tytöstä hyvä huoli!

Tyttöseni, rakastan sinua niin kovin paljon! Olen niin iloinen sinusta ja siitä, että kasvat ja kehityt ja että elämä on edessäsi!

Kun minä olin suunnilleen sinun ikäisesi, minun äitini, siis mummu, kirjoitti minulle tällaisen elämänohjeen ystäväkirjaani ja minä annan sen nyt sinulle: ”Muista aina elämässä kaunista ja hyvää; hyvä kasvaa sydämessä, kantaa kultajyvää.”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »