Arkisto avainsanalle “tunteet”

• Paluumuuton ristiriitaiset tunteet

  Lastenhuoneesta kuuluu naurua. Naapurin lapsi on kylässä eikä edes ensimmäistä kertaa. 40 metrin päässä olevien matalien kerrostalojen alimmassa kerroksessa asuu eräs ihanaakin ihanampi kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Periaatteen nainen. Geneerisesti tiesimme toisemme, lähinnä yhteisten ystävien ja blogimaailman kautta. Ja sitten tuosta noin vain me pamahdimme naapureiksi. Ja nyt meidän lapsemme vanuavat hänen nurkissaan yhtä paljon kuin […] Lue lisää »

  

• Ei lähtöä ilman itkua- alle viisi päivää paluumuuttoon

  Tänään se sitten iski tajuntaani, lähdön todellisuus. Olen hyvästelly ihmisiä, olen tehnyt niitä kuuluisia viimeisiä asioita. Käynyt kukkuloilla, rannalla, kahvilla, viinilasillisilla, illallisilla. Halannut ja katsonut silmiin. Mutta vielä kertaakaan ei sydämeni ole kipuillut tai kyneeleet valuneet poskiani pitkin. Olen ajatellut olevani realistinen. Olen ajatellut, että tämä kaikki kertoo siitä, että nyt oli oikea aika lähteä. […] Lue lisää »

  

• Katkeransuloiset viimeiset viikot

  Ensimmäine pilvinen päivä ikuisuuksiin. Aurinko ei pilkahda. Ei edes hetkeksi. Harmaa pilviverho ei rakoile, ei anna periksi. Väsymys tanssii silmieni ympärillä, pitää nuutunutta olemustani pilkkanaan. Tuntuu kuin se naureskelisi korvaani, ihmettelesi miten oikein kuvittelen pärjääväni Suomessa, kaamoksen keskellä jos en kestä yhtä pilvistä Kalifornian päivää. Aamusta asti koen väsymyksen vain istuvan harteillani, hievahtamatta. Haluaisin kömpiä […] Lue lisää »

  

• Miksi pojat ei saa itkeä?

    Kirjoitin toissa viikolla eräästä keskustelusta jonka kävin lasteni kanssa, sivusin siinä  hyvin ohimennen aihetta saavatko pojat itkeä. Olisi helppoa jättää aihe vain tuohon sivuhuomioon, todeta vain että tottakai jokainen saa itkeä, sukupuoleen katsomatta. Mutta selvästi minulle itsestäänselvä asia ei ole edelleenkään itsestäänselvää jokaiselle. Siksi haluan kirjoittaa tästä enemmän kuin lauseen verran. Lapsenmaailma lehti kertoo […] Lue lisää »

  

• Todeksi käyvä ajanviete: Siksi kirjoitan

  Perhonen haluaa nostaa esille vaiennettujen äänet ja avata ihmisten silmiä lastensuojelun todellisuuteen. Lue lisää »

  

• Mitä on rakkaus

  Suuret tunteet rakkaudesta raivoon ovat tuttuja meille kaikille. Lapsen kasvaessa myös tunteet kehittyvät: vauvan yksinkertaisista kokemuksista kasvaa vivahteikkaampia. Lapsen Maailman haastattelussa neljä kokemusasiantuntijaa pohtii tunteita. Lue lisää »

  

• Kirjavinkki kaikille vanhemmille

  Äitienpäivänä tuli pohdittua vanhemmuutta ihan yleisesti. Vanhemmuus on niin paljon muutakin kuin biologista vanhemmuutta tai lähivanhemmuutta. Minulle vanhemmuus on aina ollut hyvin luonnollinen olotila. Tällä en tarkoita sitä, että vanhemmuus olisi helppoa tai etteikö se tuntuisi välillä ahdistavalta tai muuten negatiiviselta. Päinvastoin, en ole päässyt vanhemmuudessani vähällä. Kaikessa vaikeudessaan ja repivyydessäänkin vanhemmuus tuntuu kuitenkin minusta […] Lue lisää »

  

• Älä puhu- kommunikoi

  Opeta lasta tunnistamaan tunteensa, kertomaan miltä hänestä tuntuu. Opeta ilmaisemaan puheen kautta. Neuvoja, joita kasvatusoppaat pursuavat, oppeja joita käymäni kasvatukseen syventyvä iltakoulu alleviivaa lähes joka kerta. Itseilmaisu, tunteiden tunnistaminen. Tunteista puhuminen. Tunteiden ääneen sanominen. Puhu. Kerro minulle. Kuopus huutamassa pöydän ääressä kun ei olekaan jälkkäri päivä. Puoliso silittämässä hänen jalkaansa ja sanomassa, että niin nyt […] Lue lisää »

  

• Tuhat metriä lunta sydämen päälle – Miksi surevan kohtaaminen on vaikeaa?

  Viimekertaisessa blogipostauksessa kerroin, mitä vakavasti sairastuneen lapsen vanhempi haluaa ja mitä hän ei halua kuulla. Oman lapsen sairastumisesta on jo pitkä aika. On ollut aikaa sulatella tapahtunutta. On ollut aikaa miettiä, miksi surevan ihmisen kohtaaminen on niin vaikeaa. Läheisen vakava sairastuminen on tyypillinen traumaattinen kriisi. Odottamaton, järkyttävä, ravisuttava. Moni kovia kokenut kertoo, miten ihmiset kaikkoavat […] Lue lisää »

  

• Etanatalon Hans – De Hans im Schnäggeloch

  Aurinko kurkistelee pilvien välistä, lämmittää hiukan karunnäköistä maisemaa. Olohuoneen ikkunat ovat kosteat, ovien alta tuleva  ilmavirtaus saavuttaa nilkkani. Lapset pyörivät olohuoneen matolla, leikkivät pikkuautoilla ja Star Wars leluilla. Huoneessa kaikuvat vielä vanhempieni äänet. Sunnuntainen skypepuhelu on juuri päättynyt. Tapa josta pidän tiukasti kiinni. Nimenomana minä pidän siitä kiinni. Minä haluan soittaa, minä avaan koneen ja […] Lue lisää »