Arkisto avainsanalle “lapsuus”

• Voihan sukupuoli sentään, taas

  Minun piti kertoa teille jotain helppoa, jotain kevyttä päivästämme. Päivästä joka oli oikeastaan lähes kuin mikä tahansa päivä päivien pitkissä jonoissa. Ei mitenkään erityisen mainitsemisen arvoinen. Lämmin ja raukea. Päivä yksin lasten kanssa.  Kuitenkin Esikoisen jalkapalloharjoituksissa sattunut tapaus toi minut taas tämän aiheen äärelle josta olen jauhanut teillekin jo niin monet kerrat: sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolen […] Lue lisää »

  

• Kamalan ihana sisarus

  Aamuhetki. Takana rikkonainen yö. Molemmat lapset heräilivät, kuumuudesta, kasvukivuista en tiedä mistä kaikesta. Lopulta molemmat lapset nukkuivat meidän sängyssämme x asennossa ja minä nukuin sikiöasennossa meidän sänkymme jalkopäässä. Pää tuntuu raskaalta ja silmäluomet painavilta. Linnut laulavat aamulaulujaan ja lämpömittari näyttää 18 celciusastetta. Kello on 6.30 aamulla. On tulossa taas lämmin päivä. Onneksi yöt ovat viileitä. […] Lue lisää »

  

• Lapsi opettaa äitiä kehopositiivisuuteen

  Meillä on pienet juhlat Amerikan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Oikeastaan se on vain tekosyy grillata ja kutsua ihmisiä kylään viettämään vapaapäivää yhdessä takapihalla. Puen päälleni polka-dot mekon, kirkkaanpunaisen valkoisilla palluroilla. Esikoinen katselee minua hetken kulmat kurtussa “Onko tuo sinun juhlamekkosi?”  Vastaan lapselle nauraen että on, eikö olekin nätti. Esikoinen katselee minua hetken ja on hiljaa. Kysyn mitä […] Lue lisää »

  

• Lasteni isä

  Nousen lasten kanssa seitsemältä. Vessassa peilistä katsoo väsynyt Annuska, hiukset ovat sekaisin nukahdettuani suoraan suihkusta tulleena kirjan ääreen sänkyyn. Niska tuntuu  jäykältä kuten aina kun nukun hiukset märkänä. Hammashaavaa vihlaisee, mutta vain vähäsen, niin paljon vähemmän kuin kuluneiden viikkojen aikana. Kuopus tunkee ovesta ohitseni aamupissalle. Yksityisyyttä tässä talossa ei saa edes vessassa. Suljen makuuhuoneen oven […] Lue lisää »

  

• Missä lapsuus asuu

  Siellä se seisoo, mutkan takana, hieman yllättäen esiintulevana, vanha kyläkoulu, keltaisen maalipinnan saaneena. Hengittää hiljaa metsän puiden humistessa ympärillä. Pääovien rautaiset, jo hieman ruostuneet portaiden kaiteet betoniaskelmien molemmin puolin tukemassa saapujaa. Ikkunoissa vanha venäläinen lasi taittaa valon omanlaisesti. Pihalla syreenit kukkivat ja omenapuut kasvavat hitaasti mutta varmasti kohti taivasta. Talon puna-, valko, harmaamarmoripintaiset lattiat, keittiön […] Lue lisää »

  

• Jos metsään haluat mennä nyt

  Arvatkaapas mitä tänän tehdään? Kysyn lapsilta aamupalapöydässä. Kaksi sinistä silmäparia nousee aamupalakulhojen takaa katsomaan minua. Onhan asiasta puhuttu ja mainittu kymmeniä kertoja, mutta lasten ajankäsitys on edelleen vähän hakusessa. “Kuviskoulun jälkeen mennään punapuumetsään ja pystytetään teltta sinne ja jäädään yöksi!” Lasten ilmeet valaistuvat kuin taikaiskusta. Innostunut pulina täyttää aamupalapöydän, omat ajatukseni vaeltavat listaan tavaroista, joita […] Lue lisää »

  

• Kun äitiä harmittaa

    Sunnuntaiaamu. Yön taivaan peittänyt pilvipeite rakoilee ja aurinko pilkistää sen läpi. Puoliso nukkuu vielä, on minun vuoroni hoitaa aamu ja antaa toisen nukkua pitkään. Eilisillan väsymys vei kyvyn tehdä suunnitelmia tälle päivälle, ei vain osattu, kumpikaan ei oikein jaksanut miettiä. Kallisarvoista perheaikaa, mutta välillä päättäminen siitä mitä tehdä on vaikeaa. Pyörittelen mielessäni erilaisia vaihtoehtoja. […] Lue lisää »

  

• Tasapainoilun sietämätön vaikeus

  Aamuhetki. Istun Esikoisen kanssa hiljaa sohvalla ja katsellaan ulos olohuoneen ikkunasta. Linnunlaulu kantautuu sisälle, me molemmat hengitämme samaan tahtiin. Tunnen lapsen sydämen sykkeen omaa kehoani vasten. Mietin omaa aikaa, lapsetonta aikaa, yksinoloa, hiljaisuutta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan kaipaisi hiljaisuutta ja yksinoloa. Tottakai kaipaan. Mutta olen myös rakentanut elämääni niin, että niitä hetkiä tulee lähes […] Lue lisää »

  

• Hyvä arki

  Loma on ohitse. Arki on taas edessä. Maanantai. Ilma tuntuu viileältä ihoa vasten. Hengitän raikkaan tuntuista Kaliforniailmaa syvälle keuhkoihin ja lähden juoksemaan. Kellon on vasta kuusi, mutta jaksan silti nostaa tahdin jo heti ensimmäisen kilometrin jälkeen reippaaksi. Lihakset lämpenevät hitaasti mutta miellyttävsti. En olisi koskaan uskonut sanovani niin, mutta Kalifornia tuntuu raikkaalta ja vehreältä Arizonan […] Lue lisää »

  

• Äiti ilman koroketta

    Olin aikaisemmin tänä vuonna kuuntelemassa erästä paneelikeskustelua, joka käsitteli naisten asemaa työelämässä. Panelisteja oli viisi, puolentoista tunnin keskustelun aikana jokainen heistä mainitsi jossain vaiheessa esikuvakseen oman äitinsä. Hetkeäkään epäröimättä vastaisin itse samoin. Pidän omaa äitiäni esikuvanani, hahmona jonka vertaiseksi äitinä en välttämättä itse koskaan yllä. Katson omaa äitiäni ylöspäin, kunnioittaen, kiittäen ja ihaillen. Samana […] Lue lisää »