Arkisto avainsanalle “tulevaisuus”

• Onnea on yhteinen matka

  Kello on puoli kymmenen illalla. Valo kiemurtelee lastenhuoneeseen sälekaihtimen lävitse kuin kello olisi kolme iltapäivällä. Avonaisesta ikkunasta kuuluu lokin huuto, kadulla haukkuu koira, jossain huutaa lapsi. Esikoinen on vihdoinkin nukahtanut ja hengittää rauhallisesti vaaleiden kiharoiden laskeutuessa hänen poskilleen. Kuopus makaa omalla patjallaan valveilla ja tuijottaa suurilla silmillään kattoon. Hän nukkui autossa iltapäivällä ja tiedän kokemuksesta silloin […] Lue lisää »

  

• Viimeiset ennen lomia

  Juuri nyt istun tässä tietokoneeni ääressä, ulkona paistaa vihdoinkin taas aurinko ja Piilaakso alkaa siirtyä kesään. Kuopus laulaa selkäni takana lattialla istuen abc laulua englanniksi. Eilen minulla pyöri täällä 3 Kuopuksen kerhokaveria aamupäivän, jotta muut äidit saivat hoidettua kiireellisä asioitaan kerhon jo suljettua ovensa viime viikolla. Päivät tuntuvat nyt olevan täynnä lukuvuoden viimeisiä. Viimeisiä jalkapallotreenejä, […] Lue lisää »

  

• Minkälaista lukutaitoa tarvitsemme tulevaisuudessa? Tokaluokkalainen kertoo

  Tässä ajassa on hyvin tyypillistä, että asiantuntijat toisensa jälkeen kirjoittavat paatoksellisia tekstejä lukutaidon merkityksestä. Olen syyllistynyt samaan itsekin. Miksi vain harvoin antaudumme pohtimaan erilaisia skenaarioita siitä, kuinka lukutaidon kulttuurinen merkitys mahtaa tulevaisuudessa muuttua? Toimittaja ja käsikirjoittaja Riku Siivonen sohaisi mehiläispesää huomauttaessaan Ylen kolumnissaan, että tekstin aika on ohi. Hänen mukaansa kirjallisuus ja tekstilukutaito ovat vain […] Lue lisää »

  

• Missä välissä tästä elämästä Piilaaksossa tulikin normaalia?

  Keskiviikko iltapäivä. Istun leikkipuiston penkillä, kahden äitiystävän välissä. Katselemme hajamielisesti miten lapsemme, kaikki kuusi, leikkivät jossain leikkipuiston toisessa päässä. Keskustelunaiheet risteilevät vakavista asioista täysin turhiin. Puhutaan lapsista, puhutaan koulusta, puhutaan elämästä. Aika pitkälle on tultu näiden vuosien aikana, tässä me kaikki istumme ja puhumme, toteaa toinen äideistä. Niin, silloin kaksi vuotta sitten, 2017 alkuvuodesta, ennen […] Lue lisää »

  

• Paikka, jossa minä hymyilen

  Auringon säteet ovat muuttuneet kuumiksi, keskipäivän aikaan jo polttaviksi. Sateet ovat kadonneet jonnekin kukkuloiden taakse, pilvet hajonneet odottamaan myöhäistä syksyä. Luonto ei vielä muista mitä sillä on edessään, vielä se kurkottelee rehevänä kohti kuumana hehkuvaa palloa taivaalla. Vielä se leväyttää lehtensä, kukkasensa kaikkien nähtäville, ylpeilee prameilla väreillään ja laajoilla pinnoillaan. Vielä luonto ei muista, ettei […] Lue lisää »

  

• Perusoikeus onnellisuuteen

    Vuosittainen onnellisuustutkimus julkaistiin tällä viikolla. Suomi sijoittui toista kertaa peräkkäin ensimmäiseksi. Moni on ihmetellyt, että miksi ihmeessä. Maahan on kylmä, ihmiset yrmeitä ja kesä lyhyt. “Tulet siis onnellisesta maasta, eli olet itsekin onnellinen?” Kysyi eräs tuttava äiti eilen istuessamme Kuopuksen kerhon kampuksella lounastamassa. Nauroin ja kerroin hänelle sen riippuvan oikeastaan onnellisuuden määritelmästä. Mitä se […] Lue lisää »

  

• Sydämeen piirretyt muistot

  Hiekka tekee keittiön lattian liukkaaksi, tossut tuntuvat lipsuvan askeleiden alla. Hiekkaa lattialla, hiekkaa tiskikoneessa, hiekkaa kengissä, hiekkaa joka paikassa. Kevät ja merenrantakausi on alkanut. Lapsilla olikin eilen vähän yllättäen vapaapäivä, spontaanisti suuntasimme rannalle. Voisin kertoa teille siitä miten meri pauhasi, miten hiekka lämmitti jalkojen alla ja lapset juoksivat kilpaa aaltojen kanssa. Mutta olen kirjoittanut siitä […] Lue lisää »

  

• Liian hyvä arki?

  Hiljainen talo, lastenhuoneesta kuuluu kuinka Kuopus kaivelee legolaatikkoa ja mutisee samalla itsekseen. Työpöytä on sotkuinen, papereita pinoissa, nenäliinapaketti muistuttamassa jo ohimenneestä flunssakaudesta. Ajatukseni ovat harhailleet tulevaisuudessa tämän viikon. Olen murehtinut asioita joihin en voi vielä vaikuttaa, olen huolehtinut ja stressanut mahdollisesta elämäntilanteesta joka olisi edessä vasta vuoden päästä. Tiedän sen järjettömyyden, mutten saa ajatuksia täysin […] Lue lisää »

  

• Tukikohdan kaipuu

  Aamu hiipii huoneeseen, kysymättä, ilman lupaa. Tulee vain, työntää valoa verhojen raosta ja juoksuttaa sormiaan kellon viisareilla saaden ne pyörimään nopeammin siihen hetkeen kun herätyskello halkoo syvän uneni äänellään. Aamu istuu viereeni kun kiskon silmät raskaina paitaa päälleni ja sukkia jalkaani, silittää poskesta ja pörröttää hiuksiin yhden takun lisää. Sen jälkeen se vaeltaa pitkin asuntoa, […] Lue lisää »

  

• Kun tulevaisuus on kiinni harrastuksesta- ajatuksia Piilaakson lasten liikuntaharrastuksista

  Hakiessani Esikoista tiistaina koulusta, en joutunutkaan hoputtamaan häntä kiireesti ottamaan tavaransa ja kertomaan päivän tarinat vasta autossa. Yleensä tiistait ovat olleet niitä hoputuspäiviä. On ollut hoppu, että ehdittäisiin ruuhkan läpi telinevoimisteluharjoituksiin. Esikoisen luokkatoverin äiti ihmetteli kun vielä kymmennen minuuttia koulun loppumisen jälkeen seisoin siinä luokan edessä ja juttelin hänen kanssaan. Kysyi eikö minulla ole jo kiire, […] Lue lisää »