Arkisto avainsanalle “muistot”

• ”Toivottavasti se on sen arvoista”

  Naapurin portin kolahdus ja tuulikellon helähdys herättää minut. Avaan silmät ja kuulostelen aamua. Hengityksen ääniä, lintujen kevätkonserttia ulkona, lentokone lentää talon ylitse, lakanat kahahtavat kun Puoliso kääntyy parempaa asentoon. Esikoinen nukkuu vielä, edistystä, hän ei olekaan herännyt jo kello 5.45, kuten jokaisena muuna aamuna tällä viikolla. Lattia tuntuu viileältä jalkojen alla, vessassa valo häikäisee vastaan […] Lue lisää »

  

• Mitä meistä jää?

  Anni Kytömäki pohtii, kuinka muistot kuolleista siirtyvät eteenpäin. Lue lisää »

  

• Missä suru asuu?

  Esikoinen istuu sohvalla mietteissään, katse on suuntautunut olohuoneen ikkunasta ulos, hän on fyysisesti siinä, mutta mieli on kaukana muualla. Aurinko paistaa ulkona, luumupuussa on lehdet, kukat ovat jo kuihtuneet ja tippuneet maahan kadoten mullan sekaan. Viikunapuu työntää lehtiä, kuin pieniä vihreitä käsiä. Esikoinen katsoo minuun ja kysyy “Nähdäänkö me Ystävää enää koskaan? Tuleeko hän enää […] Lue lisää »

  

• Lapseni, muistatko sinä tämän

  Rakkaat lapsemme, muistatteko te tulevaisuudessa lapsuudestanne vihreänä loistavat kukkulat, lehmät laiduntamassa niiden rinteillä, haukat liitämässä niiden yllä?Piirtyvätkö mieliinne leveät monikaistaiset moottoritiet, joita pitkin tuhannet ja tuhannet autot kiitävät  päivän jokaisena hetkenä. Muistatteko te kapeat ja serpentiinimutkalle kääntyvät tiet kukkuloiden ylitse, ylös, ylös, ohitse suurien rauta- ja puuporttien, ohitse mystisten hirsitalojen ja postilaattikko keskittymien keskellä varjoista ja […] Lue lisää »

  

• Epätäydellinen maa

  Talo on jäätävän kylmä. Tarkalleen ottaen se on 55 F astetta lämmin. Se tarkoittaa 12,7 Celcius astetta. Yötä ovat täälläkin vielä kylmiä, pitkälle maaliskuun loppuun asti saa yleensä aamuisin laittaa lämmitystä päälle vaikka ulkona lämpötilat nouevatkin päivisin kahdenkymmenen paremmallekin puolelle. Kiskon päälleni paksua punaista villapaitaa. Sitä, joka saa minut näyttämään michelinin ukolta, mutten välitä. Lämpö […] Lue lisää »

  

• päivä muiden päivien joukossa

  Lupaus auringosta pilkistää verhojen raosta. Valkoinen valo, vaaleampi kuin pitkään aikaan. Mieleni palaa unen maailmasta kehooni, joka tuntuu raskaalta ja kankealta. Makaan hetken liikkumatta sängyssämme. Kuuntelen tuvan puolelta kuuluvia ääniä. Kuulen lasten leikkien ääntä ja taustalla Puoliso puhumassa englanniksi, luultavasti skypen kautta Kaliforniaan. Itsenäisyypäivä, vapaapäivä, vapaa kerhosta, vapaa velvotteista. Paitsi Puolisolla. Hän tekee töitä toiseen […] Lue lisää »

  

• Elämäni Syksyt

  Syksy. Aika monta erilaista syksyä on tullut tarvottua elämässä lävitse. Niitä lapsuuden syksyjä kun isä herätti meidät kouluun avaamalla huoneen oven ja laitamalla stereoista Paul Simon and Garefunkelin levyjä soimaan. Pihan syreenipuun lyhydssä palamassa kynttilä, jonka äiti on sytyttänyt edellisenä iltana. Koulubussin kelmeät valot kun se ilmestyy mutkan takaa ja ottaa meidät kyytiin. Sieniretket sisarusten […] Lue lisää »

  

• Matkakertomuksia Berliinistä, osa 3

  Hetkiä Berliinin taivaan alla: Autojen huumaava jyly junasta ulos astuessa. Korkealle nousevat, pinnastaa ruoseteiset, valtavan kokoiset junasillat. Kioskien päällä roikkuvat suuret Marlboro valomainokset, ikkunoissa mainoksia kopio- ja faxipalveluista. Kaikenväriset ihmiset kävelemässä pitkin katuja, jonottamassa raha-automaateille. Vihanneksia pursuvat kulmakauppojen edustat. Suippopaprikoita euron kilo, tuoreita viikunoita 15kpl eurolla. Turkkilaiset taksikuskit ajamassa vaaleankeltaisissa takseissa. Tuttu kieli junan kuulutuksissa. […] Lue lisää »

  

• Sateen jälkeen

  Ohi ajava auton valot valaisevat hetkellisesti makuuhuoneemme toisen seinän. Havahdun unestani ja avaan silmät. Ympärillä on pimeää, ulkoa kuuluu vaimea sateen ääni. Asunto tuoksuu kostealta, vuorelta. Ajoimme edellisenä päivänä kaksi tuntia pohjoiseen. Läpi hassun Bosina-herzegovinan maa-alueen, ylös alas kukkuloita. Vuorille, tähän taloon. Tämä maa on häkellyttävän kaunis. Kontrasti jylhien vuorten ja meren välillä on huima. […] Lue lisää »

  

• Tuhat ja yksi syytä olla onnellinen

  Vietin aamun ystäväni seurassa. Hänellä on pieni vauva, alle vuoden. Vauva joka on rauhallinen, hymyilee ja viihtyy yksin lattialla. Vauva joka on sylissä ja on tyytyväinen. Vauva joka on ihan tavallinen. Vauva. Katselin tätä vauvaa, tuota rauhallisen tehokasta äitiä ja tunsin pienen pienen pistoksen jossain sydämeni tienoilla. En kateutta, en edes katkeruutta, enemmän ehkä haikeutta. […] Lue lisää »