Arkisto avainsanalle “tunteet”

• 

  Muistoja Välitilan Suomesta

  Suomessa tuntuu tällä hetkellä olevan valloilla ilmapiiri, joka oikeuttaa sanomaan toisesta ihmisestä mitä vain. Mitä pahemmin sanot, sen parempi. Eikä kukaan välitä. Minä en ole naiivi ja kuvittele, etteikö näitä ihmisiä olisi aina ollut, eivät ne nyt yllättäen ole ilmestyneet Suomeen, sen yhden vuoden aikana jonka me olemme olleet poissa. Mutta se mikä on muuttunut, […] Lue lisää »

• 

  Tänään täällä-huomenna toisaalla

  Kävelen paljain jaloin lämpimiä, vaaleita kivilaattoja pitkin takapihalle. Kello on vasta kahdeksan aamulla, mutta aurinko porottaa jo kuumana ja polttavana keskeltä taivaankantta. Pääskyset lentävät uima-altaan yllä ja nappaavat veden varaan joutuneita hyönteisiä nokkaansa. Katselen vuoria ja juon kuumaa teetä. Lapset leikkivät jaloissani. Puoliso nukkuu vielä sisällä. Vuoren rinteillä kasvaa violettina kukkivaa laventelia, kymmenet perhoset ja […] Lue lisää »

• 

  Toivo paremmasta maailmasta

  Kun herään sunnuntaiaamuun, aurinko tirkistelee verhojen raosta ja luo kirkkaat alkukesän säteensä Kuopuksen vaaleille hiuksille. Minä katselen nukkuvia lapsiamme, katselen heitä ja rakastan niin pohjattoman paljon. Rakastan vaikka yöllä taas piti valvoa kaksi tuntia jalkoja hieroen, kun kasvukivut repivät lasten pohkeita. Rakastan vaikka nukkumisesta sen jälkeen ei oikein tullut enää mitään kun molemmat lapset halusivat […] Lue lisää »

• 

  Sateenkaaren pää

  Aurinko paistaa ja moottoritie on tyhjä. Sininen taivas ja kumpupilvet. Ajan kohti ystävän mökkiä. Päätin pitää vapaapäivän keskellä viikkoa. Minä ja lapset. Mennään mökille. Kalifornian ystävä tarjosi omaansa meille. Sanoi: menkää, nauttikaa. Ja nyt me olemme matkalla. Matkalla läpi alkavan Suomen suven. Hetkeksi tyhjentämään mielemme. Hengittämään metsää. Puoliso ei päässyt mukaan. Töitä, töitä, töitä. Minulla […] Lue lisää »

• 

  Ystävyys

  Kevät. Vihdoinkin se on myös täällä. Tässä ääripäiden, valon ja pimeän, vaikenemisen ja huudon maassa. Aurinko paistaa korkealla, kirkkaana. Valo ei väisty öisinkään, ei tähän aikaan vuodesta enää. Ihmisten askeleet ovat rennommat, takit huolettomasti auki. Tuntemattomat vastaantulijat lähes hymyilevät ohittaessaan meidät. Tänään on parempi. Eilen taas käytiin hetken pohjalla. Uitiin hetki siellä mudassa, näkökenttä mustaa […] Lue lisää »

• 

  Oodi äideille

  Halusin kirjoittaa äitienpäiväpostauksen. Jäin miettimään mistä minä kirjoittaisin. Minä, jolla on niin vähän kokemusta äitiydestä, verrattuna niin moneen muuhun äitiin. Minä olen tällä matkalla vasta ihan alussa, etsimässä tietäni ja valitsemassa polkuja. Kuitenkin, vaikka minä olen vasta oman tieni alussa. Minä(kin) olen äiti. Aivan kuten ovat miljoonat ja miljoonat muutkin, he jotka ovat olleet äitejä […] Lue lisää »

• 

  Matkaan äidin luokse

    En tiedä, miten sanani asettaisin. Istun tietokoneen ääressä. Silmäni kostuvat, kun odotan oikeanlaisia sanoja, toinen käsi poskella, toinen hiiren päällä. Alkaa itkettää yhä enemmän, nyt jo nenäkin alkaa vähän vuotaa. Tämä on niin herkkä aihe. Äiti. Oma äiti. Vanhus. Heikko, yksinäinen, muistisairas, kipu, eksyksissä, hylätty, ikävissään, missä minä olen? missä äite on?, koska äite […] Lue lisää »

• 

  Pieni pala elämää räntäsateen keskellä

  Kylmyys yllättää minut kun astun rapun ovesta sisäpihalle. Kevät. Missä sinä viivyt? Aurinko paistaa kirkkaasti ja kauniisti. Reisissä tuntuu jäykältä, mutta olen liian laiska venyttelemään niitä auki. Nostan reippaan kävelyn nopeasti juoksuksi. Keho huutaa eteenpäinpääsyä. Mieli huutaa eteenpäin pääsyä. Kaivopuiston ranta. Meri. Säkenöivä sininen meri. Huutavat lokit. Juuri nyt tämä on ehkä se ainoa hetki […] Lue lisää »

• 

  Vanhemmuuden kompromissit

  Kävelemme kaupasta kotiin, pitkän päivän jälkeen. Esikoinen hyppelee rattaiden edellä ja pulisee jotain. Kuuntelen häntä puolella korvalla ja mietin samalla iltaruokaa, pyykkejä, käsittelemättömiä kuvatiedostoja ja muita työasioita. Kuopus vastailee Esikoiselle rattaista käsin omiaan. “ Käykö kaikki isät aina töissä ja äidit on kotona ja tekee töitä lasten kanssa?” Esikoinen kysyy. Pysähdyn. Ravistan omat ajatukseni päästäni […] Lue lisää »

• 

  Hei, meilläkin huudetaan!

  Istuin leikkipuistossa hiekkalaatikon reunalla ja lapioin märkää hiekkaa punaiseen muoviämpäriin. Kuopus touhotti oman lapionsa kanssa jotain siinä vieressä ja Esikoinen viipelsi kaukana toisaalla puuhaamassa omiaan. Hiekkalaatikon toisella laidalla istui kaksi äitiä omien alta kaksivuotaiden lastensa kanssa. He puhuivat elämästä. Kuuntelin, vaikka tavallaan toki tiedän että ei vieraita tulisi kuunnella. Mutta mitä muutakaan minä tekisin, siinä […] Lue lisää »