Arkisto avainsanalle “tulevaisuus”

• Kun tulevaisuus on kiinni harrastuksesta- ajatuksia Piilaakson lasten liikuntaharrastuksista

  Hakiessani Esikoista tiistaina koulusta, en joutunutkaan hoputtamaan häntä kiireesti ottamaan tavaransa ja kertomaan päivän tarinat vasta autossa. Yleensä tiistait ovat olleet niitä hoputuspäiviä. On ollut hoppu, että ehdittäisiin ruuhkan läpi telinevoimisteluharjoituksiin. Esikoisen luokkatoverin äiti ihmetteli kun vielä kymmennen minuuttia koulun loppumisen jälkeen seisoin siinä luokan edessä ja juttelin hänen kanssaan. Kysyi eikö minulla ole jo kiire, […] Lue lisää »

  

• Kasvaako pojasta pelätty mies

  Kylmä aamu. Ikkunat ovat huurussa, vaikka ulkona paistaa aurinko. Lämpöasteita on kertynyt vasta 4. Se on täkäläisittäin kylmää. Mutta tänään minua paleltaa muutoinkin kuin vain sään tähden. Selaan uutisia. Luen uutisia Suomesta, Oulusta, ahdistelutapauksista. Luen ihmisten kommentteja. Silmieni edessä tietokoneruudulle avautuu rasistinen maailma. Luen miten ulkomaalaistaustaiset miehet, etenkin nuoret miesoletetut, pelkäävät liikkua ulkona. Luen miten […] Lue lisää »

  

• Perspektiivi

  Lasten leikkien äänet kattoterassilla, aurinko lämmittää viimeisillä kuumilla säteillään poskipäitäni. Siristän silmiäni ja katson lasten ohitse kohti kukkuloita, joiden taakse kultainen tulipallo ihan kohta kierähtää maalaten taivaan oranssin purppuraiseksi. Minun on hyvä. Juuri siinä hetkessä minun on niin hyvä, että sydäntä kivistää. Siirrän katseeni lapsiin, mietin jäävätkö nämä myöhäisen iltapäivän legoleikkihetket heidän muistiinsa, heidän lapsuutensa […] Lue lisää »

  

• If I die tomorrow

  Hiekka on kuumaa jalkojen alla. Niin kuumaa, että varpaita ihan vähän kipristää. Juostaan kovaa kohti rantaa, pieni käsi minun omassa isossa. Esikoinen edeltä, minä ja Kuopus perästä. Jalat painavat kuoppia märkään hiekkaan, hetken päästä ne ovat jo taas kadonneet aallon pyyhkäistessä vaahtopäisenä rantahiekan ylitse. Korkealla taivaalla kaartaa lokki, jossain kaukana selkämme takana viistosti oikealla kuuluu […] Lue lisää »

  

• Lapsi opettaa äitiä kehopositiivisuuteen

  Meillä on pienet juhlat Amerikan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Oikeastaan se on vain tekosyy grillata ja kutsua ihmisiä kylään viettämään vapaapäivää yhdessä takapihalla. Puen päälleni polka-dot mekon, kirkkaanpunaisen valkoisilla palluroilla. Esikoinen katselee minua hetken kulmat kurtussa “Onko tuo sinun juhlamekkosi?”  Vastaan lapselle nauraen että on, eikö olekin nätti. Esikoinen katselee minua hetken ja on hiljaa. Kysyn mitä […] Lue lisää »

  

• Kun muut lähtevät, me jäämme

  Laakso tyhjenee. Perhe perheeltä, ihminen ihmiseltä he nousevat lentokoneisiin, istahtavat autohin ja jättävät tämän alati kuumemmaksi käyvän pläntin maailmassa kesäksi. Sosiaalinen media täytyy ensin jetlageista, sitten tunnelmallisista kuvista kun perheet ovat omiensa luona. Tänään istuessani hiekkarannalla meren äärellä, katsellessani aaltojen nousuja ja laskuja mietin kaipaanko minä nyt Suomeen. Haluaisinko minä nyt myös pakata matkalaukkujamme ja […] Lue lisää »

  

• Olisinpa tiennyt

  Vastaan Maaret Kallion julkiseen haasteeseen, jossa hän kehottaa palaamaan omaan nuoruuteensa ja puhumaan nuorelle itselleen. Hei, sinä nuori Annu! Jos minä voisin,menisin ajassa taaksepäin ja kertoisin sinulle, nuorelle ala-asteikäiselle Annulle, että kyllä sinä vielä saat elämässäsi oikeita ystäviä. Ettei yksinäinen ala-aste tarkoita, että sinussa on jotain vikaa. Kertoisin sinulle, että tulet elämään vielä aikaa kun […] Lue lisää »

  

• Arjen aalto

   Pitkästä aikaa kuvallista elämää. Muuttuneet työaikajärjestelyt veivät vapaa-ajan. Lapset kysyy:”Oletko tänään töissä?”. Jatkossa hetken kuvia. Inspiraationa Arjen kuvat- näyttelystä. Lue lisää »

  

• Matka jatkuu

  Herään ennen kellon soittoa. Hiljaista. Painan silmät kiinni ja hengitän, sydän lähtee silti pamppailemaan. Tänään selviää nyt meidän seuraavat liikkeet. Tänään meillä on viisumihaastattelu. Kello on 7.25. Käyn käynnistämässä auton, putsaan lumet, sormia paleltaa… Sisällä Puoliso juo teetä. Emme puhu, emme vaihda sanaakaan. Jäiset tiet, ihmiset ajamassa aamuruuhkassa töihin. Kukaan ei voi tietää että me […] Lue lisää »

  

• Arjen ajatusvirtaa

  Yö on hiljaa, niin hiljaa että unenkin läpi kuulen sen hiljaisuuden. Avaan silmät ja tunnustelen kädelläni vierustaani, etsien Kuopuksen pientä lämmintä kehoa. Vieressä on kuitenkin vain Puolison turvallinen selkä. Lapsi nukkuu kerrankin omassa sängyssään, ehkä viidennen kerran kolmevuotisen elämänsä aikana. Käsi pysähtyy Puolison kyljelle jään kuuntelemaan hänen hengitystään. Valo, joka siivilöityy yön ja ikkunaverhojen läpi […] Lue lisää »