Arkisto avainsanalle “lapsuus”

• Tyhmä äiti! – Miksi vanhempi saa nimitellä mutta lapsi ei?

  “Voi muru, anna anteeksi, äiti oli nyt tosi tyhmä ja sanoi sinulle ankarasti ei.” “No äh, äiti oli nyt kyllä tosi idiootti ja unohti ne sinun kirjat kotiin” Kaksi minuutin sisään kuultua lausetta tänään kirjastossa joissa vanhempi nimittelee itseään lapsen kuullen. Lapset nostavat katseensa kirjoistaan ja vilkaisevat minua. Esikoinen on ensimmäinen avaamaan suutaan ja kuiskaamaan […] Lue lisää »

  

• Yhdenlaisen lapsuusajan loppu häämöttää

  Lapset juoksevat rannalla, oman lapsuutensa näyttämöllä. Lapsuudeksi kutsutun näytelmän ensimmäinen näytös on kai saavuttamassa loppusuoraansa. Hiekkaa narskuu hampaissa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Aallot pauhaavat jättäen kaikki muut äänet jonnekin kaukaisuuteen, jostain kiiri läpi lokin huuto. Pelikaani liitää taivaalla, laskeutuu pehmeästi saarelleen joka kohoaa tyrskyisen meren keskeltä kivisenä ja karuna. Kymmenet muut pelikaanit tervehtivät tulijaa nostamalla päätänsä […] Lue lisää »

  

• Sisaruskupla, paras ja ärsyttävin asia pienen ikäeron sisaruksissa.

  “Kuka on sinun paras kaverisi?” Kysyn Kuopukselta eräänä aamuna aamupalapöydässä. Olemme juuri keskustelleet Ninja Go hahmojen ystävyyssuhteista. Elämäni tuntuu tänä kesänä pyörivän pitkälti nimenomaan ninja go hahmojen ympärillä. Esikoinen lusikoi aamupalaansa suuhunsa ja tuijottaa odottavasti Kuopusta. Kuopus osoittaa heti kysymyksen kuultuaan Esikoista ja sanoo “Esikoinen toki” Kysyn saman kysymksen Esikoiselta. Hänelle tyypilliseen tapaansa hän ensin […] Lue lisää »

  

• Muutto

  Lapsi tyhjentää huoneensa kaappeja matkalaukkuihin ja muuttolaatikoihin. Ratsastusleiriltä saatu ruusuke jää kaapinoveen, mutta eläinjulisteet ja kolme pehmolelua pääsevät uuteen kotiin. Lapsuus jää tänne, lapsuudenkotiin. Matkalla tarvitaan vain muutama muisto ankkuriksi. Kutsun häntä lapseksi, vaikka onhan hän jo nuori nainen. Silti aina minun lapseni. Häntä ei enää häiritse, että pidän häntä lapsenani. Siitä huomaa hänen aikuistuneen. […] Lue lisää »

  

• Muutuinko minä, vai muuttuiko elämä?

  Kadonneita asioita nykyarjestani. Hitaus, ei niinkään verkkaus vaan hitaus. Pysähtyminen ajatukseen, pysähtyminen hetkeen. Hiljaisuus. Omien ajatusten jatkuva kuuleminen, oman tahdon kuuleminen. Pakottomuus, kun ei ole mikään pakko lähes mitään. Luen yllä olevia lauseen pätkiä muistikirjastani tiistain auringon hiipiessä hiljalleen kohti horisonttia.  Armollisen viileä ilma virtaa läpivetona talomme läpi, kuumasta päivästä muistona on vielä lämpöä hohkava […] Lue lisää »

  

• Ei yksi huono päivä lomaa pilaa

  Olemme tämänkertaisen matkamme viimeisellä etapilla, matkalla Porvoosta Helsinkiin. Kesäinen Suomi levittäytyy ympärillä. Vietimme ihanan juhannuksen ystävien mökillä Mäntyharjussa. Takana lähes neljä viikkoa lomaa Suomessa. Neljään viikkoon on mahtunut niin paljon. Helsinkiä, Joensuuta, Kontiolahtea, Kolia, Turkua, Mäntyharjua, lisää Helsinkiä, tänään hetki Porvootakin. Paljon ihmisiä; Ystäviä, sukulaisia, tuttavia. Tekemistä; kukkapenkkien kaivamista, kasvimaalla työskentelyä, metsänistutusta, patikointia, pyöräretkiä, uimista, konsertteja, oleilua, […] Lue lisää »

  

• Haaste: kosketa poikalastasi

  Aamuyö, ulkona laulaa jokin lintu. Suomen yötön yö valaisee huoneen, eivätkä kaiken valon läpäisevät verhotkaan pimennä huonetta millään tasolla. Makaan hiljaa kuunnellen vanhan kansakoulurakennuksen ääniä. Mietin mihin heräsin, vaikken oikeastaan edes välitä. Pian heräämisen syy selviää. Kuopus tepastelee lastehuoneesta huoneeseeni ja kysyy saisiko tulla viereen nukkumaan. Heräsin todennäköisesti jo siihen kun hän viereisessä huoneessa nousi sängystään. […] Lue lisää »

  

• Lapsuuden kesät

  “Paras lahja ihmiselle on onnellinen lapsuus”  Ne päättymättömät lapsuuden kesät, tiedättehän, ne jotka alkoivat tuomen tuoksusta ja syreenien kukista. Ne kesät, jotka vielä elokuun ravunpyyntiöinä pitivät yllä valheenomaista lupausta siitä että niiden tunnelma säilyisi läpi syksyn ja talven. Eikä se koskaan säilynyt, mutta kesä oli taitava tarinankertoja, sai meidät uskomaan itseensä kerta toisensa jälkeen. Ne kesät, […] Lue lisää »

  

• Serkku – kuin talo joka ei katoa

  Saavuimme lauantai-iltapäivänä vanhempieni kotitaloon. Tänne metsän keskelle, Pohjois-Karjalan vaarojen syliin, Kolin kupeeseen. Koivut heiluttivat lehvistöjään keltaisen talon ympärillä, pilvet liukuivat sinisen taivaan kannen ylitse ja koko nuoruuteni sielunmaisema avautui eteeni taas kerran niin tuttuna ja turvallisena. Astuimme eteiseen, sieltä suoraan ruokailutilaan. Vastassa äitini, hymyilevänä kertomassa lapsillemme, että tulkaa mukaan, teidän täytyy etsiä eräät henkilöt. Esikoinen […] Lue lisää »

  

• Viimeiset ennen lomia

  Juuri nyt istun tässä tietokoneeni ääressä, ulkona paistaa vihdoinkin taas aurinko ja Piilaakso alkaa siirtyä kesään. Kuopus laulaa selkäni takana lattialla istuen abc laulua englanniksi. Eilen minulla pyöri täällä 3 Kuopuksen kerhokaveria aamupäivän, jotta muut äidit saivat hoidettua kiireellisä asioitaan kerhon jo suljettua ovensa viime viikolla. Päivät tuntuvat nyt olevan täynnä lukuvuoden viimeisiä. Viimeisiä jalkapallotreenejä, […] Lue lisää »