Arkisto avainsanalle “lapsuus”

• Lasteni isä

  Nousen lasten kanssa seitsemältä. Vessassa peilistä katsoo väsynyt Annuska, hiukset ovat sekaisin nukahdettuani suoraan suihkusta tulleena kirjan ääreen sänkyyn. Niska tuntuu  jäykältä kuten aina kun nukun hiukset märkänä. Hammashaavaa vihlaisee, mutta vain vähäsen, niin paljon vähemmän kuin kuluneiden viikkojen aikana. Kuopus tunkee ovesta ohitseni aamupissalle. Yksityisyyttä tässä talossa ei saa edes vessassa. Suljen makuuhuoneen oven […] Lue lisää »

  

• Missä lapsuus asuu

  Siellä se seisoo, mutkan takana, hieman yllättäen esiintulevana, vanha kyläkoulu, keltaisen maalipinnan saaneena. Hengittää hiljaa metsän puiden humistessa ympärillä. Pääovien rautaiset, jo hieman ruostuneet portaiden kaiteet betoniaskelmien molemmin puolin tukemassa saapujaa. Ikkunoissa vanha venäläinen lasi taittaa valon omanlaisesti. Pihalla syreenit kukkivat ja omenapuut kasvavat hitaasti mutta varmasti kohti taivasta. Talon puna-, valko, harmaamarmoripintaiset lattiat, keittiön […] Lue lisää »

  

• Jos metsään haluat mennä nyt

  Arvatkaapas mitä tänän tehdään? Kysyn lapsilta aamupalapöydässä. Kaksi sinistä silmäparia nousee aamupalakulhojen takaa katsomaan minua. Onhan asiasta puhuttu ja mainittu kymmeniä kertoja, mutta lasten ajankäsitys on edelleen vähän hakusessa. “Kuviskoulun jälkeen mennään punapuumetsään ja pystytetään teltta sinne ja jäädään yöksi!” Lasten ilmeet valaistuvat kuin taikaiskusta. Innostunut pulina täyttää aamupalapöydän, omat ajatukseni vaeltavat listaan tavaroista, joita […] Lue lisää »

  

• Kun äitiä harmittaa

    Sunnuntaiaamu. Yön taivaan peittänyt pilvipeite rakoilee ja aurinko pilkistää sen läpi. Puoliso nukkuu vielä, on minun vuoroni hoitaa aamu ja antaa toisen nukkua pitkään. Eilisillan väsymys vei kyvyn tehdä suunnitelmia tälle päivälle, ei vain osattu, kumpikaan ei oikein jaksanut miettiä. Kallisarvoista perheaikaa, mutta välillä päättäminen siitä mitä tehdä on vaikeaa. Pyörittelen mielessäni erilaisia vaihtoehtoja. […] Lue lisää »

  

• Tasapainoilun sietämätön vaikeus

  Aamuhetki. Istun Esikoisen kanssa hiljaa sohvalla ja katsellaan ulos olohuoneen ikkunasta. Linnunlaulu kantautuu sisälle, me molemmat hengitämme samaan tahtiin. Tunnen lapsen sydämen sykkeen omaa kehoani vasten. Mietin omaa aikaa, lapsetonta aikaa, yksinoloa, hiljaisuutta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan kaipaisi hiljaisuutta ja yksinoloa. Tottakai kaipaan. Mutta olen myös rakentanut elämääni niin, että niitä hetkiä tulee lähes […] Lue lisää »

  

• Hyvä arki

  Loma on ohitse. Arki on taas edessä. Maanantai. Ilma tuntuu viileältä ihoa vasten. Hengitän raikkaan tuntuista Kaliforniailmaa syvälle keuhkoihin ja lähden juoksemaan. Kellon on vasta kuusi, mutta jaksan silti nostaa tahdin jo heti ensimmäisen kilometrin jälkeen reippaaksi. Lihakset lämpenevät hitaasti mutta miellyttävsti. En olisi koskaan uskonut sanovani niin, mutta Kalifornia tuntuu raikkaalta ja vehreältä Arizonan […] Lue lisää »

  

• Äiti ilman koroketta

    Olin aikaisemmin tänä vuonna kuuntelemassa erästä paneelikeskustelua, joka käsitteli naisten asemaa työelämässä. Panelisteja oli viisi, puolentoista tunnin keskustelun aikana jokainen heistä mainitsi jossain vaiheessa esikuvakseen oman äitinsä. Hetkeäkään epäröimättä vastaisin itse samoin. Pidän omaa äitiäni esikuvanani, hahmona jonka vertaiseksi äitinä en välttämättä itse koskaan yllä. Katson omaa äitiäni ylöspäin, kunnioittaen, kiittäen ja ihaillen. Samana […] Lue lisää »

  

• Suuren äärellä – Grand Canyon

  Iltapäivä on jo pitkällä ja olemme vihdoinkin pakkautuneet takaisin autoon ja matelemme hitaasti läpi kitukasvuisten mäntyjen ja utahin katajien kohti Grand Canyonin poistumisportteja. Radiosta tulee Rushin “Closer to the Heart” kappale ja minä en saa pyyhittyä naamaltani silmiin asti yltävää virnettä, enkä tuiketta silmistäni sammumaan saati sydäntäni olemaan sykkimättä niin täydellisen onnellisena. Me lähdimme kotoa […] Lue lisää »

  

• Hetken haikeus -Suomi-ikävää

  Kello on kahdeksan illalla. Ulkona laulaa satakieli. Valo taittuu kellertävän vihreänä olohuoneeseen, aurinko laskee jossain puiden takana. Tuuli heiluttaa luumupuun oksaa ja musta kissa kävlee takapihan nurmikon halki. Istun sohvalla ja mietin miten saisin ajatuksesta kiinni, mitä kirjoittaisin. Miten kuvailisin teille tätä ristiriitaista tunnetilaa joka sisälläni velloo. Tässä on jotenkin puskettu tätä arkea eteenpäin. Ostettu […] Lue lisää »

  

• ”Toivottavasti se on sen arvoista”

  Naapurin portin kolahdus ja tuulikellon helähdys herättää minut. Avaan silmät ja kuulostelen aamua. Hengityksen ääniä, lintujen kevätkonserttia ulkona, lentokone lentää talon ylitse, lakanat kahahtavat kun Puoliso kääntyy parempaa asentoon. Esikoinen nukkuu vielä, edistystä, hän ei olekaan herännyt jo kello 5.45, kuten jokaisena muuna aamuna tällä viikolla. Lattia tuntuu viileältä jalkojen alla, vessassa valo häikäisee vastaan […] Lue lisää »