Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Kansioon kätketyt hetket

11.03.2017

 

Adoptioneuvontamme jatkuu koko talven kesäkuuhun asti noin parin kuukauden välein. Siihen kuuluu yksi  kotikäynti. Se on juuri ennen joulua.
Kotikäynti on kohtaaminen, jota moni adoptionhakija arastelee. Kurkisteleeko se sosiaalityöntekijä kaappeihin?, kysytään. Ei, ei kurkistele. Riittää, että koti on ookoo, vastaavat sen kokeneet.

Me siivoamme kunnolla, koska joulukin on tulossa. Kotikäynti on tapaamisista leppoisin. On mukavampaa jutella oman kodin kahvipöydässä ja nauttia jouluherkkuja kuin toimiston pöydän ääressä kuivin suin. Emme jännitä enää, yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa on luontevaa.

 

Kirjoitamme paljon adoptioneuvonnan aikana. Nyt yhtäkkiä minuun iskee salaman lailla mieletön uteliaisuus. Kirjoitimme itsestämme. Mitä niissä papereissa lukee, missä ne ovat nyt?!

Pengon hyllystä esiin paksuja kansioita. Selailen huolella järjestettyjä papereita. Tässä! Outo kiihtymys valtaa minut. Olemme kirjoittaneet tuntikausia kokemuksista, tunteista, muistoista, arvoista, toiveista, perheistä, suvuista… kaikesta! Mitä näissä lukee? Millainen ihminen nämä on kirjoittanut? Mitä sanottavaa minulla oli silloin, entä miehelläni?

Alan lukea. En voi lopettaa. Hotkaisen CV:t. Tuollaiset yli kymmenen vuotta sitten. Eteenpäin. Tekstiä on yhteensä 61 sivua. Täynnä vastauksia kysymyksiin, jotka kattavat oikeastaan kaiken elämässä: lapsuudenkoti ja -perhe, elämänhistoria, ihmissuhteet, harrastukset, työelämä, arvot, parisuhde, lapsettomuus, menetykset ja niiden vaikutukset, kasvatus, vanhemmuus…

Löydän itseni lapsuuden kesien kukkaniityiltä, äiti poimii päivänkakkaroita, mataraa, puna-apilaa, taivas on sininen ja aurinko paistaa. Olen niin onnellinen!

Olen polvillani Tampereen yliopistollisen keskussairaalan obduktiosalin kaakelilattialla, kumartuneena eilisiltana kuolleen yksivuotiaan sukulaistytön ruumiin ylle, hänen silmäripsensä kaartuvat poskille, hän on kaunis kuin nukke. Olen shokissa, maailmani on juuri järkähtänyt. En käsitä, miten salamannopeasti autolla voi tappaa. Miten joku voi ajaa väärää puolta tahallaan? Ei voi olla totta!

Löydän puolisoni ja minun vastasyntyneen rakkauden ja toisillemme kirjoittamamme sadat tai tuhannet hellät viestilappuset.

Minun rakas ihana mummoni, pelaamassa kanssani sulkapalloa 75-vuotiaana ja opettamassa voimisteluliikkeitä silmäkulmat naurusta sikkarassa. Siellä ovat myös eläimet, kanat ja mullikat, joita mummo hoiti, mummolan kissanpoikaset ja mansikkamaa, kesäiset heinäntekopäivät, kuumat ja hikiset. Heinät pistelevät kutittavasti, koko suku on puurtamassa yhdessä, yhteyden onni. Kohtaan jonnekin ulottumattomiin etääntyvän mummon, joka ei enää puhu, räpyttää vain silmillään kyllä ja ei, halvaantuneena, oman hämmennykseni ja neuvottomuuteni, sydämen särkevän kaipauksen.

Löydän kouluajat, kovan puurtamisen, hyvän ystävyyden, sen jälkeen junan kolinan interraililla, nuoruuden vapauden. Ulkomailla töissä vietetyt kuumat ihmeelliset kesät, jotka olivat seikkailua, opiskelun, eri työpaikkoja, taideprojektit, jolloin on porukassa sisulla väännetty lähes mahdotonta tapahtuvaksi, kamppailtu yötä päivää aikaa vastaan ja voitettu.

Kurkistan myös mieheni tekstejä. Ahmin ne toinen toisensa jälkeen. Vielä tämä. Ja tämä. Kunnes olen lukenut kaiken.

Ihmettelen, miten viisaasti olemme kirjoittaneet, analyyttisesti ja oivaltavasti, kuitenkin selkeästi ja ytimekkäästi. Vieläkö minä jaksaisin villin tytön vanhempana kirjoittaa yhtä hyvin?

Mikä aarrearkku tämä kansio onkaan!

Paitsi siihen, miksi ja millä edellytyksillä toivomme saavamme lapsen, nämä tekstit vastaavat kysymykseen, miten me muovaannuimme ihmisiksi, jotka olemme nyt. Tai siis olimme silloin, kun kaipasimme lasta. Ennen kuin meistä tuli isä ja äiti.

2 vastausta artikkeliin “Kansioon kätketyt hetket”

  1. Kiitos, upeaa olla mukana matkalla sanoo:

    Huh. Hengästyttävää luettavaa.

    1. Tuula sanoo:

      Toivottavasti ei liian. Lukeminen oli tunnin pikakelaus elämän tärkeistä hetkistä, osasta niitä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »