Arkisto avainsanalle “taide”

• 100 kirjaa

  Kun Kiikkuvan kirjapyllyn perhe tänä syksynä muutti, muuttoavuksi hälytetyt ystäväni olivat pahoillaan löytäessään muuttolaatikoiden seasta painavan laatikon, jonka kyljessä luki ”Kirjaston kirjoja”. – Mikä tämä on? yksi muuttoapureista ihmetteli huvittuneena ja osoitti kirjalaatikkoa. – Olisit edes kirjoittanut siihen hämäykseksi, että ”mummon kirjoja”, kiusasi toinen. – Viedään tämä laatikko minun autooni. Voin pudottaa sen kirjastoon kotimatkalla, […] Lue lisää »

  

• Mikä on elämän tarkoitus?

  Onko elämän tarkoitus tehdä sitä, mistä nauttii? Vai haalia rahaa ja materiaa? Kumpi onnellistuttaa enemmän? Tyttö on kaksivuotias ja piirtää tussilla paperille ympyröitä. Pikemminkin ne näyttävät pieniltä kivenmurikoilta, mutta tavoite on selvä. Paperi täyttyy epäkeskoista pyörylöistä. Tyttö ottaa uuden paperin. Ja taas uuden. Paperipino kasvaa, mutta tyttö jatkaa uurastustaan. Monta tuntia joka päivä. Hän keskeyttää […] Lue lisää »

  

• Vaaralliset puheenaiheet

    Viimeisimmässä Lapsen maailma -lehden jutussa Lapsen kuolemasta voi puhua Kati Keskihannu kertoo kirjoittamastaan Kirjeitä kuolemalle -näytelmästä ja kuoleman käsittelyä koskevista ajatuksistaan. Hänen mielestään teatteri tarjoaa uudenlaisen puheeksiottamisen välineen, sillä tärkeintä lapsen kannalta on, että on lupa kysyä ja pohtia itse, mitä kuolema merkitsee. Tämä koskee siis kenen tahansa lapselle tutun ihmisen kuolemaa. Juttu jätti […] Lue lisää »

  

• Riemua sekä nykylapsille että ysärin lapsille

  On hienoa ja lohdullista, että löytyy Ville Karttusen kaltaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti taiteen tekemiseen lapsille. Hänen Superradio-levynsä ilmestyy 20. lokakuuta. Lue lisää »

  

• “Miksi tuo Illusia ei ole alasti?”

  “Miksi tuo Illusia ei ole alasti niinkuin siinä kirjan kannessa?” poikani kysyy ja yritän olla naurahtamatta ääneen. Esitys on nimittäin parhaillaan menossa. Tottahan se on, että äitini kirjahyllystä lainatussa Pessi ja Illusia painoksessa on kannessa alaston tyttö. Olemme nuoremman poikani kanssa tämän klassikon näyttämösovituksen ensi-illassa 6.5.2017. Vanhempi poika on seuraavana keskiviikkona menossa koulun kanssa katsomaan […] Lue lisää »

• Vieraskynä: Vanhemmuuden käyttöliittymä

  On tiistai-iltapäivä. Olen vihdoin herännyt edellisen viikonlopun vapauteen tuudittamasta joutilaisuudesta ja lapsiperhearki rullaa taas omalla painollaan. Pyyhkäisen leivänmurut keittiönpöydältä happamalta lemuavalla, mutta biologisesti hajoavalla tiskirätillä. Vaikka olen jo syönyt raejuustokeolla maustetun bataattikeitton ja nauttinut luomumaidolla höystetyn iltapäiväkahvin, työasiat pyörivät ikävästi mielessä. Itseäni älykkäämpi, ahkerampi ja luovempi, mutta myös täysin hallitsematon alitajuntani työstää tuoreen tietoteknisen projektin […] Lue lisää »

• Pekka ja Teija Isorättyä: Taiteen yhdistämät

  Elämä on Pekka ja Teija Isorättyälle yhtä suurta tutkimusmatkaa. Tandempyörä, purjevene ja pakettiauto ovat vaihtuneet kodikkaaseen puutaloon, josta perhe matkaa seuraavaksi työskentelemään New Yorkiin. Lue lisää »

  

• Luomisen tuskaa

  Onpa kyse taiteilijasta tai muusta tekijästä, itsekritiikki on salakavala kumppani. Se, mitä pidämme omalla kohdallamme pienenä tai vähäpätöisenä, on toisen silmissä usein suurenmoista. Anni Kytömäki hurmaantui lapsena kuvituksista, jotka tekijänsä John Bauerin mielestä olivat vain hassuja kuvia lapsille. Lue lisää »

  

• Nakutäti ja lapsiperhe

  Lapsiperhe on outo brändi. Sen nimissä esiintyvät poliitikot, muut päättäjät ja, kas kummaa, nykyään jo poliisitkin. Se lapsiperhe, jonka nimissä kenen tahansa on helppo esiintyä, on myyttinen ideaalimalli, Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan. Onneksi oikea totuus on hauskempi! Lue lisää »