Arkisto avainsanalle “muistot”

• Inventaario

  Hypistelen käsissäni mustia pitsisiä stringejä. Karheat ja epämukavat. Silloin olin valmis sietämään epämukavuutta näyttääkseni viehättävältä. Pois! Niiden kanssa sopiva musta pitsikorsetti Madonna-kaudelta. Miten hihiteltiinkään tyttöjen kanssa sovituskopissa, kun ostettiin kaikille samanlaiset! Kehtasinko käyttää missään julkisesti, edes muhkeasti olkatopatun jakun alla ja revittyjen ja kulutettujen farkkujen kanssa? Tuskin. Sitten tapasin Hänet. No silloin, totta kai, oli […] Lue lisää »

  

• Missä lapsuus asuu

  Siellä se seisoo, mutkan takana, hieman yllättäen esiintulevana, vanha kyläkoulu, keltaisen maalipinnan saaneena. Hengittää hiljaa metsän puiden humistessa ympärillä. Pääovien rautaiset, jo hieman ruostuneet portaiden kaiteet betoniaskelmien molemmin puolin tukemassa saapujaa. Ikkunoissa vanha venäläinen lasi taittaa valon omanlaisesti. Pihalla syreenit kukkivat ja omenapuut kasvavat hitaasti mutta varmasti kohti taivasta. Talon puna-, valko, harmaamarmoripintaiset lattiat, keittiön […] Lue lisää »

  

• Jos metsään haluat mennä nyt

  Arvatkaapas mitä tänän tehdään? Kysyn lapsilta aamupalapöydässä. Kaksi sinistä silmäparia nousee aamupalakulhojen takaa katsomaan minua. Onhan asiasta puhuttu ja mainittu kymmeniä kertoja, mutta lasten ajankäsitys on edelleen vähän hakusessa. “Kuviskoulun jälkeen mennään punapuumetsään ja pystytetään teltta sinne ja jäädään yöksi!” Lasten ilmeet valaistuvat kuin taikaiskusta. Innostunut pulina täyttää aamupalapöydän, omat ajatukseni vaeltavat listaan tavaroista, joita […] Lue lisää »

  

• Hetken haikeus -Suomi-ikävää

  Kello on kahdeksan illalla. Ulkona laulaa satakieli. Valo taittuu kellertävän vihreänä olohuoneeseen, aurinko laskee jossain puiden takana. Tuuli heiluttaa luumupuun oksaa ja musta kissa kävlee takapihan nurmikon halki. Istun sohvalla ja mietin miten saisin ajatuksesta kiinni, mitä kirjoittaisin. Miten kuvailisin teille tätä ristiriitaista tunnetilaa joka sisälläni velloo. Tässä on jotenkin puskettu tätä arkea eteenpäin. Ostettu […] Lue lisää »

  

• ”Toivottavasti se on sen arvoista”

  Naapurin portin kolahdus ja tuulikellon helähdys herättää minut. Avaan silmät ja kuulostelen aamua. Hengityksen ääniä, lintujen kevätkonserttia ulkona, lentokone lentää talon ylitse, lakanat kahahtavat kun Puoliso kääntyy parempaa asentoon. Esikoinen nukkuu vielä, edistystä, hän ei olekaan herännyt jo kello 5.45, kuten jokaisena muuna aamuna tällä viikolla. Lattia tuntuu viileältä jalkojen alla, vessassa valo häikäisee vastaan […] Lue lisää »

  

• Anni Kytömäki: Mitä meistä jää?

  Anni Kytömäki pohtii, kuinka muistot kuolleista siirtyvät eteenpäin. Lue lisää »

  

• Missä suru asuu?

  Esikoinen istuu sohvalla mietteissään, katse on suuntautunut olohuoneen ikkunasta ulos, hän on fyysisesti siinä, mutta mieli on kaukana muualla. Aurinko paistaa ulkona, luumupuussa on lehdet, kukat ovat jo kuihtuneet ja tippuneet maahan kadoten mullan sekaan. Viikunapuu työntää lehtiä, kuin pieniä vihreitä käsiä. Esikoinen katsoo minuun ja kysyy “Nähdäänkö me Ystävää enää koskaan? Tuleeko hän enää […] Lue lisää »

  

• Lapseni, muistatko sinä tämän

  Rakkaat lapsemme, muistatteko te tulevaisuudessa lapsuudestanne vihreänä loistavat kukkulat, lehmät laiduntamassa niiden rinteillä, haukat liitämässä niiden yllä?Piirtyvätkö mieliinne leveät monikaistaiset moottoritiet, joita pitkin tuhannet ja tuhannet autot kiitävät  päivän jokaisena hetkenä. Muistatteko te kapeat ja serpentiinimutkalle kääntyvät tiet kukkuloiden ylitse, ylös, ylös, ohitse suurien rauta- ja puuporttien, ohitse mystisten hirsitalojen ja postilaattikko keskittymien keskellä varjoista ja […] Lue lisää »

  

• Epätäydellinen maa

  Talo on jäätävän kylmä. Tarkalleen ottaen se on 55 F astetta lämmin. Se tarkoittaa 12,7 Celcius astetta. Yötä ovat täälläkin vielä kylmiä, pitkälle maaliskuun loppuun asti saa yleensä aamuisin laittaa lämmitystä päälle vaikka ulkona lämpötilat nouevatkin päivisin kahdenkymmenen paremmallekin puolelle. Kiskon päälleni paksua punaista villapaitaa. Sitä, joka saa minut näyttämään michelinin ukolta, mutten välitä. Lämpö […] Lue lisää »

  

• päivä muiden päivien joukossa

  Lupaus auringosta pilkistää verhojen raosta. Valkoinen valo, vaaleampi kuin pitkään aikaan. Mieleni palaa unen maailmasta kehooni, joka tuntuu raskaalta ja kankealta. Makaan hetken liikkumatta sängyssämme. Kuuntelen tuvan puolelta kuuluvia ääniä. Kuulen lasten leikkien ääntä ja taustalla Puoliso puhumassa englanniksi, luultavasti skypen kautta Kaliforniaan. Itsenäisyypäivä, vapaapäivä, vapaa kerhosta, vapaa velvotteista. Paitsi Puolisolla. Hän tekee töitä toiseen […] Lue lisää »