Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Kissojen yönä Korkeasaaressa

12.09.2017

Korkeasaaren eläintarha järjesti tänä vuonna kahtena perjantai-iltana perinteisen Kissojen yön. Öistä ensimmäisenä lähdimme ystäväni ja lasten kanssa jännittävälle tutkimusretkelle.

Kissapetoja ja hämärää siinä kaikki, mitä osasin odottaa. Mutta ilta antoi paljon enemmän: esimerkiksi ihan muitakin lajeja kuten pesukarhun ja ahman, tietoa uhanalaisista lajeista, vaeltelua Afrikka- ja Etelä-Amerikka -taloissa.

Suurimman yllätyksen tuotti yleinen karnevaalitunnelma! Alue oli koristeltu kauniilla värivaloilla: kynttilät, soihdut ja sähkövalot valaisivat ja värittivät ympäristöä niin maassa kuin puissakin ja reunustivat kulkuväyliä lämmittäen mieltä.

Kun vielä ihmisjoukossa vilahteli kaiken iltaa kissapedoiksi naamioituneita jonglöörejä ja muita temppuilijoita sekä siroja vannevoimistelijatyttöjä värivaloa välkkyvine vanteineen, niin lasten innostus, ja omakin, kohosi kohoamistaan.

Vaikka nähtävää ja koettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon eri puolilla Korkeasaarta, juutuimme suurimmaksi osaksi ajasta Kissalaaksoon. Se oli melkein koko illan tupaten täynnä ihmisiä ja lasten kanssa sai olla tarkkana. He katosivat vikkelästi ihmismassaan ja soluttautuivat ihmismuurin taakse näkymättömiin lähimmäs häkkejä.

Eläimistä ensimmäinen katseenvangitsija oli leijona, jonka edestakaista kävelyä häkin reunan vieressä seurasimme. Lapset eivät halunneet lähteä minnekään. Komeahan leijona toki olikin.

 

 

Amurintiikeri esittäytyi myös ylväästi kulkemalla häkin laitaa edestakaisin ja sen näimme hyvin. Se on tosi iso ja upea eläin. Olimme hyvissä asemissa, kun sille annettiin virikepussi, mutta ei se siitä niin kiinnostunutkaan, koska viereisessä häkissä naarastiikerille ja kolmelle pennulle annettiin samaan aikaan ruokaa. Sitäpä se menikin nuuhkimaan häkkien väliselle aidalle, oikein juoksenteli aidanlaitaa pitkin, komein nopein loikin. Amurintiikeri eli siperiantiikeri on uhanalainen laji ja Korkeasaari osallistuu sen suojeluohjelmaan. Kissojen yön tulot käytetään sen ja amurinleopardin hyväksi. Oli mahtavan jännittävää olla niin lähellä tosi isoa petoa. Odotin koko ajan, että se karjahtaisi, mutta vielä mitä, lopuksi se vain ylvästeli korkealla lepopaikallaan mäen päällä.

Lapset alkoivat väsyä ja suuntasimme söpöön puutalokahvilaan syömään ja lämmittelemään. Eläinhahmot ja vanneryhmä esiintyivät Pukin kentällä ja tarttuva musiikki soi. Siirryimme seuraamaan esitystä. Pimeän laskeuduttua karnevaalitunnelma oli huipussaan. Ohjelma päättyi vannevoimistelijaryhmän loistavaan esitykseen, joka alkoi varttia yli 10. Vanteet pyörivät koreografiaansa pimeässä loistaen ja välkkyen, musiikki vei mukanaan ja tunnelma oli korkealla. Lopputaputukset olivat sen mukaiset.

Kävelymatka Mustikkamaan parkkipaikalle oli lapsille rankka. Onneksi olimme saaneet auton sinne ihan viimeisten joukossa eikä tarvinut tallustella vielä kauemmas. Kotimatkalla he nukahtivat takapenkille, mutta kotiin palatessa mieli oli todella hyvä. Uni tuli helposti.

5 vastausta artikkeliin “Kissojen yönä Korkeasaaressa”

  1. Sinikka sanoo:

    Olen usein ajatellut, että menen Kissojen yönä Korkeasaareen, mutta en muista syksyllä seurata sitä milloin se on.
    Ihanasti kerrot noita kokemuksiasi.
    Olisimpa ollut mukana 😊.

    1. Tuula sanoo:

      Minäkin huomasin ihan sattumalta ja tuli ex tempore -lähtö! Ensi vuonna varmaan taas on uusi Kissojen yö. Sinne vaan!

  2. Rake sanoo:

    Hyviä kuvia, ihana tunnelma, olisin minäkin viihtynyt!

  3. Tuuli sanoo:

    Mahtavia nuo isot kissapedot! Täytyy ehdottomasti itsekin päästä jonain vuonna Kissojen yöhön.

    1. Tuula sanoo:

      Suosittelen, Tuuli! Ja siellä tapahtuu monella kolkalla paljon muutakin. Saari on hämärässä ja pimeässä tosi kaunis!
      Minäkin olen aikonut vuosikausia ja vasta nyt hoksasin tapahtuman ajoissa. Elo-syyskuun
      alussa kannattaa olla tarkkana ensi vuonna! 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *