Arkisto avainsanalle “lapsuus”

• ”Toivottavasti se on sen arvoista”

  Naapurin portin kolahdus ja tuulikellon helähdys herättää minut. Avaan silmät ja kuulostelen aamua. Hengityksen ääniä, lintujen kevätkonserttia ulkona, lentokone lentää talon ylitse, lakanat kahahtavat kun Puoliso kääntyy parempaa asentoon. Esikoinen nukkuu vielä, edistystä, hän ei olekaan herännyt jo kello 5.45, kuten jokaisena muuna aamuna tällä viikolla. Lattia tuntuu viileältä jalkojen alla, vessassa valo häikäisee vastaan […] Lue lisää »

  

• Kohtaaminen rannalla

  Nousen autosta kirkkaaseen auringopaisteeseen. Punainen maa sekoittuu kultaiseen hiekkaan jalkojemme alla, dyynit ovat peittyneet vihreään kasvustoon ja vaaleanpunaiset ja keltaiset kukinnot loistavat satojen metrien päähän. Meri jylisee edessämme heittäen valkoisia vaahtopäitään korkealle ilmaan aaltojen iskeytyessä rantavedessä oleviin kivikasoihin. Lokit kaartelevat kaiken yllä ja kirkuvat pienellä saarellaan. Mustarastaat hyppelehtivät kuumalla hiekalla ja kallistavat päätään lasten juoksuaskeleet […] Lue lisää »

  

• Missä suru asuu?

  Esikoinen istuu sohvalla mietteissään, katse on suuntautunut olohuoneen ikkunasta ulos, hän on fyysisesti siinä, mutta mieli on kaukana muualla. Aurinko paistaa ulkona, luumupuussa on lehdet, kukat ovat jo kuihtuneet ja tippuneet maahan kadoten mullan sekaan. Viikunapuu työntää lehtiä, kuin pieniä vihreitä käsiä. Esikoinen katsoo minuun ja kysyy “Nähdäänkö me Ystävää enää koskaan? Tuleeko hän enää […] Lue lisää »

  

• Kesän ensimmäinen päivä

  Havahdun siihen kun Kuopus könyää viereeni sänkyyn. Olen ollut syvässä, syvässä unessa, en saa todellisuudesta kiinni ja väsymys kirveltää silmiä. Huone on pimeä ja Kuopus säätää jotain peiton kanssa. En ymmärrä haluaako hän sitä päälleen vai ei. Peittelen hänet minun ja Puolison väliin, lapsi alkaa huutamaan ja sätkimään. Otan peiton pois, kysyn mitä hän haluaa, […] Lue lisää »

  

• Lapseni, muistatko sinä tämän

  Rakkaat lapsemme, muistatteko te tulevaisuudessa lapsuudestanne vihreänä loistavat kukkulat, lehmät laiduntamassa niiden rinteillä, haukat liitämässä niiden yllä?Piirtyvätkö mieliinne leveät monikaistaiset moottoritiet, joita pitkin tuhannet ja tuhannet autot kiitävät  päivän jokaisena hetkenä. Muistatteko te kapeat ja serpentiinimutkalle kääntyvät tiet kukkuloiden ylitse, ylös, ylös, ohitse suurien rauta- ja puuporttien, ohitse mystisten hirsitalojen ja postilaattikko keskittymien keskellä varjoista ja […] Lue lisää »

  

• Epätäydellinen maa

  Talo on jäätävän kylmä. Tarkalleen ottaen se on 55 F astetta lämmin. Se tarkoittaa 12,7 Celcius astetta. Yötä ovat täälläkin vielä kylmiä, pitkälle maaliskuun loppuun asti saa yleensä aamuisin laittaa lämmitystä päälle vaikka ulkona lämpötilat nouevatkin päivisin kahdenkymmenen paremmallekin puolelle. Kiskon päälleni paksua punaista villapaitaa. Sitä, joka saa minut näyttämään michelinin ukolta, mutten välitä. Lämpö […] Lue lisää »

  

• Sensuroinnin himo

  Se iskee täysin yllättäen: sensuroinnin himo. Kesken vaarattoman kuvakirjan, kun lapset lötköttävät siinä ympärille käpertyneinä, eteen pomppaa yksittäinen sana tai lause. Omalla kohdallani se on joskus kirosana, joskus rasistinen termi tai naisia halventava kommentti. Jollekin toiselle se voi olla poliittinen viittaus, kuoleman kuvaus tai jotain ihan muuta. Jotain, jonka lukeva vanhempi yksinoikeudella päättää sensuroida jälkikasvultaan. […] Lue lisää »

  

• Tasa-arvokasvatuksen perustukset lastenkirjoista, -ei näin

  Olen lasten kanssa kirjastossa. Tuhansien kirjojen koti. Rauha, joka asuu näiden miljoonien valkoisten sivujen ja niihiin painettujen kirjainten ympärillä on aina yhtä vaikuttava. Tämä tila, joka pitää sisällään tarinan, maailman, universumin toisensa perään. Ihmiskohtaloita, elmää, tietoa, mielikuvitusmaailmoita, elettyä elämää, historiaa. Niin paljon mistä oppia, mistä vaikuttua, minkä avulla nähdä maailma uudella tapaa. Olemme käyneet kirjastossa […] Lue lisää »

  

• Mä sanon viimeisen sanan ja se on Ei – kolmivuotiaan uhmaa

    Keskiviikko aamu. Kuopus ei halua myslissä olevia rusinoita, ei halua kuivattuja mansikoita, nypitään pois. Ei halua pukea, ei halua ulkohaalaria. Haluaa ajaa pyörällä, vaikka on vaikeaa, haluaa että häntä autetaan vaikka se ei onnistu. Haluaa mennä metsässä pyörällä, vaikka se on eri suunnassa kuin kerho. Haluaa mennä oikopolkua vaikka sitä kautta on hankalaa. Ja […] Lue lisää »

  

• Yhdessä yksin- syitä blogin kirjoittamiseen

  Sain muutama päivä sitten sähköpostin, erittäin asiallisen ja ystävällisen sellaisen. Siinä kysyttiin seuraavat kysymykset: “Miksi koet tärkeäksi kertoa teidän perheenne arjesta tässä blogissa? Etkö koe yksityisyytenne olevan häiritty kun jaat elämäänne julkisesti?” Vastasin kysyjälle, mutta haluan vastata myös näin julkisesti, kertoa teille miksi minä kirjoitan, miksi minä jaan tätä tarinaamme meidän perheestä, minun äitiydestäni, vanhemmuudestani, […] Lue lisää »