Arkisto avainsanalle “lapsuus”

• 

  Aito, oikea lapsuuden utopia

  Kuulen unen läpi Esikoisen askeleet kun hän kävelee kohti sänkyämme. Lapsi tulee sänkymme luokse ja kuiskaa minulle “Joko nyt on aamu, voidaanko herätä?” Hapuilen puhelintani ja katson kelloa. Lähes seitsemän. Noustaan vaan. Iho nousee kananlihalle yön viileyden viipyessä huoneissa. Ikkunaverho heiluu hiljaa tuulen mukana tuoden lisää aamun viileitä tuulahduksia vinttikerrokseen. Jossain pimeässä nurkassa inisee hyttynen. Puoen vaatteita […] Lue lisää »

• 

  Aurinkoinen puuhapäivä

    Ensimmäinen kunnolla lämmin ja aurinkoinen päivä koitti oltuamme mökillä jo viikon. Olin ehtinyt odotella aurinkoa ja lämpöä eli sellaista mökkipäivää, jollaisena kesät aina jälkeenpäin muistan. Olin pettynyt jo monta kertaa, ja nyt ilo ja helpotus täyttivät mieleni, kun aurinko vihdoin lämmitti kunnolla. Nopean aamupalan jälkeen menin heti isäni luo, joka oli jo rannassa. Tyttö […] Lue lisää »

• 

  Jotta voisit ymmärtää nykyisyyttä, tulee sinun tuntea historia

  Koska tämän blogin matkaan on nyt lähtenyt niin moni uusi lukija, ajattelin että teen teille pienen koosteen siitä kuka tätä oikein kirjoittaa ja mikä meidän elämäntilanne oikein tarkalleen on. Että miksi ihmeessä me kökimme odottamassa viisumeita keskellä Meilahden huvila-aluetta Helsingissä. En kerro elämäntarinaani, siihen ei yksi blogipostaus taitaisi riittääkään. Mutta kerrotaan lyhyesti kuitenkin se mistä […] Lue lisää »

• 

  Sateen jälkeen

  Ohi ajava auton valot valaisevat hetkellisesti makuuhuoneemme toisen seinän. Havahdun unestani ja avaan silmät. Ympärillä on pimeää, ulkoa kuuluu vaimea sateen ääni. Asunto tuoksuu kostealta, vuorelta. Ajoimme edellisenä päivänä kaksi tuntia pohjoiseen. Läpi hassun Bosina-herzegovinan maa-alueen, ylös alas kukkuloita. Vuorille, tähän taloon. Tämä maa on häkellyttävän kaunis. Kontrasti jylhien vuorten ja meren välillä on huima. […] Lue lisää »

• 

  Lapsuus viinan varjossa

  Lapsuus alkoholismin varjossa jättää ihmiseen ison jäljen. Tunne omasta arvottomuudesta seuraa aikuisuuteen ja vaikuttaa omaan vanhemmuuteen. Asiantuntijat korostavat, ettei koskaan ole liian myöhäistä hakea apua: itselleen voi rakentaa onnellisen elämän. Lue lisää »

• 

  Kasvurauha lapselle

  Vaeltelen lastenvaatekaupassa, hipelöin värikkäitä vaatteita ja yritän päättää minkä vaatteen ostaisin veljeni vastasyntyneelle lapselle lahjaksi. Esikoinen ja Kuopus pyörivät kaupan leikkipisteellä ja välillä vilkaisevat mitä minä teen. Kun saan valittua vihreän autokuosisen vaatteen, Kuopus tulee luokseni ja alkaa hinkuamaan vaatetta itselleen. Hetken pohdittuani sanon että voin ostaa hänelle samanlaisen t-paidan. Pyydän myyjää avuksi antamaan minulle […] Lue lisää »

• 

  Kiinalainen lapsuus

  Kiinalaisesta lapsuudesta tulevat nopeasti mieleen suorituspaineet ja kilpailu. Koulussa on oltava hyvä, jotta voi saavuttaa oman paikkansa kehittyvästä yhteiskunnasta. Kilpailu opiskelu- ja työpaikoista aikuisuudessa on kovaa, ja edellytykset pärjäämiselle luodaan jo lapsena. Kiinan erityispiirre on väestön suuri määrä: viime vuonna täällä syntyi 18 miljoonaa vauvaa – aika huikea määrä verrattuna vaikkapa Suomen koko väkilukuun! Oma […] Lue lisää »

• 

  Toukokuinen torstai

  Aamu. Valo siivilöityy verhon raosta huoneeseen. Pyykit kuivuvat ikkunan edessä. Avonaisesta ikkunasta kuuluu rekka-autojen äänet ja lokkien huuto. Katson kelloa. Kuusi. Jään makaamaan vielä hetkeksi, nousen sitten hiljaa ja puen juoksuvaatteet päälle. Aurinko. Kaivopuiston rannassa vesi kimmeltää sinisenä. Joutsenet kokoontuvat uunisaaren edustalle. Jalat vievät eteenpäin, ajatukset rullaavat eteenpäin. Rinnassa kivistävä koti-ikävä hellittää hieman. Tällaisia päiviä minä jaksan. […] Lue lisää »

• 

  Kosketuksen voima

  Kosketa minua Tuokiokuva:Seison Kaivopuistossa ja katselen kuinka lapset juoksevat kohti leikkikenttää. Takaani tulee nainen ja kysyy oliko pieni leikkilentokone kenties meidän, hän nosti sen kävelytien reunaan, noin sadan metrin päässä. Käännyn naista päin, ojennan käteni koskettamaan hänen olkapäätään, sanon kiitos ja hymyilen. Nainen hymyilee, katsoo kättäni hieman hämillään ja jatkaa matkaa. Kosketus. Hämmennys. Miksi koskettamiseen […] Lue lisää »

• 

  Kevään valoa, askelia, kuvia

    Talvi on väistynyt, kevään valo voittaa. Sovimme vanhan ystäväni kanssa pitkästä aikaa tapaamisen. Kierrämme Lauttasaaren eteläkärjen. Tyttö on matkassa mukana pokemoneja metsästämässä. Aurinko paistaa häikäisevästi. Melkein voi kuulla, kuinka lumi sulaa, niin nopeaa se on.   Jutustelemme. On niin mukavaa ja niin helppoa puhua kaikesta. Tapaamme todella harvoin, nytkin on taas mennyt vuosia edelliskerrasta. […] Lue lisää »