Arkisto avainsanalle “tunteet”

• Kun meidän tapamme viettää viikonloppuja onkin uusi normaali

  Koko maailma on asetettu eristykseen. Kaikkea mahdollista kontaktia tulisi välttää ja jos on pakko jossain käydä tulisi se tehdä asianmukaisesti suojautuen. Arjesta ja sen tuomasta haasteesta olenkin jo puhunut. Ei tämä helppoa ole. Se on pakko myöntää. Ei edes nyt kun mennään jo toista viikkoa ja tavallaan jonkinlaiset rutiinit alkavat muotoutua. Silti tuntuu haastavalta ja […] Lue lisää »

  

• Kun pelko valtaa arjen

  Esikoinen kiukkuaa koko päivän. Purskahtelee itkuun ja raivoaa. Tällaista ei ole hänen kanssaan ollut ikuisuuksiin. En edes muista milloin viimeksi hän olisi ollut näin herkillä. Tiedän, ettei syy oikeasti voi olla legopalasessa, jonka Kuopus otti omaan ajokkiinsa vaikka Esikoinen oli ajatellut sen sopivan hänen autoonsa. Eikä kyse ole oikeasti kadonneesta aku ankasta tai siitä etteikö […] Lue lisää »

  

• Äiti eihän nyt hetkeen muuteta? ajatusvirtaa tiistai-iltana

  Tiistai-ilta. Nukahdan Kuopuksen sänkyyn sen jälkeen kun olen laulanut unilaulun. Havahdun kun kuulen ulko-oven käyvän. Kello on puoli yhdeksän. Puoliso tulee kotiin jalkapalloharjoituksista. Tiistait ovat aina väsyttäviä päiviä. Herään aikaisin, jotta olisin työpaikalla aikaisin. Ajoissa täytyy olla, jotta voi lähteä ajoissa. Jos minä jotain olen 7 vuoden vanhempana olemisen aikana oppinut niin se on se, […] Lue lisää »

  

• Paluumuuton ristiriitaiset tunteet

  Lastenhuoneesta kuuluu naurua. Naapurin lapsi on kylässä eikä edes ensimmäistä kertaa. 40 metrin päässä olevien matalien kerrostalojen alimmassa kerroksessa asuu eräs ihanaakin ihanampi kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Periaatteen nainen. Geneerisesti tiesimme toisemme, lähinnä yhteisten ystävien ja blogimaailman kautta. Ja sitten tuosta noin vain me pamahdimme naapureiksi. Ja nyt meidän lapsemme vanuavat hänen nurkissaan yhtä paljon kuin […] Lue lisää »

  

• Ei lähtöä ilman itkua- alle viisi päivää paluumuuttoon

  Tänään se sitten iski tajuntaani, lähdön todellisuus. Olen hyvästelly ihmisiä, olen tehnyt niitä kuuluisia viimeisiä asioita. Käynyt kukkuloilla, rannalla, kahvilla, viinilasillisilla, illallisilla. Halannut ja katsonut silmiin. Mutta vielä kertaakaan ei sydämeni ole kipuillut tai kyneeleet valuneet poskiani pitkin. Olen ajatellut olevani realistinen. Olen ajatellut, että tämä kaikki kertoo siitä, että nyt oli oikea aika lähteä. […] Lue lisää »

  

• Katkeransuloiset viimeiset viikot

  Ensimmäine pilvinen päivä ikuisuuksiin. Aurinko ei pilkahda. Ei edes hetkeksi. Harmaa pilviverho ei rakoile, ei anna periksi. Väsymys tanssii silmieni ympärillä, pitää nuutunutta olemustani pilkkanaan. Tuntuu kuin se naureskelisi korvaani, ihmettelesi miten oikein kuvittelen pärjääväni Suomessa, kaamoksen keskellä jos en kestä yhtä pilvistä Kalifornian päivää. Aamusta asti koen väsymyksen vain istuvan harteillani, hievahtamatta. Haluaisin kömpiä […] Lue lisää »

  

• Miksi pojat ei saa itkeä?

    Kirjoitin toissa viikolla eräästä keskustelusta jonka kävin lasteni kanssa, sivusin siinä  hyvin ohimennen aihetta saavatko pojat itkeä. Olisi helppoa jättää aihe vain tuohon sivuhuomioon, todeta vain että tottakai jokainen saa itkeä, sukupuoleen katsomatta. Mutta selvästi minulle itsestäänselvä asia ei ole edelleenkään itsestäänselvää jokaiselle. Siksi haluan kirjoittaa tästä enemmän kuin lauseen verran. Lapsenmaailma lehti kertoo […] Lue lisää »

  

• Todeksi käyvä ajanviete: Siksi kirjoitan

  Perhonen haluaa nostaa esille vaiennettujen äänet ja avata ihmisten silmiä lastensuojelun todellisuuteen. Lue lisää »

  

• Mitä on rakkaus

  Suuret tunteet rakkaudesta raivoon ovat tuttuja meille kaikille. Lapsen kasvaessa myös tunteet kehittyvät: vauvan yksinkertaisista kokemuksista kasvaa vivahteikkaampia. Lapsen Maailman haastattelussa neljä kokemusasiantuntijaa pohtii tunteita. Lue lisää »

  

• Kirjavinkki kaikille vanhemmille

  Äitienpäivänä tuli pohdittua vanhemmuutta ihan yleisesti. Vanhemmuus on niin paljon muutakin kuin biologista vanhemmuutta tai lähivanhemmuutta. Minulle vanhemmuus on aina ollut hyvin luonnollinen olotila. Tällä en tarkoita sitä, että vanhemmuus olisi helppoa tai etteikö se tuntuisi välillä ahdistavalta tai muuten negatiiviselta. Päinvastoin, en ole päässyt vanhemmuudessani vähällä. Kaikessa vaikeudessaan ja repivyydessäänkin vanhemmuus tuntuu kuitenkin minusta […] Lue lisää »