Arkisto avainsanalle “ystävyys”

• Vähemmän leluja, enemmän mielikuvitusta

  Loman viimeinen päivä. Huomenna alkaa arki. Lapset kouluun (tai siis Esikouluun ja päiväkotiin, mutta koska tämä koko kuvio hämmentää lapsia niin puhumme siitä vain kouluna), Puoliso töihin. Minullakin vihdoinkin taas aikaa pistää iso vaihde silmään töidenhaun ja olemassa olevien freelanceprojektien pyörittämisessä. En tiedä olenko valmis. Tavallaan olen valmiimpi kuin koskaan, toisaalta taas, voiko johonkin mitä […] Lue lisää »

  

• Erityinen Finlandia-palkintoehdokas

  Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistettiin tällä viikolla. Olen aikaisemminkin veikannut kilpailun voittajaa ja aion tehdä sen taas. Tänä vuonna kisassa on mukana useita aivan ihania kirjoja, mutta yksi niistä on kaikista omaleimaisin ja mullistavin ja siksi suosikkini: Tomi Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltä kissa tapaa kissan. Kirja kertoo tarinan kaikki rajat ylittävästä ystävyydestä. Kirjan […] Lue lisää »

  

• Ystävyyden hinta

  On iltapäivä. Lapset piirtävät olohuoneen lattialla ja liimailevat hassuja silmiä piirrostensa hahmoille. Halloween hirviötä, kuulemma. Istun askartelukaapin edessä ja ympärilleni levittäytyy kaaos. Neljän vuoden aikana kertynyttä askarteluroipetta on ympärilläni epämäärisinä kasoina. Laatikollinen kiviä, jostain styroksmassasta tehtyjä epämääräisiä neliötä, huopatilkkuja, jäätelötikkuja, pussituksesta huolimatta kuivunutta savimassaa… Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikkea mitä sitä nyt voisi kai […] Lue lisää »

  

• Lasten välisestä ystävyydestä

  Keskustelin kerran Puolison kanssa lapsuuden ajan ystävistä. Hän kysyi jotain minun omista ystävistäni, peilaten omia kokemuksiaan. Kun katsoin häntä lähinnä huvittuneesti vaieten hän naurahti ja sanoi “ai niin unohdin ettei sinulla ollut ystäviä ala-asteella.”  Muistutin häntä, ettei asia ollut aivan näin mustavalkoinen. Minulla ei vain ollut koulun kautta tulleita ystäviä. “Sisaruksia ei lasketa.” Puoliso totesi. […] Lue lisää »

  

• On taas aika uudistua

  Tämän blogitekstin kuvituskuvassa poseeraan puolisotilaallisessa asennossa valtavan kurpitstajöllin kanssa. Jöllykkämöllykkä on sen verran iso, että siitä riittää ravintoa perheellemme useampaan keittoon tai vaikkapa lasagneen. Samalla kun kasvimaa alkaa loppukesästä suoltaa syötävää, alkaa ajatukseni lakoontua tulevaan syksyyn. Sadonkorjuun lomassa pohdin että millekähän sitä tässä oikein alkaisi? Lue lisää »

  

• Sanojen vaikeus- kerrotko sinä ystävillesi välittäväsi?

  Meri, aallot, hiekka, aurinko. Hyvä olo. Siinä hetkessä. Pelikaanit lentävät pään ylitse, katseeni kiinnittyy joukon mukana lentävään lokkiin. Muita lintuja puolet pienempi, silti lentää parven mukana. Ystävä ponkaisee ylös vierestä. “Valaita” hän huutaa. Seuraavan puoli tuntia me katselemme miten valaat hyppäävät ja pärskivät vettä ilmaan. Näky on sydäntäpuristavan huimaava. Istumme siinä lämpimässä rantahiekassa ja puhumme. […] Lue lisää »

  

• Ystävyyden polut

    Leikkipuiston reuna, kauempana lapset leikkimässä hiekalla ja vedellä auringossa. Puussa laulaa lintu, aurinko lämmittää selkää ja ilmassa tuoksuu kukkivien hedelmäpuiden tuoksu. “Kun te lähdette, tänne jää varmasti monta särkynyttä sydäntä”, sanoo vieressä istuva ystävä-äiti. Menen hetkeksi hämilleni. En löydä sanoja joten kohautan olkapäitäni. Puhuimme lähdöstämme, joka koittaa joskus vuoden päästä. Reaktio on monella ystävällämme […] Lue lisää »

  

• Ollaan enkeleitä toisillemme

  Onko mahdollista ymmärtää arkea, jota ei ole itse kokenut? Mitä se vaatii? Pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmat saattavat kuulla useinkin muistutuksia siitä, mitä kaikkea tekevät tai ovat tehneet väärin. Joskus on tehnyt mieli sanoa: no, tule sitten meille asumaan. Tunne, etteivät muut ymmärrä meidän arkea, on yleinen esimerkiksi diabetesta tai allergiaa sairastavien perheissä*. Perheet kokevat jäävänsä yksin. […] Lue lisää »

  

• Ystävyys

  Olen juuri hakemassa Esikoista koulusta kun puhelin värähtää taskussani. Vilkaisen sitä ja ruudulla näkyy tekstiviesti “Lähdetkö rannalle huomenna?” . Viestin on lähettäny äiti, jonka olen tavannut pari kertaa. En erityisen usein, enkä nyt edes pariin kuukauteen. Vastaan välittömästi myöntävästi. Vielä muutamia vuosia sitten en olisi tehnyt niin. En olisi vastannut myöntävästi vaan ehkä keksinyt jonkun […] Lue lisää »

  

• Johanna Korhonen: Ystäväshoppailu kammottaa

  Johanna Korhonen ajattelee ystävistään kiitollisena, että jonkinlainen yhteydenpito voidaan katsoa jopa inhimilliseksi velvollisuudeksi. Lue lisää »