Arkisto avainsanalle “paluumuutto”

• On marraskuu – ja kaikki on ihan hyvin

  Marraskuu. Se kuukausi, josta eniten meitä varoiteltiin kertoessamme vuosi sitten paluumuutostamme. Se synkkä ja kamala kuukausi, jolloin elämänhalu valuisi pois positiivisimmastakin ihmisestä. Lue lisää »

  

• Jatkuvan uuden aloittamisen vuosi

  Tähän vuoteen on mahtunut niin paljon uuteen tottumista, ettei oikeastaan mitään muuta ole voinut tehdä. Yhdestä uudesta asiasta toiseen poukkoamista. Miltä tuntuu hajanaisena lokakuun päivänä, kun syksy antaa viimeisiä merkkejään ennen Suomen hämmentävimmän vuodenajan, pimeyden vuodenajan, alkamista. Ajatusvirtaa sen keskeltä. Lue lisää »

  

• Yhteisön kaipuu

  Syksyinen metsä ympärillä, sumua niin tiheästi että se tunkeutuu iholle kostuttaen tahmaisilla lonkoroillaan posket. Lintu lehahtaa lentoon kelopuun päältä ja jossain kaukana kuuluu hanhien huuto niiden muodostaessa muuttoauraa. Veljeni kävelee edelläni, hiljaa oma kuopus vierellään. Muut neljä lasta juoksevat jossain edellä. Ylitetään suo, vaelletaan märän metsän läpi tulipaikalle. Edellinen seurue pakaa juuri tavaroitaan, istutaan valmiiksi […] Lue lisää »

  

• Juuri nyt on hyvä

  Lauantai. Ikkunan takana ulkona on märkää, hieman koleaa, mutta ei kuitenkaan sellaista niin kirpakan kylmää kuin niinä aamuina kun voi haistaa talven. Keittiössä pitää sytyttää kirkasvalolamppu, se aika vuodesta on alkanut. Paistan köyhiä ritareita, lauantaiaamun herkkuaamupala. Lapsen hymy on vaivan arvoinen, ajattelen samalla kun juon kuumaa teetä ja tökin kissaa sylistäni lattialle. Tuuli heiluttelee pihlajan […] Lue lisää »

  

• Sielua odotellessa- kun paluumuuton henkinen vaihe jää kesken koronan takia

  Hiljaista ja outoa. Istun toimistolla ja tuijotan tietokoneen ruutuun jossa kursori vilkkuu tasaiseen tahtiin pisteen jälkeen. Olen ollut fyysisesti työpaikalla muutamana päivänä viikossa. Tänään olen viimeinen ja hiljaisuus tuntuu huumaavalta. Outouden tunteen tuo se, ettei kotona ole lapsia odottamassa. He lähtivät tänään äitini kanssa junalla kohti Pohjois-Karjalaa. Ilmoitimme Kuopuksen päiväkotiin, että lapsi aloittaakin päiväkodin vasta […] Lue lisää »

  

• Muistatko…?

  “Annu, muistatko kun oltiin Hawailla ja siellä oli se salamanteri? Tai kun Kroatiassa siellä vuorilla oli se tosi iso etana?” Esikoinen kyselee meidän kävellessä kohti uimarantaa. Muistanhan minä myötäilen hänelle. “Niin ja Amerikassa, siellä oli kyllä paljon lämpimämpi kun täällä Suomessa. On hassua kun ihmiset nyt sanovat että on lämmin, vaikka nyt on normaalia! “ […] Lue lisää »

  

• Kuulumisia, kun paluumuutosta on kulunut kuusi kuukautta

  Siitä on nyt aika tarkalleen kuusi kuukautta kun meidän lentokoneemme renkaat osuivat Helsinki-Vantaan kentälle ja me palasimme tämän maan kamaralle pysyvästi. Tai niin pysyvästi kuin meidän perheemme koskaan voi mihinkään asettua. Tänään, kun väsymys ei meinannut millään haihtua yltäni, vaan matalapaine tuntui roikkuvan harteillani kuin märkä ja painava villaviitta, pysähdyin pohtimaan sit kysymystä mihin olen […] Lue lisää »

  

• Paluu kotiin

  Hiekkatie rahisee jalkojen alla, lokit huutavat korkealla taivaalla ja metsästä, koivujen katveesta kantautuu vieno kielojen tuoksu. Aurinko lämmittää kasvojamme, lapset pyöräilevät edeltä kovaa vauhtia kohti Kivinokan kärkeä. Kielon tuoksuun sekoittuu meren ominaishaju. Katselen hymyillen miten lapset riisuvat kypäränsä ja laskeutuvat pyöriensä selästä. Miten he juoksevat kiviä pitkin hypellen ja lopulta hiljaa hiipien rantaa, jossa kanadanhanhi […] Lue lisää »

  

• Eroja Piilaakson ja Itä-Helsingin välillä

  Tiedän, ettei maita, niiden oloja, tapoja ja kulttuureita tule sellaisenaan koskaan verrata toisiinsa. Olen kuitenkin asunut niin useassa eri maassa ja vieraillut eri kulttuurien parissa, että pieni vertailu on mielestäni lähinnä viihdyttävää ajatusleikkiä, ei niinkään kriittistä kokonaisarvointia maan sosiaalis-poliittisesta tilasta. Siksi olen jo pidemmän aikaa iltakävelyilläni viihdyttänyt itseäni pohtimalla miten erilaista elämäni onkaan nyt täällä […] Lue lisää »

  

• Kannattiko palata takaisin Suomeen?

  Aikainen aamu. Lokit huutavat taivaalla. Kävelen aamulenkilläni ja kallistan huomaamatta päätäni katsellessani auringonnousun värjäämää keltaista taivasta ja ylempänä taivaankannella roikkuvia hennon vaaleanpunaiseksi värjääntyneitä pilviä. Kadut ovat tyhjät, vain yksittäinen auto huristaa ohitse. Kevätyön viileys viipyilee vielä ilmassa ja olen kiitollinen lämpimästä piposta, jonka kaivoin kaapista esille aamulla. Eilen seisoin jo merenrannassa ilman hattua ja takin […] Lue lisää »