Arkisto avainsanalle “tunteet”

• Etanatalon Hans – De Hans im Schnäggeloch

  Aurinko kurkistelee pilvien välistä, lämmittää hiukan karunnäköistä maisemaa. Olohuoneen ikkunat ovat kosteat, ovien alta tuleva  ilmavirtaus saavuttaa nilkkani. Lapset pyörivät olohuoneen matolla, leikkivät pikkuautoilla ja Star Wars leluilla. Huoneessa kaikuvat vielä vanhempieni äänet. Sunnuntainen skypepuhelu on juuri päättynyt. Tapa josta pidän tiukasti kiinni. Nimenomana minä pidän siitä kiinni. Minä haluan soittaa, minä avaan koneen ja […] Lue lisää »

  

• On aikuisellakin tunteet

    Tiedättekö nämä aamut. Aamut kun katsot iseäsi peiliin, näet ehkä hitusen liian tummat silmänaluset, näet vuosien hitaasti kovertamat uurteet silmänurkissa. Näet itsesi siinä paljaana, aamun kelmeässä valossa. Näet unen jäänteet poskilla, unihiekan rippeet silmäkulmassa. Näet eletyn elämän, toiveet tulevasta, näet tämän hetken, et muuta. On aamuja joina peset kasvosi ja harjaat hiuksesi, aivan kuten […] Lue lisää »

  

• Olen oppinut

  Olen jo kolmen vuoden ajan kertonut teille mitä olen oppinut. Lyhyesti, selittelemättä. Kuluneen 12 kuukauden aikana olen oppinut: Odottamaan. Ja odottamaan vielä odottamasta päästyäänkin. Olen oppinut miltä tuntuu kun kukaan ei ymmärrä odotustasi. Olen oppinut, miltä tuntuu kun jotkut ystävyyden kuplat eivät enää kohtaa Olen oppinut hyvästelemään Olen oppinut itkun puhdistavan voiman Olen oppinut miltä […] Lue lisää »

  

• Liike on lääke

  Esikoisen lounas, soijarouhekastike kermalla, kiehuu hiljaksiin liedellä. Kaasuhellan liekki on sininen, se palaa tasaisesti ja värähtää vain kun avaan keittiönoven ulos päästäen viileän aamuilman sisään pimeltä pihalta.  Haen autotallista pyykkikorin, yön riekaleet tuntuvat roikkuvan vielä piha-aidan päällä, lämmin oudon kostea ilma syleilee minua. Pilvipeitto tuntuu estävän kirpeän syysilman pääsyn maan pintaan asti. On turhan aikaista, […] Lue lisää »

  

• Älä syrji lasta ruokavalion vuoksi

  Kutsuako allerginen lapsi syntymäpäiville vai ei? Tätä pohti eräs äiti Vauva-lehden keskustelupalstalla muutama vuosi sitten. Hän oli ajatellut pitää stressittömät kekkerit (onko edes mahdollista) pojanviikarilleen, mutta harmillisesti pojan hyvä ystävä oli allerginen. Äidistä olisi kaikkien kannalta helpointa jättää tämä allerginen ystävä kutsumatta – koska iso vastuu, vaiva ja vahtiminen ja mitä jos jotakin sattuu? Niin […] Lue lisää »

  

• Pala kultaista vuorta

  Aamun vaaleanpunaisessa sumussa tuoksuu syksy. Ensimmäistä kertaa. Tiedän ettei se vielä oikeasti tule, syksy siis. Päivälämpötilat nousevat edelleen reilusti yli kahdenkymmenen. Mutta se jokin kirpeys tuoksuu näissä aamuissa. Katolta tippuu yön viileydessä tiivistynyttä vettä ja jokin haikeus taakse jääneestä kesästä jää asumaan sydämeni perukoille. Takana on viikonloppu metsässä ja vuorilla. Niin henkeäsalpaavan kaunis, mieliinpainuva ja […] Lue lisää »

  

• Kohti Yosemitea

  Aamu valkenee sumuisena ja kylmänä. Tiedän, ettei mene kauaa kun pilvipeite taas rakoilee, lämmön valuessa harmaan hattaramassan lävitse tähän maahan joka nyt on vielä kasteesta märkä. Vielä ei lennä kolbri aamulennolleen vielä nukkuvat oravat jossain korkeiden eukalytyspuiden latvoissa olevissa pesissään. Tänään on vuosi siitä kun menetimme Ystävän. Vuosi siitä kun syöpä tuli ja korjasi liian […] Lue lisää »

  

• Mies, tunteet ja sota

  Sodassa koettu pelko vaikuttaa kolmanteen polveen ja näkyy siinä, miten tunteita ilmaistaan. Lue lisää »

  

• Ei nimi äitiä tee

    “Annu lueg, Annu, lueg jetzt!” “Annuuuuuu!!!” “Hilfe Annu” Annu sitä, Annu tätä, kunhan, Annu, et vain tekemättä jätä.  Monissa perheissä tuossa nimen kohdalla lienee olevan äiti. Tai mami, tai mamma. Meillä lapset huutaa Annua. Lyhyen aikaa Esikoinen kutsui minua Mamiksi. Äidiksi ei koskaan. Puolisoa lapset eivät ole koskaan sanoneet muuksi kuin Puolisoksi. Minä kutsun […] Lue lisää »

  

• Lähtemisestä ja jäämisestä

  Herään ja makaan hetken hiljaa. Annan valvemaailman astua unimaailman ylitse, pyyhkiä yön ja unen tuomat painaumat poskista pois, haalentaa tähtien valossa niin väkevät ja vahvat unikuvat epämääräiseksi ajatukseksi mielen perukoille, josta on vaikea saada enää kunnon otetta ennen kuin se hapertuu lopulta kokonaan aamun kirkkaassa valossa. Vilkaisen puhelimen näytöstä kelloa ja käännyn Puolisoon päin. Ravistelen […] Lue lisää »