Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Juhannukseksi metsän keskelle

27.06.2017

Saavuimme juhannusviikolla tytön ja kissojen kanssa ensin isäni luo ja siitä seuraavana päivänä mökille. Mökki oli melko siisti vaikkakin täynnä edelliskesän vesileluja ja muuta leikkirompetta. Ne raivasimme heti aluksi ulos.

Meillä on tytön kanssa yleensä paljon tavaraa matkassa mukana, koska reissumme on pitkä ja vie niin sateeseen kuin paisteeseenkin, juhlaan ja sotkuisiin arkihommiin. Mieheni, joka saapui mökille samana päivänä, ei paljon kamaa matkassaan kanna.

Siitä syntyy välillä hiertoa, kuten nytkin, kun nämä kaksi täysin erilaista tapaa törmää ahtaissa oloissa ja ollaan väsyneitä. Onneksi olemme oppineet sietämään toistemme vähemmän ilahduttaviakin piirteitä. Ei meitä huvita riidelläkään, ei se mitään hyödytä. Jonkin aikaa ottaa älyttömästi päähän, suututtaa ja ahdistaakin, mutta se on väliaikaista. Sitten tulevat taas hyvät hetket, joita on niin paljon enemmän.

 

Kävin juuri ennen juhannusaattoa tapaamassa äitiäni. Tulin kertoneeksi, että seuraava päivä on juhannusaatto. Äiti innostui kovasti ja oli järjestämässä täyttä päätä isoja juhannusjuhlia koko suvulle ­ aivan kuin aina ennen, jolloin tarjottavaa ei puuttunut ja kaikki oli laitettu viimeisen päälle. Hän kyseli vanhempansa ja sisaruksensa, missä he ovat, ja käski kutsumaan paikalle. Sain hauraasti sanotuksi muutaman kerran ”katsos, se on jo kuollut”, mutta sitten en enää pystynyt.  Niin sääliksi minun kävi häntä, että lupasin tulla vielä seuraavana päivänä tapaamaan. Jälkeenpäin harmitti lähteä taas kirkonkylään kesken aattopuuhien, mutta menemättä en voinut jättää. Äiti ei tietenkään enää muistanut koko asiaa.

 

Tytölle suurin ilon hetki oli trampoliinin laitto hyppimiskuntoon. Hän nautti tosi paljon myös juhannusvieraistamme ja  osallistumisesta Hulahula Suomi 100 -tanssiin, johon valitsimme kauniin luontomaiseman taustalle. Sauna oli ihanaa ja talviturkin heitto sekä kamalaa että ihanaa meille molemmille. Iltakalalla olo oli myös mahtava juttu.

Minulle suuri asia on ollut työpisteen muutto grillikatoksen yläkertaan, josta on mukava metsäinen maisema, järvikin näkyy ja on ihan tuossa edessä. Huono puoli on ollut kuitenkin vilpoinen ilma ja olen joutunut pitämään villatakkia ja takkia päällä sekä tyynyä tuolillani. Silti palelee. Olisipa vielä sormikkaat.

 

Kylmässä kirjoittaminen on tosi outoa ja epämukavaa; pelkään, että syntyy huonoa tekstiä. Miten paljon ajatuksenjuoksuun vaikuttavatkaan ulkoiset olosuhteet ja se, onko mukava vai epämukava olo. Tekstiä,  syntyy helpoiten, jos ei tarvitse keskittyä itseen ja olosuhteisiin. Kaunis mutta kylmä huoneeni saa minut kovasti odottamaan kesän lämpöä.

Yksi vastaus artikkeliin “Juhannukseksi metsän keskelle”

  1. Sinikka sanoo:

    Hyvin kirjoitettu kylmästä huolimatta. Ja tosi ihana työhuone.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »