Arkisto avainsanalle “sukupolvet”

• Kun Antti Rönkä oli julkaissut esikoisteoksensa, hänen isänsä kirjailija Petri Tamminen vihasi kuukauden koko maailmaa

  Kirjailija Petri Tamminen sanoo, että kirjan kirjoittaminen vaatii uskoa siihen, että maailman voi selittää. Silti valmiissa kirjassa ei varmasti ole koko maailmaa. Suosiosta päätellen Tammisen poika, Antti Rönkä, sai kuitenkin heti esikoiskirjaansa talteen koulukiusaamisen maailman. Lue lisää »

  

• Isien ketju

  Isyys on muuttunut kovasti muutamassa sukupolvessa, minkä voi huomata oman suvun isistä. Lue lisää »

  

• Suomipoika puhuu ja pussaa

  “Isi, mua jännittää nyt samalla tavalla kuin ekana päivänä eskarissa.” Tänään vein lapseni eskariin vieraaseen päiväkotiin, kun oma päiväkoti oli kiinni. Poikani ei ole erityisen ekstrovertti, enemmänkin tuumaileva, tarkkaileva ja viiveellä innostuva. Kaikki uusi tuntuu kivalta vasta pienen totuttelun jälkeen. Mutta kuinka upeasti sanottu! Hän tunnusteli omaa tunnettaan, vertasi sitä aiempaan kokemukseensa ja ilmaisi sen! […] Lue lisää »

• Ajatuksia sukupolvien ketjusta

    ”Ai niin, se oli Ruisrock, ethän sä voi tietää…”, tyttäreni katkaisi jokin aika sitten juttelunsa kanssani kesken lauseen ja lähti muihin puuhiin. Lausahdus, tai pikemminkin sen äkkinäinen lopetus, jäi mieleeni muhimaan. Ai etten tiedä, mikä on Ruisrock? Tyttäreni mielestä. Ajatus on sekä äärimmäisen koominen että pikkiriikkisen ärsyttäväkin, tai ainakin häiritsevä, ja herättää monenlaisia ajatuksia. […] Lue lisää »

  

• Ensimmäinen kesäni äitinä – kolme naispolvea yhdessä

  Kun ajattelen lastani ja hänen mummuaan, äitiäni, näen mielessäni heti valokuvan, joka on otettu ensimmäisenä yhteisenä mökkikesänämme. Siinä mummu istuu tuolilla kesämökin rannassa, kauniisti kaartuvien leppien alla sylissään pieni mustatukkainen nelivuotias, jolla on keltainen lippalakki päässä ja sortsit jalassa, polvet kippurassa ja peukku suussa. Tyttö katsoo kameraan totisena. Äiti sen sijaan hymyilee. Kuva on yksi […] Lue lisää »

  

• Isovanhemmat

  Se, mitä lapset eniten tuntuvat kaipaavan Suomesta, on isovanhemmat. Kun soittelemme isoäideille ja -isille, sen jälkeen kuuluu usein kysymys: “Milloin voin mennä mummin (tai papan tai ukin) luo kylään?” Nyt kesälomalla olemme vierailleet jokaikisen isovanhemman luona. Puolison puolelta lapsilla on myös kaksi isomummoa. Heitäkin ehdimme käydä moikkaamassa. Isovanhempien luona viihtyisi pidempäänkin, mutta kiva oli ehtiä […] Lue lisää »

  

• Ulos vauvakuplasta

  Koska suurin osa meidän perheestä, suvusta ja ystävistä asuu kaukana meistä, vieraiden määrä on ollut maltillinen. Yksi ystävä kommentoi, että nauti siitä, kun saatte rauhassa totutella uuteen arkeen ja ette väsy heti alkuun. Ilmeisesti varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla vieraiden tulva voi olla väsyttävä. Todella mukava tapa on tuoda leivonnaisia tai syötävää mukanaan, jotta vauvaperheen ei […] Lue lisää »

• Kansioon kätketyt hetket

    Adoptioneuvontamme jatkuu koko talven kesäkuuhun asti noin parin kuukauden välein. Siihen kuuluu yksi  kotikäynti. Se on juuri ennen joulua. Kotikäynti on kohtaaminen, jota moni adoptionhakija arastelee. Kurkisteleeko se sosiaalityöntekijä kaappeihin?, kysytään. Ei, ei kurkistele. Riittää, että koti on ookoo, vastaavat sen kokeneet. Me siivoamme kunnolla, koska joulukin on tulossa. Kotikäynti on tapaamisista leppoisin. On […] Lue lisää »

  

• Sukuni naisten ruokakulttuuri

  Lapsen Maailman bloggaajien kesken ideoimme yhteisiä teemoja. Adoäidin elämää kirjoittava Tuula ehdotti aiheeksi sukupolvien jatkumoa. Aiheesta minulle tuli välittömästi mieleen ruuat ja ruokatavat, jotka ovat siirtyneet mummoltani omalle äidilleni ja äidiltäni edelleen minulle ja lapsilleni. Monet tavat ovat toki sellaisia, jotka kuuluvat yleisemminkin suomalaiseen ruokakulttuuriin, mutta silti mieltäni lämmittää, jos ajattelen niiden periytyvän meidän ruokapöytäämme […] Lue lisää »

  

• Lomalumet

    Lauantaiaamuna auton peräluukku on ahdettu täyteen tavaraa eikä takapenkkikään tyhjä ole, kun suuntaamme tytön kanssa kahdestaan isäni luo maalle viettämään talvilomaa. Isä ja tyttöni ovat hyvät kaverukset – heillä riittää yhteistä puuhaa. Minä käyn joka päivä äitiäni katsomassa. Joinain päivinä istun hänen kanssaan tuntikausia. Juttelen, laulan, näytän valokuvia ja selitän, ketä niissä on ja […] Lue lisää »