Arkisto avainsanalle “ystävyys”

• Sanojen vaikeus- kerrotko sinä ystävillesi välittäväsi?

  Meri, aallot, hiekka, aurinko. Hyvä olo. Siinä hetkessä. Pelikaanit lentävät pään ylitse, katseeni kiinnittyy joukon mukana lentävään lokkiin. Muita lintuja puolet pienempi, silti lentää parven mukana. Ystävä ponkaisee ylös vierestä. “Valaita” hän huutaa. Seuraavan puoli tuntia me katselemme miten valaat hyppäävät ja pärskivät vettä ilmaan. Näky on sydäntäpuristavan huimaava. Istumme siinä lämpimässä rantahiekassa ja puhumme. […] Lue lisää »

  

• Ystävyyden polut

    Leikkipuiston reuna, kauempana lapset leikkimässä hiekalla ja vedellä auringossa. Puussa laulaa lintu, aurinko lämmittää selkää ja ilmassa tuoksuu kukkivien hedelmäpuiden tuoksu. “Kun te lähdette, tänne jää varmasti monta särkynyttä sydäntä”, sanoo vieressä istuva ystävä-äiti. Menen hetkeksi hämilleni. En löydä sanoja joten kohautan olkapäitäni. Puhuimme lähdöstämme, joka koittaa joskus vuoden päästä. Reaktio on monella ystävällämme […] Lue lisää »

  

• Ollaan enkeleitä toisillemme

  Onko mahdollista ymmärtää arkea, jota ei ole itse kokenut? Mitä se vaatii? Pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmat saattavat kuulla useinkin muistutuksia siitä, mitä kaikkea tekevät tai ovat tehneet väärin. Joskus on tehnyt mieli sanoa: no, tule sitten meille asumaan. Tunne, etteivät muut ymmärrä meidän arkea, on yleinen esimerkiksi diabetesta tai allergiaa sairastavien perheissä*. Perheet kokevat jäävänsä yksin. […] Lue lisää »

  

• Ystävyys

  Olen juuri hakemassa Esikoista koulusta kun puhelin värähtää taskussani. Vilkaisen sitä ja ruudulla näkyy tekstiviesti “Lähdetkö rannalle huomenna?” . Viestin on lähettäny äiti, jonka olen tavannut pari kertaa. En erityisen usein, enkä nyt edes pariin kuukauteen. Vastaan välittömästi myöntävästi. Vielä muutamia vuosia sitten en olisi tehnyt niin. En olisi vastannut myöntävästi vaan ehkä keksinyt jonkun […] Lue lisää »

  

• Johanna Korhonen: Ystäväshoppailu kammottaa

  Johanna Korhonen ajattelee ystävistään kiitollisena, että jonkinlainen yhteydenpito voidaan katsoa jopa inhimilliseksi velvollisuudeksi. Lue lisää »

  

• Porkkanapää ekalla

  Uuteen ryhmään tutustuminen on sosiaalisesti kuormittavaa. Uusi koululuokka, työpaikka tai harrastusryhmä haastaa kysymään: kenen kanssa juttu luistaa, kuka on luotettava? Millaisena minut nähdään? Miksi muut ovat niin iloisia, älykkäitä, taitavia ja rentoja? Kuka on kingi? Lue lisää »

  

• Lapsi, ystävä

  Lapsi on ihminen, ystävä ja Sinä, ei penska, riiviö tai kersa. Lue lisää »

  

• valo tunnelissa

  Kävelen rivakoin askelin pihan halki kohti autoa. Taivaalta pyryttää märkää lunta niin että vain kymmenisien minuuttia aikaisemmin töihin lähteneen Puolison jalanjäljet ovat jo peittyneet. Auton luona huomaan Puolison putsanneen auton pahimmista lumista ja sisälläni läikähtää lämmin tunne. Hän ei ehkä ole se maailman romanttisin Puoliso, ruusukimppuja tai kynttiläillallisia ei meidän 17 vuoden suhteeseen ole mahtunut, […] Lue lisää »

  

• Arjen tilkkutäkki

  Herätyskello särisee tyynyn alla ja havahduttaa minut syvästä pehmeästä unesta pimeään aamuun. Makaan hetken hiljaa kuunnellen perheeni hengitystä. Peitot kahahtelevat, syviä huokauksia, joku kääntää kylkeä. Pimeys syleilee huonetta, pönttöuuni nököttää mustana ja turvallisen oloisena nurkassa. Tuijotan kattoon ja yritän saada mieleni hereille. Levoton yö painaa silmiäni kiinni. Lapset heräilivät monta kertaa, itse heräilin senkin ohessa monta kertaa. […] Lue lisää »

  

• Ystävyyttä ja rakkautta pienten kirjoissa

  Pienten lasten kirjoissa on paljon hellyyttä, ja vanhempien riidoistakin kirjoitetaan entistä viisaammin. Kirjoista hehkuu lämpöä ja välittämistä. Lue lisää »