Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Adoptioäiti ja elinikäiset oppikirjat

30.12.2017

 
Nyt on kolmipäiväinen viikonloppu, sen hännillä pilkistää Uusi Vuosi. Ensin siis Uuden Vuoden juhla, sen takana kokonainen vuosi 2018. Mitä se tuo tullessaan?

Päällimmäisenä mielessä on ilman muuta tyttären siirtyminen yläkouluun ja heti sen takana kurkistelevatkin murrosiän haasteet. Niihin olen varautunut jo jonkin aikaa, lukenut kirjoja ja osallistunut luentotilaisuuksiin.

Mutta voiko kaikkeen todellakaan varautua? Auttaako tieto tosipaikan tullen? Ei tietenkään, jos se jää teoriaksi. Luen parhaillaan loistavan, innostavasti kirjoittavan ja myös luennoillaan selkeän ja nasevan psykiatri Raisa Cacciatoren käytännönläheisiä kirjoja. Menossa ovat Huomenna pannaan pussauskoppiin ja Cacciatoren ja Max Karukiven yhteisteos Mieletön fiilis.

 
Tankkaan jatkuvasti Daniel A. Hughesin kirjaa Kiintymyskeskeinen kasvatus, toimivuutta kasvatukseen, jota ponnekkaasti suosittelen kaikille vanhemmille olivatpa lapset sitten biologisia, adoptoituja, sijoitettuja tai muuten vaan kyllin läheisiä.

Toinen kestosuosikkini on samaisen Huhghesin sijaisperheeseen sijoittuva Tie traumasta tervehtymiseen, alaotsikkona Rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa.

Olen lukenut Hughesin kirjoja moneen kertaan. Mutta jotenkin niistä joka lukukerralla saa jotain, aina vain enemmän. En hotki enää, pyrin sisäistämään, kuvittelen itseni ja lapseni niihin tai omassa elämässämme niitä vastaaviin tilanteisiin, joissa tapahtuvaa vuorovaikutusta hän kuvaa.

On ollut aivan valtavan upeaa ja olen saanut kiitollisen ja hyvän mielen silloin, kun olen osannut käyttää oppimaani lapsen kanssa: sanoa hankalassa tilanteessa jotain sellaista, joka avaa hänen luottamuksensa ja keskusteluyhteyden ja päästää hänet tukalista tunteista.

 
Koska itse olen joutunut näitä taitoja opettelemaan eivätkä ne kaikki ole olleet valmiiksi selkäytimessä (eikä kaikki ole vieläkään), olen kiitollinen jokaisesta edistysaskeleesta. Taidon käyttäminen ja onnistumiskokemukset edistävät oppimista.

Todellinen haaste minulle on koko ajan ollut lapseni reaktioiden tavaton nopeus. Olen saanut yllin kyllin epäonnistumisen kokemuksia siitä, että kun vasta haparoin tunnistamassa, missä hän menee ja mitä itse koen ja mikä olisi nyt hyvä vastaus, tilanne on auttamattomasti ohi. Hän on jo seuraavassa tunteessa ja tekemisessä ja edellinen tilanne on ohi ja unohtunut. Siihen ei voi enää palata. Juuri siksi minun on täytynyt ponnistella saadakseni oikeat reaktiot tulemaan selkäytimestä. Tai siis siksi minä ponnistelen, yhä. Kenties ponnistelen vielä vuosia, ehkä tämä ei koskaan lopu tuskinpa tulen milloinkaan täysinoppineeksi.

Myönnän toisinaan kadehtineeni niitä äitejä, joilla on rauhallisia lapsia, sellaisia, jotka miettivät ja pohtivat. Sellaisen kanssa kyllä pärjäisin, olen ajatellut. Samanlainen pohdiskelijahan olen itsekin. Mutta minun salamalapseni on minun lapseni, aina. Ja hyvä sellaisena. Saanpahan oppia uutta ja haastaa itseäni.

Niin, se uusi vuosi 2018. Kenties vielä kirjoitan tähän blogiin tästä tai jostain muusta aiheesta. Ainakin sanottavaa riittäisi niin paljon.

Nyt on kuitenkin aika kiittää kaikkia teitä, jotka olette lukeneet blogiani, tykänneet ja kommentoineet! Iso kiitos kaikille teille mukana kulkeneille! Ja kiitos ja kannustus kaikille adoptiosta kiinnostuneille!

Toivotan teille oikein hyvää Uutta Vuotta 2018, ja sitä seuraavia. Pidetään huolta lapsista!

2 vastausta artikkeliin “Adoptioäiti ja elinikäiset oppikirjat”

  1. Raakel sanoo:

    Kuulostaa muutoksen tuulilta. Jos niin, onnea matkaan! Mielelläni kyllä vielä lukisin blogiasi. Odottavalla mielellä vaikka olenkin, toivon kaikkea positiivista tulevan vastaan ja lähtevän mukaasi.

    1. Tuula sanoo:

      Kiitos paljon, Raakel, ja erityiskiitos kommentoinnista matkan varrella. Blogi tosiaan jää nyt taakse, mutta kivasti sillä tavoin auki, että, jos jotain todella tärkeää tulee vastaan, niin on mahdollisuus palata ja ottaa kantaa asioihin. Ja kenties ihan huvinkin vuoksi joskus, mistäpä tuota tietää! Kaikkea hyvää sinullekin!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »