Arkisto avainsanalle “maaseutu”

• Miten upeasti 16-vuotias Henri laulaakaan iskelmää!

  ”Ääni kehittyy, mitä enemmän laulaa”, iskelmälaulaja Henri Jokinen, 16, tietää. Hänellä on jo nyt mahtava ääni ja intoa treenaamiseen. Henriä siis kuullaan vielä pitkään. Lue lisää »

  

• Maalaislapset motorisesti kaupunkilaisia taitavampia

  Kotipaikkakunnan matala asukastiheys on yhteydessä parempiin motorisiin taitoihin ja runsaampaan ulkona vietettyyn aikaan. Lue lisää »

  

• Lapsiperheet kaupungissa ja maalla

  Peruskoulujen määrä on koko maassa vähentynyt voimakkaasti, ja suunta jatkuu, jos syntyvyys jatkaa laskuaan. Lue lisää »

  

• Isokummun lammastilalla eletään omannäköistä elämää

  Ei ole kahta samanlaista päivää Isokummun lammastilalla, jossa Kumpulaisen perhe puhaltaa yhteen hiileen. Lue lisää »

  

• Kaikkien aikojen soijamuutto

  Se oli rakkautta ensi raapaisulla, kun saavuin 19(!) vuotta sitten ylioppilaskossina Helsingin Punavuoreen. Maalaispoika Pohjanmaalta koki tulleensa kotiin suloisen urbaaniuden, uusklassisen arkkitehtuurin, meren tuoksun, eurooppalaisen sivistyksen ja huolettoman anonymiteetin ympäröimäksi. Ensimmäisen Helsingin syksyn kirpeänkuulaita aamuja Sinebrychoffin puiston mäellä ei kukaan minulta vie, ei koskaan. Elämän raitiovaunu kulki kuitenkin siten, että jätin ensirakkauteni, vaikka tunteet eivät […] Lue lisää »

• Sateenkaaren pää

  Aurinko paistaa ja moottoritie on tyhjä. Sininen taivas ja kumpupilvet. Ajan kohti ystävän mökkiä. Päätin pitää vapaapäivän keskellä viikkoa. Minä ja lapset. Mennään mökille. Kalifornian ystävä tarjosi omaansa meille. Sanoi: menkää, nauttikaa. Ja nyt me olemme matkalla. Matkalla läpi alkavan Suomen suven. Hetkeksi tyhjentämään mielemme. Hengittämään metsää. Puoliso ei päässyt mukaan. Töitä, töitä, töitä. Minulla […] Lue lisää »

  

• Pääsiäismaanantain hiljaisuus

  Herään kello kuusi kun kuulen kuinka lastenhuoneen ovi avautuu ja Esikoinen tepsuttelee vessaan. Jään sänkyyn makaamaan ja kuuntelemaan talon ääniä. Kaikki nukkuvat vielä. Ruokahuoneen kello tikittää hiljaa. Esikoinen kävelee käytävää pitkin keittiöön katsomaan olisiko Ukki jo hereillä, ei ole. Lapsi palaa takaisin ja tulee meidän huoneeseemme. Voidaanko jo herätä, äiti. Ei ihan vielä, tule hetkeksi […] Lue lisää »

  

• Ajaton metsä

  Lumi hohtaa valkoisena, silmiä pitää ihan siristää. Huhtikuun hanget. Ne kestävät aikuisenkin painon. Kävelen veljeni, isäni ja lastemme kanssa kohti lammen takaista metsää.  Ylitämme puron, sen saman jonka varrella leikimme kaikki lapsuutemme pääsiäiset. Sen saman puron jonka jäiden alle pikkuveli meinasi joutua tiputtuaan virran vietäväksi. Sen saman puron joka on kastellut satoja kertoja kenkämme, hanskamme […] Lue lisää »

  

• Missä kuljimme kerran – lasten reviirit ennen ja nyt

  Esikoululaisten reviirin rajat on turvattu nykyään aidoilla. Kuvassa poikani odottaa vapauteen pääsyä.  Lasten oikeus itsenäiseen ja vapaaseen kulkemiseen on teema, jonka kanssa jokainen vanhempi joutuu tekemisiin heti, kun esikoinen oppii ryömimään. Aluksi lasta pitää vahtia jatkuvasti, mutta vähitellen toimintasäde laajenee: olohuoneesta keittiön kautta portaisiin, lastenhuoneesta omalle pihalle, pihalta tielle, jota myöten naapuriin. Naapurista leikkipuiston kautta kouluun, […] Lue lisää »

• Touhuja mummolassa

  Yöjuna toi meidät Tervolaan. Matka Helsingistä tänne on sen verran pitkä, että tapaamme harmillisen harvoin isovanhempia. Lapsilla oli jo kova hinku tapaamaan mummoa ja pappaa sekä touhuamaan mummolajuttuja. Aika paljon jo yhdessä päivässä ehdimme, ja onneksi on vielä monta jäljellä. Kaikkein pienimpään serkkuunkin ehtii siis tutustua rauhassa lisää. Lue lisää »