Arkisto avainsanalle “Otto”

• Olen nainut itseni luontosukuun, vaikka oma kasvioni jäi aina keräämättä

    On toukokuu, ja kohta on vaimoni syntymäpäivä. Hän on syntynyt keskelle kukkaan puhjennutta luontoa ja Haapaveden koivujen ujoa viherrystä. Hän opettaa työkseen teineille biologiaa, ja se sopii hänelle mainiosti. Olen nainut itseni luontosukuun. Minä taas olen joulun lapsi, syntynyt keskellä Peräpohjolan kaamoksen kovaa ydintä. En osaa lukea Luonnon suurta kuvakirjaa. Keväällä heräävä luonto saavuttaa […] Lue lisää »

  

• Hyvä on hullun itsekseen nauraa

    “Oleksie Otto hullu, ko ittekses täällä naurat?” kysyi minulta kerran ystäväni äiti, johon sattumalta törmäsin Tornion pääkirjastossa. Vuosi taisi olla 2002 ja minä nuori ylioppilas. Nauroimme yhdessä: pörröt meillä päin itsekseen nauraa! Ja totta se se: olenhan minä aina ollut vähän sellainen itsekseni nauraja, yksinpuhelija ja ihmisten möllöttäjä. Piirre kulkee meillä suvussa. Tätini pulisee […] Lue lisää »

  

• Yläkoululainen: näin selviät korona-arjesta – lue kasiluokkalaisten vinkit!

  Tuntuuko, että olet tulossa mökkihöperöksi ja seinät kaatuvat päälle? Eikö ole mitään tekemistä? Älä huoli, tässä parhaat vinkit kotioloissa selviämiseen! Lue lisää »

  

• Parasiitin paratiisi

  Paratiiseja on monenlaisia, mutta hienoimmat niistä rakennetaan puhumalla. Lue lisää »

  

• Tällainen on minun yläkoulu-utopiani

  Koulua uudistetaan jatkuvasti. Tuli uusi opetussuunnitelma, uusia kouluja on rakennettu, seiniä purettu vanhoissa. Olen itsekin ollut mukana syväoppimishankkeessa, jossa on pohdittu, millaisia taitoja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan ja miten niitä tulisi opettaa. Myös samanaikaisopettajuus on päivän sana. Sen hyvinä puolina pidetään työmäärän jakautumista ja mahdollisuutta jakaa ajatuksia ja ideoita tuoreeltaan.  Suurin osa Suomen yläkoululaisista opiskelee silti […] Lue lisää »

  

• Koulujen maksulliset retket aiheuttavat vähävaraisille turhaa häpeää, mutta rahankeruun täyskielto on liian jyrkkä ratkaisu

    Kun olin koululainen, saimme talviliikuntapäivinä valita maksuttoman ja maksullisen aktiviteetin väliltä. Yleensä valitsin maksullisen laskettelureissun Pullingin hiihtokeskukseen Ruotsin Övertorneålle.  Retket olivat mukavia. Uudenkiiltävä Salmelan bussi haki meidät aamulla koulun pihalta. Availimme jo pehmeillä, tilavilla istuimilla termospullojamme, kun kuljettaja vielä lastasi Burtoneitamme ja Rossingolejamme ruumaan. Ennen lähtöä hän vielä jakoi matkanjärjestäjän tarjoamat eväsboksit: täytettyjä herkkupatonkeja, […] Lue lisää »

• Yläkoulun opettaja, sinulla on Suomen paskin ammatti, ja hoidat senkin huonosti

    Hei yläasteen opettaja, sinulla on Suomen paskin ammatti, etkä hoida sitäkään kunnolla. Sinua muistelee koko koulunsa käynyt kansa pahalla. Sinä et puuttunut kiusaamiseen, huomannut yksinäistä, pitänyt mielenkiintoisia tunteja etkä havainnut lahjakkuutta. Sellainen sinä olit – ja olet edelleen.  Sinulle vittuilevat kaikki, jopa julkkikset. Paula Vesalakin lauloi Vain elämää -ohjelmassa ilkkuen: Opeta sä vaan sitä […] Lue lisää »

  

• Nyt on lähtö!

  Hyvät oppilaani, vanhemmat ja koulun henkilökunta En tiedä tehtiinks mua lähtemään, Mut taas on lähtö! (Paula Vesala) Tänään tervehdin teitä viimeisen kerran näissä merkeissä, tällaisessa tilanteessa. Sitten on lähtö, näistä kuvioista. Tänään tervehdin teitä kaikkia, mutta erikoisesti teitä, jotka viimeisen kahden vuoden ajan olette olleet oma luokkani. Nyt on lähtö! Lähteminen koskettaa, lähteminen on sekä […] Lue lisää »

  

• Illuusio omasta virheettömyydestä on virheistä suurin – myös kasvatuksessa

    Kaikki mokailevat. Maitolasit kaatuvat, sepalukset jäävät auki, ruokaa tippuu rinnuksille ja sovitut asiat unohtuvat. Sanomme lapsillemme asioita, joita ei kannattaisi sanoa. Ilma on sakeanaan sekä aivopierujen että tavallisten vahinkopierujen hajusta. Mutta kuten improvisaatioteatterissa, niin myös elämässä: moka on yleensä lahja.   Mokailuun kannattaa suhtautua huumorilla. Loppujen lopuksi pienet kämmit rikastuttavat elämää, ja niitä on […] Lue lisää »

  

• “Lyhet jalat ja pitkä selkä” – isien ulkonäkökompleksit

    “Minulla on lyhyet jalat ja pitkä selkä.” “Kun olin yläkouluikäinen, painoin nenääni koulumatkat, jotta nenäni kyömy painuisi alaspäin.” “Olen aina hävennyt pitkiä sääriäni. Työkaverini totesi, että moni nainen olisi niistä kateellinen. Se oli kohteliaisuus, joka ei tuntunut kivalta.” “Minulla on tikkarisyndrooma: iso pää ja kapeat hartiat.” “Minulla on iso pottunokka.” Ulkonäkökompleksesta puhutaan usein naisten […] Lue lisää »