Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Käpylän kyläjuhlilla

31.05.2017

 

Keväisistä ulkoilmatapahtumista Maailma kylässä -festari Kaisaniemen puistossa on kuulunut lähes joka vuosi perheemme ohjelmaan toukokuun lopulla. Sinne on jotenkin luontevaa mennä, koska olemme perhe, jolla on joka päivä tavallaan maailma jos ei nyt kylässä, niin kodissa ainakin pieni pala. Tapaamme myös muita adoptioperheitä usein festarilla.

Samoihin aikoihin, monesti samaan viikonloppuunkin, osuvat Kumpulan ja Käpylän kyläjuhlat ja kirpparit, jotka ovat myös mukavia tapahtumia viihtyisässä ympäristössä. Tänä vuonna juhli Käpylä yhtä aikaa Maailma kylässä -tapahtuman kanssa.

Tällä kertaa kävikin niin, että jäimme Käpylään. Kun päätimme piipahtaa siellä, ihan sattumalta saimme parkkipaikan miltei juhla-alueen keskeltä, kun yksi auto lähti juuri pois. Tapahtuma imaisi meidät heti mukaansa, kun auton oven avasimme.

 

Aistielämyksiä riitti joka lähtöön. Oli musiikkia, lasten leikkipaikka jättipomppupatjoineen, silmänruokana kaikenkirjavaa kirppistavaraa, tuoksuja tarjosivat monien makujen herkkukeitaat.

Ympärillä oli paljon hyväntuulisia ihmisiä, joilla ei ollut kiire minnekään. Rento fiilis. Nautin kiireettömästä ajelehtimisesta vaikutteiden varassa. Olin kylläkin pukeutunut vähän liian vilpoisesti, mikä teki olon vähän epämukavaksi. Yritin olla välittämättä ja keskittyä nauttimaan siitä, mikä oli kiinnostavaa.

Sekin pikku hankaluus korjautui pian. Pop up -ravintoloista nimittäin yksi myi paistettuja muikkuja, jotka ovat herkkuani. Päätimme kaikki syödä jotain, vaikka emme olleet vielä edes kunnolla nälkäisiä. Pyysin puoli annosta muikkuja valkosipulikastikkeella. Saatuani satsini jäin ihmettelemään, kuinka valtava olisikaan ollut koko annos! Muikkuja ei ollut säästelty. Tulin täysin kylläiseksi ja nautin muikuista kovasti. Ne maistuivat taivaallisilta ja paleluni katosi kokonaan. Myös muille perheenjäsenille ruoka maittoi ja koko perhe oli  kylläinen ja tyytyväinen.

Hauskalta ja viihtyisältä kirpparinpito näytti myyjillä, joilla oli kadun varteen parkkeerattu asuntoauto. Heillä oli katos suojanaan. Huoneenomaisuutta lisäsi korkea palmukasvi. Olot olivat varmasti mukavat, kun asuntoautossa oli vessa ja keittiö koko ajan käytettävissä. Iloiset värikkäät viirit katoksen ympärillä kutsuivat asiakkaita.

Tälläkin kertaa mieheni noudatti tapojaan eikä ostanut itselleen mitään, tyttö sai mekon. Minä ostin viidelläkymmenellä sentillä kauniin huivin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »