Arkisto avainsanalle “muistot”

• Telttailukärpäsen puraisema perhe

  Hiki valuu pitkin lapsen otsaa hänen tullessa parkourtreeneissä juomaan salin laidalle. Täällä on nyt keskikesä. Se tarkoittaa kuumuutta heti aamusta.Ei pelkästään lämpöä vaan aitoa kuumaa polttavaa aurinkoa.  Se saa minut siinä parkoursalin puisella penkillä muistelemaan viikon takaista telttailuretkeä kaiholla. Sitä viileää aamua johon saimme herätä. Uskotteko jos sanon, että siihenkin tavallaan tottuu. Kuumuuteen. Siihen ikuiseen […] Lue lisää »

  

• Muutto

  Lapsi tyhjentää huoneensa kaappeja matkalaukkuihin ja muuttolaatikoihin. Ratsastusleiriltä saatu ruusuke jää kaapinoveen, mutta eläinjulisteet ja kolme pehmolelua pääsevät uuteen kotiin. Lapsuus jää tänne, lapsuudenkotiin. Matkalla tarvitaan vain muutama muisto ankkuriksi. Kutsun häntä lapseksi, vaikka onhan hän jo nuori nainen. Silti aina minun lapseni. Häntä ei enää häiritse, että pidän häntä lapsenani. Siitä huomaa hänen aikuistuneen. […] Lue lisää »

  

• Lapsuuden kesät

  “Paras lahja ihmiselle on onnellinen lapsuus”  Ne päättymättömät lapsuuden kesät, tiedättehän, ne jotka alkoivat tuomen tuoksusta ja syreenien kukista. Ne kesät, jotka vielä elokuun ravunpyyntiöinä pitivät yllä valheenomaista lupausta siitä että niiden tunnelma säilyisi läpi syksyn ja talven. Eikä se koskaan säilynyt, mutta kesä oli taitava tarinankertoja, sai meidät uskomaan itseensä kerta toisensa jälkeen. Ne kesät, […] Lue lisää »

  

• Pääsiäinen meidän perheen tapaan

  Näen miten jännitys kipristelee lasten sisällä jo launatai-iltana. Tästä on puhuttu niin usein, muisteltu edellisiä vuosia ja pohdittu onko tämä nyt oikeasti taikaa, aikuisten keksimää satua vai ihan oikeasti totta. Pääsiäinen. Tarkemmin sanottuna pääsiäissunnuntai. Tuo maaginen hetki, kun saa mennä etsimään pääsiäispupun ulos piilottamaa pääsiäiskoria. Täällä Amerikassa pääsiäinen on juhla josta ei kouluissa mainita oikeastaan […] Lue lisää »

  

• Sydämeen piirretyt muistot

  Hiekka tekee keittiön lattian liukkaaksi, tossut tuntuvat lipsuvan askeleiden alla. Hiekkaa lattialla, hiekkaa tiskikoneessa, hiekkaa kengissä, hiekkaa joka paikassa. Kevät ja merenrantakausi on alkanut. Lapsilla olikin eilen vähän yllättäen vapaapäivä, spontaanisti suuntasimme rannalle. Voisin kertoa teille siitä miten meri pauhasi, miten hiekka lämmitti jalkojen alla ja lapset juoksivat kilpaa aaltojen kanssa. Mutta olen kirjoittanut siitä […] Lue lisää »

  

• Tukikohdan kaipuu

  Aamu hiipii huoneeseen, kysymättä, ilman lupaa. Tulee vain, työntää valoa verhojen raosta ja juoksuttaa sormiaan kellon viisareilla saaden ne pyörimään nopeammin siihen hetkeen kun herätyskello halkoo syvän uneni äänellään. Aamu istuu viereeni kun kiskon silmät raskaina paitaa päälleni ja sukkia jalkaani, silittää poskesta ja pörröttää hiuksiin yhden takun lisää. Sen jälkeen se vaeltaa pitkin asuntoa, […] Lue lisää »

  

• Hetken pysyvyys

  Läts, läts, sadepisarat tippuvat räystäättömältä katolta betoniin. Makuuhuoneen ikkunassa, siinä yksinkertaisessa lasissa on ainakin puolen sentin rako, turhaan sitä olemme yrittäneet vääntää kiinni, tilkitseminenkään ei ole onnistunut, sieltä se ilma kulkee, ja hyvä että kulkee. 50 luvulla rakennettu talo, monta pientä järistystä elämänsä aikana kokenut, ihmekös tuo jos paikat ovat vähän vinot ja käyrät.  Ulkona […] Lue lisää »

  

• Joulu Nevadassa

    Millainen siitä meidän joulusta lopulta tuli? Lupasin kertoa, ja tässä minä olen, näpyttelemässä teille tuosta maagiseta ajasta postausta. Joulu, Nevada, vuoret, pieni perheemme, se kaikki ylitti kaikki odotukseni. En tiedä olivatko odotukseni lähtökohtaisesti matalat vai miksi kaikki tuntui olevan vain niin täydellisen hyvin. Annan lyhyiden tilannekuvien ja valokuvien rakentaa teille kuvan ajastamme. Mikä jää […] Lue lisää »

  

• Joulurauhaa etsimässä

    Joulu. Siinä se on, ihan muutaman päivän päässä. Kalenterista loppuvat pian pussukat ja toisesta luukut. Kuukauden päivät osuvat 24 kohdalle. Se niin kovin kovasti odotettu joulu on jo ihan ovella. Tai jossain matkalla sen taakse ainakin. Joulu on niin kovin usein kulutusjuhlaa. Lahjoja lahjojen perään. Lasten toiveiden täyttämistä ja toisaalta ehkä pettymyksiä. Aikuiset hymyilemässä […] Lue lisää »

  

• Miksi aikuisen kannattaa lukea nuortenkirja?

  Luen paljon lastenkirjallisuutta, mutta en kovin paljon ihan pienille suunnattuja ensikirjoja tai nuortenkirjallisuutta. Tämä ei johdu siitä, etteivätkö pienten lasten kirjat tai nuortenkirjallisuus kiinnostaisi minua. Minun on vain tällä hetkellä vaikeampaa käsitellä niitä omien lasteni kanssa. Helpointa on se, että saa oman lukuharrastuksen linkitettyä iltasatuhetkiin tai kirjallisuuskeskusteluihin, joita harrastan Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lasten kanssa. Huomaan, […] Lue lisää »