Arkisto avainsanalle “paluu”

• Kuulumisia, kun paluumuutosta on kulunut kuusi kuukautta

  Siitä on nyt aika tarkalleen kuusi kuukautta kun meidän lentokoneemme renkaat osuivat Helsinki-Vantaan kentälle ja me palasimme tämän maan kamaralle pysyvästi. Tai niin pysyvästi kuin meidän perheemme koskaan voi mihinkään asettua. Tänään, kun väsymys ei meinannut millään haihtua yltäni, vaan matalapaine tuntui roikkuvan harteillani kuin märkä ja painava villaviitta, pysähdyin pohtimaan sit kysymystä mihin olen […] Lue lisää »

  

• Kannattiko palata takaisin Suomeen?

  Aikainen aamu. Lokit huutavat taivaalla. Kävelen aamulenkilläni ja kallistan huomaamatta päätäni katsellessani auringonnousun värjäämää keltaista taivasta ja ylempänä taivaankannella roikkuvia hennon vaaleanpunaiseksi värjääntyneitä pilviä. Kadut ovat tyhjät, vain yksittäinen auto huristaa ohitse. Kevätyön viileys viipyilee vielä ilmassa ja olen kiitollinen lämpimästä piposta, jonka kaivoin kaapista esille aamulla. Eilen seisoin jo merenrannassa ilman hattua ja takin […] Lue lisää »

  

• Äiti eihän nyt hetkeen muuteta? ajatusvirtaa tiistai-iltana

  Tiistai-ilta. Nukahdan Kuopuksen sänkyyn sen jälkeen kun olen laulanut unilaulun. Havahdun kun kuulen ulko-oven käyvän. Kello on puoli yhdeksän. Puoliso tulee kotiin jalkapalloharjoituksista. Tiistait ovat aina väsyttäviä päiviä. Herään aikaisin, jotta olisin työpaikalla aikaisin. Ajoissa täytyy olla, jotta voi lähteä ajoissa. Jos minä jotain olen 7 vuoden vanhempana olemisen aikana oppinut niin se on se, […] Lue lisää »

  

• Mihin elämä vie seuraavaksi

  Harmaata, harmaata, harmaata. Talvi ei tahdo tulla. Ei millään. Kaikki lumisateet saapuvat tähän merenrantakaupunkiin vetenä. Tammikuu on lipunut siitä huolimatta eteenpäin. Niinhän se aika aina. Ei se kysy säätilaa etenemiseen. Vain muutama itkuinen päivä koko kuukauden aikana, se on paljon paremmin kuin mitä uskalsin toivoa missään vaiheessa. Totuttelua tämä on silti vaatinut. Uusi elämä. Kaikki […] Lue lisää »

  

• Anna lapselle aikaa sopeutua, aikaa ikävöidä

  Istun vanhempieni keittiönpäöydän ääressä. Taas yksi liian aikaisin alkanut päivä, kiitos jetlagin. Juon Esikoisen kanssa kuumaa teetä joulukuisen pimeyden kietoessa maailman vielä vaippaansa. Lapsi pyytää saada tehdä tehtäväkirjoja joita hänen opettajansa antoi hänelle mukaan Amerikasta. Pienet paljaat varpaat tepastelevat halki sinivalkoruudullisen lattian halki hakemaan opettajan nitomaa tehtäväpinoa. Siemailen teetä ja katselen miten lapsi laskee matematiikan […] Lue lisää »

  

• Takaisin Pohjolassa

  Kellon on neljä aamulla. Esikoinen tunkee viereeni sänkyyn ja alkaa pyöriä peiton alla levottomana. Kuopus valvoi yhdestä kolmeen, nyt hän vihdoinkin nukkuu taas syvää levollista unta. Jetlag on taas täällä. Nousen Esikoisen kanssa ja jätän Kuopusen nukkumaan. Talo on vaiti, jostain kuuluu miten vesi kiertää pattereissa. Pimeys leijuu ikkunoiden ulkopuolella mustana ja raskaana. Lapsuudenkotini punainen […] Lue lisää »

  

• Juuretonkin voi yrittää kasvattaa juuret

  Hän on täällä. Vihdoinkin. Suurena, märkänä, ravitsevana ja kaivattuna. Sade. En voi sanoa että sataa ensimmäistä kertaa sitten kevään, meillä oli se yksi päivän kestävä outo sade elokuussa. Mutta nyt tämä sade merkitsee talven saapumista laaksoon. Moni kokee sen ankeana aikana, on kylmä, märkää ja pimeää. En uskalla ääneen sanoa että itse omalla tavallani nautin […] Lue lisää »

  

• Paluu Suomeen

  Nuotiopuut rätisevät hiljaa pimeydessä ja liekit valaisevat Puolison kasvoja kauniisti. Näkökentän laitamilla, lähes jättimäisten punapuiden varjoihin hukkuneena on telttamme jossa lapset nukkuvat syvää unta. 8 kilometrin kävely korkealle kukkulan laelle, läpi sumun ja naavaoksaisten puiden teki tehtävänsä ja lapset siirtyivät unimaailmaan nopeammin kuin yleensä telttaretkillämme. Nuotion savu nousee kohti puiden latvoja, tähdet muodostavat kirkkaan pistematon […] Lue lisää »

  

• Pelikaanit, kuolema ja elämä- eikä mikään oikeasti liity mihinkään

  Siinä ne liitävät meidän päidemme yllä, kohti omaa määränpäätään. Nuo ylväät hiljaiset linnut, Pelikaanit. Kristinuskossa uhrikuoleman symbolia kantavat otukset, joiden liitoa minä en koskaan väsy seuraamaan. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, horisontissa, tuolla meren laidalla siintävät läpi utun kukkulat joita yleensä ei näe. Meri on rauhallinen tänään, aallot lyövät lempeästi hiekkaan, laskuvesi vetää vettä kohti […] Lue lisää »