Arkisto avainsanalle “muistot”

• Miksi aikuisen kannattaa lukea nuortenkirja?

  Luen paljon lastenkirjallisuutta, mutta en kovin paljon ihan pienille suunnattuja ensikirjoja tai nuortenkirjallisuutta. Tämä ei johdu siitä, etteivätkö pienten lasten kirjat tai nuortenkirjallisuus kiinnostaisi minua. Minun on vain tällä hetkellä vaikeampaa käsitellä niitä omien lasteni kanssa. Helpointa on se, että saa oman lukuharrastuksen linkitettyä iltasatuhetkiin tai kirjallisuuskeskusteluihin, joita harrastan Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lasten kanssa. Huomaan, […] Lue lisää »

  

• Halloween- Amerikkalainen hapatus joka saa lapsenkin puhumaan englantia

  Kuopus istuu sinisessä tuolissa ja heiluttaa kädessään ornassia sukkaa jossa on pieniä mustia lepakoita. “Halloween, halloween, halloween” hän huutaa silmät kiiltäen. Pienet jalat vispaavat tuolin reunan ylitse ja sukka heiluu villisti lapsen käsissä. Naurahdan hänen innolleen ja otan sukan lennosta käteen ja puen jalkaan. On jo vähän kiire. Halloween. Tätä on odotettu. Minä tosin aivan […] Lue lisää »

  

• Se aito oikea lapsuus

  Esikoisen luokka purkautuu luokkahuoneesta ulos. Ilma on tukahduttavan kuuma luokan edessä sisäpihalla. Lasten hakijat, minä mukaanlukien,  ovat pakkautuneet ainoaan varjokohtaan joka on aivan oven vieressä. Hetkessä koulunpiha täyttyy äänistä ja levottomata liikkeestä. 450 oppilasta ja heidän hakijansa täyttävät ilman puheesta ja liikkeestä.  Tartun Esikoista kädestä, Kuopus juoksee edeltä, kannan Esikoisen eväsreppua ja hupparia, olemme jo […] Lue lisää »

  

• Sateenkaarivauva

    Sain eilen ystävältäni viestin, jossa hän kertoi hänen ystävänsä juuri menettäneen syntymättömän lapsensa. Tämä ystäväni oli itse kokenut reilu vuosi sitten keskenmenon ja tapahtunut nosti hänelle muistot pintaan. Häntä itketti, siitä huolimatta, että hän piti sylissään nyt tervettä vauvaa. Hän laittoi minulle viestiä koska tiesi minun tietävänä mitä hän kävi lävitse. Olinhan minäkin menettänyt […] Lue lisää »

  

• Inventaario

  Hypistelen käsissäni mustia pitsisiä stringejä. Karheat ja epämukavat. Silloin olin valmis sietämään epämukavuutta näyttääkseni viehättävältä. Pois! Niiden kanssa sopiva musta pitsikorsetti Madonna-kaudelta. Miten hihiteltiinkään tyttöjen kanssa sovituskopissa, kun ostettiin kaikille samanlaiset! Kehtasinko käyttää missään julkisesti, edes muhkeasti olkatopatun jakun alla ja revittyjen ja kulutettujen farkkujen kanssa? Tuskin. Sitten tapasin Hänet. No silloin, totta kai, oli […] Lue lisää »

  

• Missä lapsuus asuu

  Siellä se seisoo, mutkan takana, hieman yllättäen esiintulevana, vanha kyläkoulu, keltaisen maalipinnan saaneena. Hengittää hiljaa metsän puiden humistessa ympärillä. Pääovien rautaiset, jo hieman ruostuneet portaiden kaiteet betoniaskelmien molemmin puolin tukemassa saapujaa. Ikkunoissa vanha venäläinen lasi taittaa valon omanlaisesti. Pihalla syreenit kukkivat ja omenapuut kasvavat hitaasti mutta varmasti kohti taivasta. Talon puna-, valko, harmaamarmoripintaiset lattiat, keittiön […] Lue lisää »

  

• Jos metsään haluat mennä nyt

  Arvatkaapas mitä tänän tehdään? Kysyn lapsilta aamupalapöydässä. Kaksi sinistä silmäparia nousee aamupalakulhojen takaa katsomaan minua. Onhan asiasta puhuttu ja mainittu kymmeniä kertoja, mutta lasten ajankäsitys on edelleen vähän hakusessa. “Kuviskoulun jälkeen mennään punapuumetsään ja pystytetään teltta sinne ja jäädään yöksi!” Lasten ilmeet valaistuvat kuin taikaiskusta. Innostunut pulina täyttää aamupalapöydän, omat ajatukseni vaeltavat listaan tavaroista, joita […] Lue lisää »

  

• Hetken haikeus -Suomi-ikävää

  Kello on kahdeksan illalla. Ulkona laulaa satakieli. Valo taittuu kellertävän vihreänä olohuoneeseen, aurinko laskee jossain puiden takana. Tuuli heiluttaa luumupuun oksaa ja musta kissa kävlee takapihan nurmikon halki. Istun sohvalla ja mietin miten saisin ajatuksesta kiinni, mitä kirjoittaisin. Miten kuvailisin teille tätä ristiriitaista tunnetilaa joka sisälläni velloo. Tässä on jotenkin puskettu tätä arkea eteenpäin. Ostettu […] Lue lisää »

  

• ”Toivottavasti se on sen arvoista”

  Naapurin portin kolahdus ja tuulikellon helähdys herättää minut. Avaan silmät ja kuulostelen aamua. Hengityksen ääniä, lintujen kevätkonserttia ulkona, lentokone lentää talon ylitse, lakanat kahahtavat kun Puoliso kääntyy parempaa asentoon. Esikoinen nukkuu vielä, edistystä, hän ei olekaan herännyt jo kello 5.45, kuten jokaisena muuna aamuna tällä viikolla. Lattia tuntuu viileältä jalkojen alla, vessassa valo häikäisee vastaan […] Lue lisää »

  

• Anni Kytömäki: Mitä meistä jää?

  Anni Kytömäki pohtii, kuinka muistot kuolleista siirtyvät eteenpäin. Lue lisää »