Arkisto avainsanalle “tunteet”

• Elämää aistiyliherkän lapsen kanssa.

  Miltä tuntuu kun kaikki vaatteet tuntuvat pahalta? Kuvittele jos jokainen ihoa koskeva kohta vaatteesta ahdistaisi tai takin hihansuun osuminen kämmenselkään aiheuttaisi lähestulkoon hyperventilaatiokohtauksen. Tervetuloa meidän arkemme Kuopuksen kanssa. Lue lisää »

  

• Kun tunteita on liikaa

  Elokuun lämpö leijuu asunnossa, tarttuu seiniin ja hiipii portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrassa se kietoutuu tiivimpänä porraskaiteen ympärille ja kerää itseensä lisää energiaa seinän kokoisen ikkunan sisään tulvivasta valosta. Jossain kaukana huutaa lapsi, toisaalla toinen nauraa. Yksittäiset ihmiset kiirehtivät koteihinsa. Aurinko paistaa edelleen korkealta, valo viipyy tässä maassa pitkään. Seison hellan ääressä, paistan kanttarelleja ja oman […] Lue lisää »

  

• Täydellinen epäkesä

  Takaisin kotona. Pihanpiirin pihlajapuun marjat punertavat, osa kesäkukista ei kestänyt yli kahden viikon poissaoloamme, vaikka suurin osa selvisikin koitoksesta mainiosti. Koti tuoksuu kodille. Silloinkin kun ovet ovat olleet kiinni kaksi viikkoa. Ajoimme läpi öisen Suomen maanantai-iltana. En voi väittää matkan olleen pimeä, sillä vaikka saavuimme vasta keskiyön aikaan tänne itäisen Helsingin kotikoloomme, ei valo ollut […] Lue lisää »

  

• Paluu kotiin

  Hiekkatie rahisee jalkojen alla, lokit huutavat korkealla taivaalla ja metsästä, koivujen katveesta kantautuu vieno kielojen tuoksu. Aurinko lämmittää kasvojamme, lapset pyöräilevät edeltä kovaa vauhtia kohti Kivinokan kärkeä. Kielon tuoksuun sekoittuu meren ominaishaju. Katselen hymyillen miten lapset riisuvat kypäränsä ja laskeutuvat pyöriensä selästä. Miten he juoksevat kiviä pitkin hypellen ja lopulta hiljaa hiipien rantaa, jossa kanadanhanhi […] Lue lisää »

  

• Eroon syyllisyydestä – äitiyden mukana tullut turha tunne

  Toukokuu vetelee ihan viimeisiään. Huomaan ihmetteleväni minne tämä kevät ja oikeastaan koko alkuvuosi oikein onkaan hävinnyt. Paluumuutto, työn etsintä, sopeutuminen, uusi työ, vakituisen työn löytyminen ja alkaminen, koronaepidemia, karanteeni, etätyöt, lasten kotiinjääminen, lasten päiväkotiin paluu… Siihen se vuoden puolikas on kulunut, ilman että olen hetkeäkään oikein ehtinyt pysähtymään. Silloin joskus tammikuussa kun lapset aloittivat päivähoidon […] Lue lisää »

  

• Pelkoa, jännitystä, rakkautta ja iloa – elämäni on täynnä tunnetta!

  Aikuisen läsnäolo lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä on merkittävä. Antti luki lapsille kirjan tunteista. Kirja sai pohtimaan, mitä on rohkeus. Lue lisää »

  

• Toisenlainen pääsiäinen- tai oikeammin, taas samanlainen kuin viimeiset kaksikin vuotta…

  Pääsiäinen. Tämä oli se yksi juhlapyhä jota me odotimme niin valtavan paljon paluumuuton keskellä. Tämän piti olla yksi niistä ihanista asioista, niistä joita olen niin valtavan paljon kaivannut vuosina maailmalla. Minulle pääsiäinen on aina ollut perhejuhla. Tiedän monen ystäväni aina matkustaneen pääsiäisenä lasketelemaan tai muuten vain viettämään aikaa ystävien kanssa. Minulle se ihka oikea pääsiäinen […] Lue lisää »

  

• Kun meidän tapamme viettää viikonloppuja onkin uusi normaali

  Koko maailma on asetettu eristykseen. Kaikkea mahdollista kontaktia tulisi välttää ja jos on pakko jossain käydä tulisi se tehdä asianmukaisesti suojautuen. Arjesta ja sen tuomasta haasteesta olenkin jo puhunut. Ei tämä helppoa ole. Se on pakko myöntää. Ei edes nyt kun mennään jo toista viikkoa ja tavallaan jonkinlaiset rutiinit alkavat muotoutua. Silti tuntuu haastavalta ja […] Lue lisää »

  

• Kun pelko valtaa arjen

  Esikoinen kiukkuaa koko päivän. Purskahtelee itkuun ja raivoaa. Tällaista ei ole hänen kanssaan ollut ikuisuuksiin. En edes muista milloin viimeksi hän olisi ollut näin herkillä. Tiedän, ettei syy oikeasti voi olla legopalasessa, jonka Kuopus otti omaan ajokkiinsa vaikka Esikoinen oli ajatellut sen sopivan hänen autoonsa. Eikä kyse ole oikeasti kadonneesta aku ankasta tai siitä etteikö […] Lue lisää »

  

• Äiti eihän nyt hetkeen muuteta? ajatusvirtaa tiistai-iltana

  Tiistai-ilta. Nukahdan Kuopuksen sänkyyn sen jälkeen kun olen laulanut unilaulun. Havahdun kun kuulen ulko-oven käyvän. Kello on puoli yhdeksän. Puoliso tulee kotiin jalkapalloharjoituksista. Tiistait ovat aina väsyttäviä päiviä. Herään aikaisin, jotta olisin työpaikalla aikaisin. Ajoissa täytyy olla, jotta voi lähteä ajoissa. Jos minä jotain olen 7 vuoden vanhempana olemisen aikana oppinut niin se on se, […] Lue lisää »