Arkisto avainsanalle “tunteet”

• 

  Kun ujosta lapsesta kasvoi reipas aikuinen

  Vein lapset aamulla läheisen leikkipuiston kerhoon. Esikoinen oli kerhosta innoissaan, ei malttanut syödä edes aamupalaa ja pomppi lähes koko kahden kilometrin matkan vieressäni hoputten minua kävelemään nopeammin. “Minä olen kovin innoissani!” Hän hoki. Hän myönsi myös vähän jänittävänsä, mutta ei liikaa. Hymyilin lapselle. Mietin miten pitkälle olemmekaan päässeet hänen kanssaan näissä tilanteissa. Kuinka paljon ikä, […] Lue lisää »

• 

  Veljekset isolla V:llä

  Aamu, ihan tavallinen arkiaamu. Lapset ovat syöneet aamupalansa ja lähteneet leikkimään lastenhuoneeseen. Sieltä kuuluu puhetta ja välillä jotain kiljumista. Puoliso tulee hyvästelemään ennen kuin painaa ulko-oven kiinni lähtiessään töihin. Istun keittiön pöydän äärellä ja juon kuumaa maitoteetä kukkakuvioisesta jättimukista. Nojaan violettiin seinänä ja annan ajatusten vaeltaa. Tavallinen aamu. Ja silti tässä on jotain niin uutta minulle, […] Lue lisää »

• 

  Elämää kuplassa

  Kuopus kikattaa Puolison sylissä. Esikoinen istuu keskellä laattalattiaa olevalla tuolilla ja syö hapankorppua. Katselen tätä pientä perhettäni ja tunnen niin syvää rakkautta ja kiitollisuutta, että lähes kuulen kuinka sydämeni muljahtaa rinnassani. Voisin kirjoittaa teille kuluneista päivistä, jos niistä olisi jotain kirjoitettavaa. Berliini on kuitenkin lähestulkoon meille kuin toinen koti. Kuin toinen Lontoo, Palo Alto tai […] Lue lisää »

• 

  En synnyttänyt lastani itse

  Olen keskustelemassa ystäväni kanssa, ihan tavallisia juttuja. Seisomme eräässä huoneessa ja yhtäkkiä sisään pelmahtaa kolmas nainen. Hän on mukava ja miellyttävä ihminen, vaikkakaan en kovin hyvin tunne häntä. Jotenkin meillä vain on aina synkannut hyvin keskenämme. Arvostan hänen työtään ja välitöntä, mutkatonta tapaansa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Niin nytkin. Tällä kertaa hän alkaa kertoa aikuisen […] Lue lisää »

• 

  Odotukset vs Totuus

  Ukkosmyräkkä vyöryy Seurasaaren suunnasta päällemme, hetkessä ulkona on pimeää ja tuuli taivuttaa puita sateen piiskatessa ikkunoita. Männynneulasia liimautuu keittiön ikkunalasiin. Tuijota ulos Kuopus sylissäni. Painan kylvystä juuri noussutta lasta itseäni vasten ja katselen vettä joka valuu vesiputouksen lailla katolta kuistille. Yht’äkkiä ulkona kuuluu valtava rytinä joka tunkee talon seinien läpi peltikattoon rämisevän sateen äänen ja […] Lue lisää »

• 

  Tämän taivaan alla

  Hetkiä menneeltä viikolta. Hyviä, huonoja, ihan vain hetkiä. Hetkiä kun mitään ei enää jaksaisi. Kun sadetta ryöppyää taivaalta ja vaatteet liimautuvat pitkin kehoa märkänä ja painavana. Esikoinen juoksemassa edellä ja kaatumassa kuralätäkköön, siihen samaan johon juuri hetki sitten kielsin juoksemasta. Tiedostan, ettei meillä taaskaan ole oikeita varusteita, ei nyt, ei eilen eikä huomennakaan. Tässä ajassa, […] Lue lisää »

• 

  Iso pieni koululainen

  Kun Ketunhäntä viime syksynä aloitti koulun, olin suunniltani kauhusta. Murehdin kaikkea: Kuinka villi poika jaksaisi istua paikallaan? Kuinka opettaja sietäisi häntä? Saisiko lapsi kavereita? Osaisiko hän olla hyvä ystävä? Kiusattaisiinko häntä? Kiusaisiko hän itse? Oppisiko lapseni kaiken tarvittavan? Päällimmäisenä mielessäni keikkui kuitenkin tuo vanhemmuuden vähän hupsu, mutta ikuinen huoli: Selviäisikö lapsi hengissä? Ennen viime syksyä […] Lue lisää »

• 

  Viisumiuutisia

  Seison vanhempieni makuuhuoneessa, äitini piirongin edessä ja harjaan lasten hiuksia. Puoliso tulee ovensuuhun, hänen katseensa on tyhjä, aivan kuin joku olisi lyönyt suoraan palleaan, ilmat pihalle. Katson häntä ja kohautan kulmakarvojani kysyvästi, mikä nyt? Viisumeista. Hengähdän syvään, sekunnin sadasosan ehdin toivoa että olisimme viimeinkin saaneet sen haastatteluajan suurlähetystöön, sen jota olemme nyt kaksi kuukautta odottaneet. […] Lue lisää »

• 

  Muistoja Välitilan Suomesta

  Suomessa tuntuu tällä hetkellä olevan valloilla ilmapiiri, joka oikeuttaa sanomaan toisesta ihmisestä mitä vain. Mitä pahemmin sanot, sen parempi. Eikä kukaan välitä. Minä en ole naiivi ja kuvittele, etteikö näitä ihmisiä olisi aina ollut, eivät ne nyt yllättäen ole ilmestyneet Suomeen, sen yhden vuoden aikana jonka me olemme olleet poissa. Mutta se mikä on muuttunut, […] Lue lisää »

• 

  Tänään täällä-huomenna toisaalla

  Kävelen paljain jaloin lämpimiä, vaaleita kivilaattoja pitkin takapihalle. Kello on vasta kahdeksan aamulla, mutta aurinko porottaa jo kuumana ja polttavana keskeltä taivaankantta. Pääskyset lentävät uima-altaan yllä ja nappaavat veden varaan joutuneita hyönteisiä nokkaansa. Katselen vuoria ja juon kuumaa teetä. Lapset leikkivät jaloissani. Puoliso nukkuu vielä sisällä. Vuoren rinteillä kasvaa violettina kukkivaa laventelia, kymmenet perhoset ja […] Lue lisää »