Arkisto avainsanalle “paluumuutto”

• Muistatko…?

  “Annu, muistatko kun oltiin Hawailla ja siellä oli se salamanteri? Tai kun Kroatiassa siellä vuorilla oli se tosi iso etana?” Esikoinen kyselee meidän kävellessä kohti uimarantaa. Muistanhan minä myötäilen hänelle. “Niin ja Amerikassa, siellä oli kyllä paljon lämpimämpi kun täällä Suomessa. On hassua kun ihmiset nyt sanovat että on lämmin, vaikka nyt on normaalia! “ […] Lue lisää »

  

• Kuulumisia, kun paluumuutosta on kulunut kuusi kuukautta

  Siitä on nyt aika tarkalleen kuusi kuukautta kun meidän lentokoneemme renkaat osuivat Helsinki-Vantaan kentälle ja me palasimme tämän maan kamaralle pysyvästi. Tai niin pysyvästi kuin meidän perheemme koskaan voi mihinkään asettua. Tänään, kun väsymys ei meinannut millään haihtua yltäni, vaan matalapaine tuntui roikkuvan harteillani kuin märkä ja painava villaviitta, pysähdyin pohtimaan sit kysymystä mihin olen […] Lue lisää »

  

• Paluu kotiin

  Hiekkatie rahisee jalkojen alla, lokit huutavat korkealla taivaalla ja metsästä, koivujen katveesta kantautuu vieno kielojen tuoksu. Aurinko lämmittää kasvojamme, lapset pyöräilevät edeltä kovaa vauhtia kohti Kivinokan kärkeä. Kielon tuoksuun sekoittuu meren ominaishaju. Katselen hymyillen miten lapset riisuvat kypäränsä ja laskeutuvat pyöriensä selästä. Miten he juoksevat kiviä pitkin hypellen ja lopulta hiljaa hiipien rantaa, jossa kanadanhanhi […] Lue lisää »

  

• Eroja Piilaakson ja Itä-Helsingin välillä

  Tiedän, ettei maita, niiden oloja, tapoja ja kulttuureita tule sellaisenaan koskaan verrata toisiinsa. Olen kuitenkin asunut niin useassa eri maassa ja vieraillut eri kulttuurien parissa, että pieni vertailu on mielestäni lähinnä viihdyttävää ajatusleikkiä, ei niinkään kriittistä kokonaisarvointia maan sosiaalis-poliittisesta tilasta. Siksi olen jo pidemmän aikaa iltakävelyilläni viihdyttänyt itseäni pohtimalla miten erilaista elämäni onkaan nyt täällä […] Lue lisää »

  

• Kannattiko palata takaisin Suomeen?

  Aikainen aamu. Lokit huutavat taivaalla. Kävelen aamulenkilläni ja kallistan huomaamatta päätäni katsellessani auringonnousun värjäämää keltaista taivasta ja ylempänä taivaankannella roikkuvia hennon vaaleanpunaiseksi värjääntyneitä pilviä. Kadut ovat tyhjät, vain yksittäinen auto huristaa ohitse. Kevätyön viileys viipyilee vielä ilmassa ja olen kiitollinen lämpimästä piposta, jonka kaivoin kaapista esille aamulla. Eilen seisoin jo merenrannassa ilman hattua ja takin […] Lue lisää »

  

• Toisenlainen pääsiäinen- tai oikeammin, taas samanlainen kuin viimeiset kaksikin vuotta…

  Pääsiäinen. Tämä oli se yksi juhlapyhä jota me odotimme niin valtavan paljon paluumuuton keskellä. Tämän piti olla yksi niistä ihanista asioista, niistä joita olen niin valtavan paljon kaivannut vuosina maailmalla. Minulle pääsiäinen on aina ollut perhejuhla. Tiedän monen ystäväni aina matkustaneen pääsiäisenä lasketelemaan tai muuten vain viettämään aikaa ystävien kanssa. Minulle se ihka oikea pääsiäinen […] Lue lisää »

  

• Kun meidän tapamme viettää viikonloppuja onkin uusi normaali

  Koko maailma on asetettu eristykseen. Kaikkea mahdollista kontaktia tulisi välttää ja jos on pakko jossain käydä tulisi se tehdä asianmukaisesti suojautuen. Arjesta ja sen tuomasta haasteesta olenkin jo puhunut. Ei tämä helppoa ole. Se on pakko myöntää. Ei edes nyt kun mennään jo toista viikkoa ja tavallaan jonkinlaiset rutiinit alkavat muotoutua. Silti tuntuu haastavalta ja […] Lue lisää »

  

• Muutokset eivät tapahdu ilman kipua- ei tämäkään paluumuutto

  Istun sänkymme laidalla ja selaan kirjaa, jonka Kuopuksen luokan vanhemmat antoivat minulle läsiäislahjaksi. Se on kirja Kalifornian rannikosta. Kukkuloista ja hiekkarannoista. Kaikki muistot hyökyvät ylitseni ja itkusta ei meinaa tulla loppua. Sydämeni tuntuu pakahtuvan ikävästä enkä muistanutkaan miten kivuliasta ikävä voikaan olla. Nämä kuluneet kolme kuukautta ovat olleet henkisesti sellaista muurien pystyttämistä. Olen tietoisesti nostanut […] Lue lisää »

  

• Äiti eihän nyt hetkeen muuteta? ajatusvirtaa tiistai-iltana

  Tiistai-ilta. Nukahdan Kuopuksen sänkyyn sen jälkeen kun olen laulanut unilaulun. Havahdun kun kuulen ulko-oven käyvän. Kello on puoli yhdeksän. Puoliso tulee kotiin jalkapalloharjoituksista. Tiistait ovat aina väsyttäviä päiviä. Herään aikaisin, jotta olisin työpaikalla aikaisin. Ajoissa täytyy olla, jotta voi lähteä ajoissa. Jos minä jotain olen 7 vuoden vanhempana olemisen aikana oppinut niin se on se, […] Lue lisää »

  

• Valintoja joita ei kannata katua – ajanjakso lasten kanssa kotona

  Sinä voisit olla jo työelämäsi huipulla. Unelmatyössäsi. Totesi eräs tuttavani minulle kun hänelle selvisi, että etsin vakinaista työtä. Mutta valitsit lähteä ulkomaille ja tehdä hanketöitä. Niin. Niin valitsin vastasin. Enkä ole katunut.  Muistatteko ne ajat kun Piilaaksossa tuskailin sitä, etten jaksaisi olla vain kotona. Miten haikailin sitä elämä mitä niin moni ystäväni tuntui elävän, että […] Lue lisää »