Arkisto avainsanalle “Piilaakso”

• Pelikaanit, kuolema ja elämä- eikä mikään oikeasti liity mihinkään

  Siinä ne liitävät meidän päidemme yllä, kohti omaa määränpäätään. Nuo ylväät hiljaiset linnut, Pelikaanit. Kristinuskossa uhrikuoleman symbolia kantavat otukset, joiden liitoa minä en koskaan väsy seuraamaan. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, horisontissa, tuolla meren laidalla siintävät läpi utun kukkulat joita yleensä ei näe. Meri on rauhallinen tänään, aallot lyövät lempeästi hiekkaan, laskuvesi vetää vettä kohti […] Lue lisää »

  

• Pieniä puita ja ruisleipää, eroja Piilaakson ja Suomen välillä

  Olemme olleet nyt Suomessa lomalla noin reilun viikon. Jetlag alkaa olla takanapäin, alamme laskeutua tähän maahan, jonka tavat ja kulttuuri asuu ihomme alla ilman, että oikeasti sitä edes tiedostamme. Purppurana hehkuva taivas kello yksitoista illalla, hyttysten ininä kuusikossa ja litran maitotölkit ruokapöydissä eivät enää saa aikaan huvittunutta  “ainiin, täällä tämä onkin näin” henkäisyä. Olemme tehneet […] Lue lisää »

  

• Missä välissä tästä elämästä Piilaaksossa tulikin normaalia?

  Keskiviikko iltapäivä. Istun leikkipuiston penkillä, kahden äitiystävän välissä. Katselemme hajamielisesti miten lapsemme, kaikki kuusi, leikkivät jossain leikkipuiston toisessa päässä. Keskustelunaiheet risteilevät vakavista asioista täysin turhiin. Puhutaan lapsista, puhutaan koulusta, puhutaan elämästä. Aika pitkälle on tultu näiden vuosien aikana, tässä me kaikki istumme ja puhumme, toteaa toinen äideistä. Niin, silloin kaksi vuotta sitten, 2017 alkuvuodesta, ennen […] Lue lisää »

  

• Toivo parasta, varaudu pahimpaan- amerikkalainen tapa suhtautua elämään

  Kolibrin lento, siipien iskut kuulostavat surinalta, aamuaurinko valaisee pientä lintua kun se siirtyy kukasta kukkaan. Kuopus katsomassa tuota joka aamuista näytelmää sohvalla seisten, aurinko värjää hänen hiuksensa kultaiseksi kehykseksi kasvojen ympärille. Maanantaiaamu, rutiinit, arki. Kaikki se taas edessä. Eilinen vaellus Mount Diablolle näkyy vielä juomapulloina väärissä laukuissa, tomuna kenkien kärjessä. Taas yksi paikka listaltamme tehty, […] Lue lisää »

  

• Elämän perspektiivejä

  Lintu laulaa viikunapuun oksilla. Oksilla jotka vielä viikko sitten ojentautuivat kohti sadepilviä harmaina ja paljaina. Nyt niitä koristaa jo kämmenen kokoiset lehdet, pienet viikunat kurkistelevat lehtien vierestä kohti sinistä taivasta. Hän on vihdoin täällä, aurinko, lämpö, Piilaakson kevät. Etelässä villikukat ovat purskahtaneet ryöppyinä kukkimaan, täällä pohjoisessakin kukkulat alkavat saada oransseja ja keltaisia värilaikkuja vihreän sametin […] Lue lisää »

  

• Vanhempien vetämä kerhopäivä

  Tällä viikolla meillä on Kuopuksen kerhossa ollut niin kutsuttu “Parent led week”, eli vanhempien vetämä kerhopäivä. Tämä on siis ollut viikko kun kaikki toiminta ja sen toteutus kerhopäivien aikana on ollut kerhossa työskentelevien vanhempien vastuulla. Kuulostaako vähän oudolta? Kun ollaan siellä kuitenkin vapaaehtoisesti töissä? Syy siihen miksi meillä on monia tällaisia asioita on oikeastaan seuraava: […] Lue lisää »

  

• Perusoikeus onnellisuuteen

    Vuosittainen onnellisuustutkimus julkaistiin tällä viikolla. Suomi sijoittui toista kertaa peräkkäin ensimmäiseksi. Moni on ihmetellyt, että miksi ihmeessä. Maahan on kylmä, ihmiset yrmeitä ja kesä lyhyt. “Tulet siis onnellisesta maasta, eli olet itsekin onnellinen?” Kysyi eräs tuttava äiti eilen istuessamme Kuopuksen kerhon kampuksella lounastamassa. Nauroin ja kerroin hänelle sen riippuvan oikeastaan onnellisuuden määritelmästä. Mitä se […] Lue lisää »

  

• Supervoimana tylsistymisen taito

  Hän on täällä taas, kevät. Kelloja siirrettiin. Illat pidentyivät ja aamut palasivat takaisin pimeäksi. Urputin lauantaina asiasta ystävälle. Vali vali, ei ole kivaa kun aamut on taas viikon ajan tahmeita ja lapsia saa kiskoa sängystä väkipakolla kun heidän sisäinen kellonsa on väärässä. Ei ole kivaa kun juuri kun aamuisin on ollut valoisaa kun herään viiden […] Lue lisää »

  

• Sydämeen piirretyt muistot

  Hiekka tekee keittiön lattian liukkaaksi, tossut tuntuvat lipsuvan askeleiden alla. Hiekkaa lattialla, hiekkaa tiskikoneessa, hiekkaa kengissä, hiekkaa joka paikassa. Kevät ja merenrantakausi on alkanut. Lapsilla olikin eilen vähän yllättäen vapaapäivä, spontaanisti suuntasimme rannalle. Voisin kertoa teille siitä miten meri pauhasi, miten hiekka lämmitti jalkojen alla ja lapset juoksivat kilpaa aaltojen kanssa. Mutta olen kirjoittanut siitä […] Lue lisää »

  

• Onni asuu retkirepussa

    On keskiviikko, istun Kuopuksen kerhon jälkeen koulukompleksin pihassa syömässä lounasta, kuten aina. Siihen me kokoonnumme, tietty joukko äitejä mussuttamaan lounaseväitämme heti kerhon jälkeen. Kylmä tuuli heiluttaa paljaita puun oksia. Aurinko pilkistelee jostain pilvien takaa esiin ja lämmittää hetken. Kuopus latoo suuhunsa kalapuikkoja ja makaroonia termoksestaan, minä juon kuumaa teetä ja tungen toista kättä takapuoleni […] Lue lisää »