Arkisto avainsanalle “Piilaakso”

• Missä lajissa Helsinki voittaa Piilaakson?

  Tämä talvi on ollut epätalvi. Se on varmaan tullut selväksi. Ehkä pienoinen pettymyskin on ollut luettavissa sieltä rivien välistä. Minähän kun tavallaan lupasin lapsille lunta. Oikean talven. Narskuvaa valkoista massaa kenkien alle. En tätä ikuisesti jatkuvaa marraskuuta. Onneksi me olemme tankanneet kahden vuoden ajan lähes tauotta Kalifornian aurinkoa. Tuntuu kuin tämä sää lähinnä vain harmittaisi […] Lue lisää »

  

• Maitojunalla takaisin ja muita epämääräisiä tapoja suhtautua muiden elämään

  Luin tällä viikolla Edustusrouvan päiväkirja blogista tekstin, jossa Katariina kertoi miten ihmiset ovat suhtautuneet heidän perheensä seuraavaan maakohteeseen. Asiasta virisi vilkas keskustelu ulkosuomalaisten bloggaajien kanavalla. Ja aiheesta. Voisi kuvitella, ettei kellään ole ollut meille mitään negatiivista sanottavaa siitä, että me palasimme Suomeen. Näin sitä äkkiseltään kuvittelisi. Tilastojen valossa tämä on kuitenkin yksi turvallisimmista ja parhaista […] Lue lisää »

  

• Paluumuuton ristiriitaiset tunteet

  Lastenhuoneesta kuuluu naurua. Naapurin lapsi on kylässä eikä edes ensimmäistä kertaa. 40 metrin päässä olevien matalien kerrostalojen alimmassa kerroksessa asuu eräs ihanaakin ihanampi kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Periaatteen nainen. Geneerisesti tiesimme toisemme, lähinnä yhteisten ystävien ja blogimaailman kautta. Ja sitten tuosta noin vain me pamahdimme naapureiksi. Ja nyt meidän lapsemme vanuavat hänen nurkissaan yhtä paljon kuin […] Lue lisää »

  

• Katkeransuloiset viimeiset viikot

  Ensimmäine pilvinen päivä ikuisuuksiin. Aurinko ei pilkahda. Ei edes hetkeksi. Harmaa pilviverho ei rakoile, ei anna periksi. Väsymys tanssii silmieni ympärillä, pitää nuutunutta olemustani pilkkanaan. Tuntuu kuin se naureskelisi korvaani, ihmettelesi miten oikein kuvittelen pärjääväni Suomessa, kaamoksen keskellä jos en kestä yhtä pilvistä Kalifornian päivää. Aamusta asti koen väsymyksen vain istuvan harteillani, hievahtamatta. Haluaisin kömpiä […] Lue lisää »

  

• Hetkiä joita kukaan ei näe- palasia arjesta

  Gaudeamus julkaisi Taina Kinnusen kirjoittaman kirjan Kalifornia Kutsuu. “Kalifornia kutsuu piirtää tarkasti, viihdyttävästi ja vähän provosoivastikin esiin niin amerikkalaisen kuin suomalaisenkin yhteiskunnan ja kulttuurin vahvuuksia ja kipupisteitä. Esille tulevat Kalifornian ristiriitaisuudet: letkeä meno ja lempeä valo yhdistettynä maailman teknologiakeskuksen nopeatempoiseen sykkeeseen sekä suorituspaineisiin kouluissa ja työpaikoilla.” Kirja aiheutti odotetusti mielenkiintoisia keskusteluita täällä asuvien suomalaisten kesken. […] Lue lisää »

  

• Piilaakson kauneus ja rumuus

  Herään näihin loppukesän aamuihin jotenkin pienellä haikeudella. Tämän kuuman auringon laaksossa kesä jatkuu vielä ainakin kuukauden, mutta jokin pieni käännös kohti loppua on kuitenkin jo havaittavissa. Ehkä se on aamukaste joka hiipuu nurmikoilta vasta kun aamu taipuu kohti keskipäivää. Tai luumupuun lehtien väsynyt vihreä väri, kaukana siitä raikkaasta, elämää täynnä olevasta jota se oli keväällä. […] Lue lisää »

  

• Kuopuksen koulu eli Palo Alton Young Fives ohjelma

  Lupasin kertoa teille Kuopuksen koulusta vähän lisää. Amerikassa siis koulut aloitetaan 5-vuotiaana. Täällä Kaliforniassa käytössä on kuitenkin niin sanottu cut off, eli aivan kaikki viisivuotiaat eivät aloita koulua vielä sinä vuonna kun he täyttävät viisi. Ne lapset jotka täyttävät viisi Ennen 1.9 sinä vuonna voivat aloittaa normaalin Kindergartenin.(tavallaan eskari mutta sisällöltään vastaa Suomen 1 luokkaa) […] Lue lisää »

  

• Onko Suomessa lapsi näkymätön?

  Mietin välillä mitkä ovat niitä asioita joita haluaisin viedä täältä mukanani Suomeen. Tietenkin hiekkarannat, mutta jos puhutaan enemmänkin asioista jotka voisivat olla mahdollisia. Kulttuurillisia tekijöitä. Silloin vahvin ehdokas olisi juuri nyt lasten näkyvyys. Enkä tarkoita tällä näkyvyyttä mediassa, tai ylipäätään näkyvyys välttämättä sanan julkisessa merkityksessä. Tarkoitan sillä yksilön tapaa huomata ja huomioida lapsi ihmisenä. Työskentelen […] Lue lisää »

  

• Pelikaanit, kuolema ja elämä- eikä mikään oikeasti liity mihinkään

  Siinä ne liitävät meidän päidemme yllä, kohti omaa määränpäätään. Nuo ylväät hiljaiset linnut, Pelikaanit. Kristinuskossa uhrikuoleman symbolia kantavat otukset, joiden liitoa minä en koskaan väsy seuraamaan. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, horisontissa, tuolla meren laidalla siintävät läpi utun kukkulat joita yleensä ei näe. Meri on rauhallinen tänään, aallot lyövät lempeästi hiekkaan, laskuvesi vetää vettä kohti […] Lue lisää »

  

• Pieniä puita ja ruisleipää, eroja Piilaakson ja Suomen välillä

  Olemme olleet nyt Suomessa lomalla noin reilun viikon. Jetlag alkaa olla takanapäin, alamme laskeutua tähän maahan, jonka tavat ja kulttuuri asuu ihomme alla ilman, että oikeasti sitä edes tiedostamme. Purppurana hehkuva taivas kello yksitoista illalla, hyttysten ininä kuusikossa ja litran maitotölkit ruokapöydissä eivät enää saa aikaan huvittunutta  “ainiin, täällä tämä onkin näin” henkäisyä. Olemme tehneet […] Lue lisää »