Arkisto avainsanalle “tunteista puhuminen”

• Adoptioäiti ja elinikäiset oppikirjat

    Nyt on kolmipäiväinen viikonloppu, sen hännillä pilkistää Uusi Vuosi. Ensin siis Uuden Vuoden juhla, sen takana kokonainen vuosi 2018. Mitä se tuo tullessaan? Päällimmäisenä mielessä on ilman muuta tyttären siirtyminen yläkouluun ja heti sen takana kurkistelevatkin murrosiän haasteet. Niihin olen varautunut jo jonkin aikaa, lukenut kirjoja ja osallistunut luentotilaisuuksiin. Mutta voiko kaikkeen todellakaan varautua? […] Lue lisää »

  

• Vaaralliset puheenaiheet

    Viimeisimmässä Lapsen maailma -lehden jutussa Lapsen kuolemasta voi puhua Kati Keskihannu kertoo kirjoittamastaan Kirjeitä kuolemalle -näytelmästä ja kuoleman käsittelyä koskevista ajatuksistaan. Hänen mielestään teatteri tarjoaa uudenlaisen puheeksiottamisen välineen, sillä tärkeintä lapsen kannalta on, että on lupa kysyä ja pohtia itse, mitä kuolema merkitsee. Tämä koskee siis kenen tahansa lapselle tutun ihmisen kuolemaa. Juttu jätti […] Lue lisää »

  

• Pelon kesyttäminen

  “Vihatkoon, kunhan pelkäävät”, sanoi entinen opettaja. Elin lapsuuteni pumpulilla täytetyssä tynnyrissä: kotona ei tapeltu, ei ryypätty, ei huudettu, ei uhkailtu, ei peloteltu, ei laiminlyöty eikä katsottu väkivaltaa eikä seksiä televisiosta, koska televisiota ei ollut. Silti muistan hyvin, millaista lapsuudessa oli pelätä. Kerran olin tehnyt jotakin hölmöä ja pelkäsin rangaistusta. Piilouduin ojaan lumikiepin tapaiseen koloon. Muistan […] Lue lisää »

• Suru riepottelee ihmistä kuin myrskytuuli puuta

  Unessa mies istuu rantakivellä kädet polvien ympäri kiedottuina. “En ole vielä käsitellyt ensimmäistä maailmansotaa”, hän sanoo veteen tuijottaen. Vuosia sitten näkemäni uni muistui mieleen, kun ystäväni 39 v, kolmen koululaisen isä, menehtyi tammikuussa. Kaksi ja puoli vuotta hän taisteli vaikeaa sairautta vastaan. Vaikka viimeistään kesällä oli tiedossa, ettei hän tule voittamaan tautia, silti kuoleman lopullisuus […] Lue lisää »

• Vieräskynä: Pojat katsovat isiään

  Jatkosodan aikana kotilomalle lähteville suomalaissotilaille jaettiin junalukemiseksi pientä lehdykkää ”Sinä lähdet kotiin”, jonka julkaisijana oli Kansalaisjärjestöjen Raittiustoiminnan Keskusliitto. Lehdykkä kehotti lomailijoita viinan välttämiseen ja moitteettomaan käytökseen: kotiväelle ei saanut aiheuttaa pettymyksiä ja lisähuolia. Lastensa luokse palaaville sotilaille neuvot olivat seuraavanlaisia: He ovat odottaneet isää ”Isä on sankari, me tiedämme sen. Isä on uljas ja reipas […] Lue lisää »

• Kuinka puhua jostain niin pakahduttavan suuresta?

  Kolahdus ja huuto saa ottamaan juoksuaskeleita ja perillä kuvottava kauhun tunne. Lapsi huutaa pää kauttaaltaan veressä, siltä se siinä hetkessä vaikuttaa ja toinen hätääntyneen näköisenä vieressä. Myöhemmin ehtii pohtia, kuinka se pelkkä huudon sävy jo kouraisi mahasta pahasti. Huutoja on erilaisia ja tämä oli kipua ja säikähtämistä. Myöhemmin ehtii pohtia sitäkin, että äkillisen kriisitilanteen iskiessä […] Lue lisää »