Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Sweet and sour

30.09.2017

 
Sweet and sour on Kiinasta adoptoidun lapseni kaikkein mieluisin ja koko perheemme syödyin ruokalaji. Nyt ei kuitenkaan puhuta ruuasta, vaikka haluankin kirjoittaa siitä joskus ihan oman blogipostauksen, mutta en tällä kertaa.

Sweet and sour on niin paljon enemmän. Meille. Minulle. Se on näkemys, elämänasenne. Ajattelen, että elämään kuuluvat molemmat puolet. Suomalainen ehkä sanoisi: suolaista ja makeaa. Se on sama asia, tässä mielessä, mitä nyt tarkoitan kun ei puhuta ruuasta.

Joskus elämä on niin sweet, elämä on ihanaa, elämässä on ihania asioita paljon tai jonkin verran. Elämä maistuu. Maistuuhan se, makea elämä. Kaikki on hyvin, suht hyvin tai erinomaisesti, ollaan onnellisia, tapahtuu hauskoja juttuja, enimmäkseen niitä. Elämä menee kivasti eteenpäin: saa toteuttaa itseään, tulee onnistumisen kokemuksia, asiat rullaavat,  ympärillä on ovat kivoja, kannustavia ihmisiä.

Toisin ajoin taas elämä on niin sour, ihan perseestä. Lievimmillään ei vaan tapahdu mitään kivaa. Tai hankalat asiat valtaavat tilaa. Kaikkein karvaimmillaan elämä voi olla todellista taistelua.

Olen kokenut elämässäni sekä useita sweet-kausia että sour-kausia. Mutta yleensä ne kyllä menevät sekaisin keskenään, sekoittuvat mullin mallin ja sikin sokin. Yksi asia on ihan sour, toinen aivan hunajaisen sweet. Siinä sitten tasapainoillaan. Sweet antaa voimaa, auttaa jaksamaan ja kestämään sitä, mikä on sour. Sour auttaa muistamaan, että kenenkään elämä ei oikeasti ole pelkästään ihanaa ja helppoa. Se opettaa meidät taistelemaan vastuksia vastaan ja vahvistaa meitä.

Vastoinkäymiset ja surut kuuluvat elämään siinä missä ilo ja onnikin. Ne voivat saada meidät näkemään vaivaa, jotta omassa, läheistemme ja jopa kaukaistenkin ihmisten elämässä olisi enemmän iloa, rauhaa, turvaa, hyviä asioita.

Jokaiselle meistä voi tulla aikoja, jolloin tuntuu, että nyt tämä kuorma on liian raskas ja se on ollut sitä liian kauan. Toivoa ei näy. Mutta aina on toivoa. Se on minun perusnäkemykseni ja sanotaan se nyt vielä kerran: aina on toivoa.

Kärsivällisyys yhdistettynä taistelutahtoon tai taipuisuuteen tilanteesta riippuen auttavat eteenpäin. Siksi on niin tärkeää, että ne, joilla juuri nyt menee hyvin tai kohtuullisesti, näkevät ne, joilla juuri nyt menee huonosti, ja tekevät jotain heidän hyväkseen, pientä tai suurta. Pääasia on tekemisen suunta, toisen tilanteen huomioiminen, auttaminen, toivon herättäminen ja vahvistaminen. Pienistäkin hyvistä teoista voi koitua paljon hyvää sekä autettaville että auttajille.

Minun elämäni lautasella on viime aikoina ollut aika iso annos souria (miten lähellä sanaa suru!). Joka aamu ensimmäinen ajatus herättyäni on: Onko äiti vielä elossa? Mitähän yöllä on tapahtunut? Päivän mittaan päässäni pyörii kysymys: kuinka tämä päivä äidillä menee? Kaikkein pahinta on, etten tiedä niin kuin ei kukaan, kuinka kauan tätä kestää. Haluaisin olla saattamassa äitiä, kun hänen lähtönsä hetki koittaa, mutta olen kaukana osunko paikalle oikeaan aikaan?

Tämä tilanne on niin sour. Jotta jaksan päivästä toiseen, yritän kaivaa esiin elämästä myös sitä, mikä on sweet. Tyttäreni tuottaa minulle paljon iloa, hän on sweet. Suunnittelemme hänen huoneeseensa yhdessä uusia juttuja, mikä tekee hänet iloiseksi. Sweet. Kävely on sweet. Kirjasto on sweet. Esimerkiksi. Tässä tilanteessa mieheni tuo turvaa, on tärkeää, että on joku aikuinen, joka tuntee minut ja ymmärtää tilanteen. Sekin on niin sweet.

Elämä on tässä ja nyt. Olkaa hyvä: sweet and sour. Kannattaa maistaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »