Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Hyvää Kukon vuotta!

29.01.2017

Perjantaina 27.1.2017 kiinalaisen horoskoopin mukaan siirryttiin Apinan vuodesta Kukon vuoteen. Helsingissä on kiinalaista uuden vuoden juhlaa vietetty vuodesta 2007 alkaen ja lähes aina olemme olleet mukana. Nyt juhlittiin toista kertaa Keskuskadulla.

Koska uuteen vuoteen siirrytään samaan aikaan kuin Kiinassa, vuosi vaihtuu meillä kätevästi klo 18 ei tarvitse valvoa ja odottaa puoltayötä, mikä on lapsiperheen kannalta todella mukavaa. Juhlat alkavat näppärästi iltapäivällä ja päättyvät ilotulitukseen pimeän tultua.

Tällä kertaa olimme liikkeellä tytön kanssa kahdestaan. Suuntasimme aluksi Narinkkatorille, josta näyttävän lohikäärmekulkueen piti lähteä, mutta emme löytäneet sitä. Lohikäärme on usean kantajan kepinnokissa kuljettama värikäs, pitkä kangaskäärme, jolla on hurja pää ja joka kieppuu ja tanssii hauskasti kantajiensa liikutellessa keppejään yhteisin pelisäännöin. Olimme vähän pettyneitä, sillä se on leijonatanssin ohella jokavuotinen tuttu esitys. Mutta kun tulimme Keskuskadulle, meidät yllätti sinne vauhdikkaasti saapuneet kaksi lohikäärmettä!

Erilaisia tanssi-, laulu-, akrobatia- ym. esityksiä oli jatkuvalla syötöllä Kiinan Muumitkin. Leijonat tanssivat jälleen. lsot screenit ja hyvä äänentoisto mahdollistivat ohjelman seuraamisen kauempaakin.

Meitä tytön kanssa veti puoleensa pitkä punainen telttarivi. Siellä oli tarjolla kaikkea mahdollista kiinalaisesta kalligrafiasta onnenamuletteihin, ja ah! aitoa kiinalaista ruokaa! Onneksi me suomalaiset, toisin kuin kiinalaiset, osaamme jonottaa. Minä vieläpä kahdesti, koska kevätkääryleitä piti saada lisää! Tyttö söi kanapalleroita ja poltti suunsa chilikastikkeella, jota myyjä kehui ”makeaksi”, joten hänkin sai samalla toisen annoksen, ilman chiliä.

Tyttöä houkuttivat värikkäät käsityöt ja maalaukset, jollaisen ostinkin hänelle. Notkuimme kojulta toiselle. Oli ötököitä, koriste-esineitä, leluja, akupunktio-oppaita, kungfuta ja käsitöitä. Pelasimme kivassa porukassa kiinalaista ”jalkasulkapalloa”, tyttö maalasi koristeita pieneen lampunvarjoon. Seurasimme jääkukon veistoa ja törmäsimme tuttuun adoptioperheeseen.

 

Tungos oli melkoinen. Aleksilla ratikat kulkivat kellot kilisten. Sitten yhtäkkiä: tyttöä ei ollut missään! Etsin ja etsin ilman tulosta. Metelissä ei puhelinkaan auttaisi. Onneksi hänellä oli yllään kirkkaanvärinen takki ja vähän harvinaisempi pipo ja tuolla ne vihdoin vilahtivat! Sitten tungos nielaisi hänet uudelleen. Anteeksi, anteeksi, rynnin väkijoukon läpi. Ja pian halattiin!

Happy New Year! Hyvää Uutta Vuotta! Joka puolella iloisia kiinalaiskasvoja. Uusi vuosi on Kiinassa hyvin lämmin ja perhekeskeinen lomakausi. Uskon, että tyttärelleni juuri tämä uusi vuosi oli erityisen tärkeä. Hän miettii juuriaan enemmän kuin ennen ja iloisten kiinalaisten sekä kauniin, positiivisen ja erikoisenkin kulttuurin näkeminen omasta lähtömaasta on merkityksellistä.

Ja mikä parasta: On helpottavaa, että samannäköisiä on niin paljon. Saa kerrankin sulautua joukkoon. Olla ihan tavallinen.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »