Arkisto avainsanalle “paluumuutto”

• Valintoja joita ei kannata katua – ajanjakso lasten kanssa kotona

  Sinä voisit olla jo työelämäsi huipulla. Unelmatyössäsi. Totesi eräs tuttavani minulle kun hänelle selvisi, että etsin vakinaista työtä. Mutta valitsit lähteä ulkomaille ja tehdä hanketöitä. Niin. Niin valitsin vastasin. Enkä ole katunut.  Muistatteko ne ajat kun Piilaaksossa tuskailin sitä, etten jaksaisi olla vain kotona. Miten haikailin sitä elämä mitä niin moni ystäväni tuntui elävän, että […] Lue lisää »

  

• Älä itke surusta kun se loppuu, itke ilosta koska se tapahtui

  Kirjoitin edellisen kirjoituksen yksinäisyydestä. Nyt haluaisin kirjoittaa päinvastaisesta aiheesta, ystävyydestä. Ystävyys on tavallaan ajankohtaista juuri nyt, ystävänpäivän kolkutellessa oveen. Hassusti me olemme halunneet määrätä kalenteriin tietyn päivämäärän jolloin meidän tulisi muistaa rakastettua tai ystäviä. Aivan kuin heitä ei voisi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Kuitenkin paljon painavampi syy kirjoittaa ystävyydestä on oikeastaan tämän päivän tunnetilani. Puhelimeni […] Lue lisää »

  

• Tavallinen, tylsä perhe-arki- tätäkö me oikeasti kaipasimme?

  Aamu. Aikainen aamu. Pimeys lepäilee vielä kaikessa raukeudessaan huoneissa, sillä ei ole mikään kiire lähteä. Hapuilen puhelinta yöpöydältä ja katson kelloa, 5.55. Viiden minuutin päästä se pärähtäisi soimaan. Sammutan herätyksen ennen kuin se edes lähtee soimaan, turha herättää Puolisoa siihen. Nousen ja hiivin ulos huoneesta jumppamatolleni. Seuraavan kerran avaan makuuhuoneen oven kello seitsemän aamulla. Ennen […] Lue lisää »

  

• Missä lajissa Helsinki voittaa Piilaakson?

  Tämä talvi on ollut epätalvi. Se on varmaan tullut selväksi. Ehkä pienoinen pettymyskin on ollut luettavissa sieltä rivien välistä. Minähän kun tavallaan lupasin lapsille lunta. Oikean talven. Narskuvaa valkoista massaa kenkien alle. En tätä ikuisesti jatkuvaa marraskuuta. Onneksi me olemme tankanneet kahden vuoden ajan lähes tauotta Kalifornian aurinkoa. Tuntuu kuin tämä sää lähinnä vain harmittaisi […] Lue lisää »

  

• Mihin elämä vie seuraavaksi

  Harmaata, harmaata, harmaata. Talvi ei tahdo tulla. Ei millään. Kaikki lumisateet saapuvat tähän merenrantakaupunkiin vetenä. Tammikuu on lipunut siitä huolimatta eteenpäin. Niinhän se aika aina. Ei se kysy säätilaa etenemiseen. Vain muutama itkuinen päivä koko kuukauden aikana, se on paljon paremmin kuin mitä uskalsin toivoa missään vaiheessa. Totuttelua tämä on silti vaatinut. Uusi elämä. Kaikki […] Lue lisää »

  

• Muutoksen hinta- huonoja öitä ja syömättömyyttä

    Lapset leikkivät iloisesti muiden lasten seassa, Kuopus vilkuttaa iloisesti liukumäen päältä mutta tulee portille oikeastaan vastaan vain kysymään saisiko leikkiä vielä viisi minuuttia pidempään. Kuopuksen opettaja hymyilee minulle ja toteaa minun tulevan liian aikaisin hakemaan lapset, he viihtyvät niin hyvin, etteivät malttaisi lähteä kotiin. Opettaja kertoilee miten hyvin lapset ovatkaan solahtaneet ryhmään, vaikka takana […] Lue lisää »

  

• Maitojunalla takaisin ja muita epämääräisiä tapoja suhtautua muiden elämään

  Luin tällä viikolla Edustusrouvan päiväkirja blogista tekstin, jossa Katariina kertoi miten ihmiset ovat suhtautuneet heidän perheensä seuraavaan maakohteeseen. Asiasta virisi vilkas keskustelu ulkosuomalaisten bloggaajien kanavalla. Ja aiheesta. Voisi kuvitella, ettei kellään ole ollut meille mitään negatiivista sanottavaa siitä, että me palasimme Suomeen. Näin sitä äkkiseltään kuvittelisi. Tilastojen valossa tämä on kuitenkin yksi turvallisimmista ja parhaista […] Lue lisää »

  

• Paluumuuton ristiriitaiset tunteet

  Lastenhuoneesta kuuluu naurua. Naapurin lapsi on kylässä eikä edes ensimmäistä kertaa. 40 metrin päässä olevien matalien kerrostalojen alimmassa kerroksessa asuu eräs ihanaakin ihanampi kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Periaatteen nainen. Geneerisesti tiesimme toisemme, lähinnä yhteisten ystävien ja blogimaailman kautta. Ja sitten tuosta noin vain me pamahdimme naapureiksi. Ja nyt meidän lapsemme vanuavat hänen nurkissaan yhtä paljon kuin […] Lue lisää »

  

• Takaisin saatu lapsuus- ensimmäisen päivän ajatuksia Suomen päiväkodista

  Esikoinen istuu lastenhuoneen lattialla ja kiskoo sukkaa jalkaansa. Näen hänen tuimasta ilmeestään, että häntä jännittää hieman. Se on ihan ymmärrettävää. Tietenkin jännittää, ensimmäinen päivä uudessa päiväkodissa/esikoulussa. Tai koulussa, kuten me siitä puhumme. Lapsille on vaikea ymmärtää, että he menisivät täällä taas päiväkotiin. Samoin kuin heitä hämmentää Suomessa englanninkieliset sanat esikoululle ja päiväkodille jotka ovat päinvastaiset […] Lue lisää »

  

• Uusi alku – Suomen ihmeitä Helsingin lähiössä

  Kiedon toppatakin ympärilleni ja hipsin puukengissä sisäpihamme halki pyykkituvalle. Kello lähenee yhdeksää illalla, poskeni hehkuvat vielä hieman saunasta ja vatsani on täynnä spagettia. Puoliso laittaa pienen kotimme yläkerrassa lapsia nukkumaan. Maa on märkä ja paljas, tuuli kuljettaa pilviä puolikuun edestä vinhaa vauhtia. Lähiö lepää hiljaisena ympärilläni.  Pyykituvassa pyörii vain yksinäinen kuivausrumpu, pesukoneet ovat jo poissa […] Lue lisää »