Arkisto avainsanalle “lapsuus”

• Esikoululaisen rasittava käytös

  Lapsen rasittava käytös. Hermoja kiristävä eskarilainen. Saako näin sanoa? Saako näin edes ajatella. Lapsesta, jonka olemassa olo itsessään on pieni ihme. Lapsesta, jonka itse halusimme. Mutta tiedättekö mitä, kyllä saa. Saa puhua, saa valittaa, saa pyöritellä silmiään. Ei se rakkaus sillä vähene. Meidän arkemme on juuri nyt pitkälti tätä. Sisäistä silmienpyörittelyä ja sataan tuhanteen laskemista. […] Lue lisää »

  

• Mitä sinä teet työksesi? -totuuksia lasten suusta

  Lastenhuoneen lattiaa peittää legojen sekasotku. On sinne sekaan rakennettu jotain ihan oikeaa hienoa legomaailmaakin. Viimeksi aamulla Kuopus kävi vielä lisäämässä jotakin tulivuoripalasia yhteiseen viidakkomaailmaan. Istun sängyn laidalla odottamassa, että suihkusta tulleet sankarit saisivat yöpaidat päälleen ja voitaisiin lukea vielä hetki Koirien Kalevalaa. Avaan kirjan ja alan lukea susien Sariolasta. En pääse kahta sanaa pidemmälle, kun […] Lue lisää »

  

• Pohdintoja sattuman ja valinnan eroista

  Katson miten lapset istuvat aamuauringon valossa puupöydän ääressä. Aurinko kutittelee heidän poskiaan ja yön kaste viipyilee vielä märkänä mustikan lehdillä. Meri avautuu edessämme ja horisontissa uivat joutsenet näkyvät valkoisina pisteinä. Amiraaliperhoset lämmittelevät rantakivikossa. Niitä kuvaamaan kerääntyy luontokuvauskurssilla olevia aikuisia. Meitä kaikkia hymyilyttää.   Tämä on niitä hetkiä, kun ajattelen miten onnelinen olen. Hetkiä, joide haluan […] Lue lisää »

  

• Meri – ikuinen lohduttaja

  Uutela. Merituuli puhaltaa selältä ja heittää hiukset silmien eteen. Hanhiparvi lentää päidemme ylitse auringon lämmittäessä käsivarsia porotuksellaan. Elokuu antaa edelleen parastaan. Eilisen sade tuntuu iholla lähinnä kosteutena, joka nousee metsän kastuneesta sammaleesta. Kierretään luontopolkua. Puoliso lukee lapsille rastien luontoinfoa ääneen. Minä hengitän metsää. Meri kimmeltää puiden läpi ja rantakalliot makaavat iänikuisen vakaasti paikoillaan. Muistot nousevat […] Lue lisää »

  

• Kun tunteita on liikaa

  Elokuun lämpö leijuu asunnossa, tarttuu seiniin ja hiipii portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrassa se kietoutuu tiivimpänä porraskaiteen ympärille ja kerää itseensä lisää energiaa seinän kokoisen ikkunan sisään tulvivasta valosta. Jossain kaukana huutaa lapsi, toisaalla toinen nauraa. Yksittäiset ihmiset kiirehtivät koteihinsa. Aurinko paistaa edelleen korkealta, valo viipyy tässä maassa pitkään. Seison hellan ääressä, paistan kanttarelleja ja oman […] Lue lisää »

  

• Täydellinen epäkesä

  Takaisin kotona. Pihanpiirin pihlajapuun marjat punertavat, osa kesäkukista ei kestänyt yli kahden viikon poissaoloamme, vaikka suurin osa selvisikin koitoksesta mainiosti. Koti tuoksuu kodille. Silloinkin kun ovet ovat olleet kiinni kaksi viikkoa. Ajoimme läpi öisen Suomen maanantai-iltana. En voi väittää matkan olleen pimeä, sillä vaikka saavuimme vasta keskiyön aikaan tänne itäisen Helsingin kotikoloomme, ei valo ollut […] Lue lisää »

  

• Muistoja tuomitsevista äideistä

  Olemme siirtyneet kesänvietossamme Pohjois-Karjalaan. Vihdoinkin olemme vanhempieni luona, pitkän kevään ja alkukesän jälkeen. Korona sekoitti tänä keväänä sen pienen unelman, että olisimme vihdoinkin voineet tavata taas vanhempiani useammin kuin puolen vuoden tai vuoden välein. Helmikuun viimeisen viikon lapset viettivät vielä hiihtoloman täällä. Hain heidät takaisin kotiin maaliskuun ensimmäisinä päivinä ja sen jälkeen alkoivat rajoitustoimenpiteet. On […] Lue lisää »

  

• Välähdyksiä mökkielämästä

  Pieni hirsimökki keskellä metsää. Itse mökki ylärinteessä, mäntypuiden katveessa. Puiset portaat johtavat mustikanvarpujen seasta alas rantaan jossa nököttää pieni hirsinen saunarakennus. Ulkohuussi jää mökin vasemmalle puolelle, tarpeeksi lähelle että öisinkin on helppo käydä mutta tarpeeksi kauas että siellä saa olla rauhassa. Huussin ikkunasta näkyy järvelle. Mökin yhdessä alkovissa on kerrossänky. Siellä nukkuvat lapset. Toisessa alkovissa […] Lue lisää »

  

• Asioita Suomesta, joita olen kaivannut

  Olen kirjoittanut tätä blogia säännöllisesti vähintään 2 kertaa viikossa nyt jo kolmen ja puolen vuoden ajan. Se tarkoittaa karkeasti noin 400-500 postausta. Se on paljon asiaa elämästä. Aloitin blogin alunperin nimenomaan kirjoittaakseeni julkista päiväkirjaa. Taltioidakseni muistoja näistä vuosista kun lapset ovat pieniä. Blogi on ollut loistava tapa kirjata ja kuvata arkeamme, tauotta ja jatkuvasti. Olen […] Lue lisää »

  

• Muistatko…?

  “Annu, muistatko kun oltiin Hawailla ja siellä oli se salamanteri? Tai kun Kroatiassa siellä vuorilla oli se tosi iso etana?” Esikoinen kyselee meidän kävellessä kohti uimarantaa. Muistanhan minä myötäilen hänelle. “Niin ja Amerikassa, siellä oli kyllä paljon lämpimämpi kun täällä Suomessa. On hassua kun ihmiset nyt sanovat että on lämmin, vaikka nyt on normaalia! “ […] Lue lisää »