Arkisto avainsanalle “kesä”

• Ajatusvirtaa Suomen kamaralla

  Kävelen pitkin Tuomarinkylän kartanon kävelytietä. Vierelläni avautuvat perisuomalaiset peltomaisemat. Voikukat täplittävät vihreitä niittyjä, hevosia näkyy kartanon tallin pihassa, syreenit kukkivat ja tuuli heiluttaa koivujen lehtiä. Olen yksin ajatusteni kanssa. Yksin kävelemässä pitkin hiekkatietä keskellä päivää. Hiekka rahisee jalkojen alla. Takana on yö lähes täysin ilman unta. Lapset sentään ovat nukkuneet. Nukahtivat itsekseen illalla sohvalle akuankat […] Lue lisää »

  

• Opi pyytämään apua

  Olohuoneen ikkunoista näkyy vain pimeää. On jo lähes yö. Myöhäinen ilta ainakin. Autotallista kuuluu kuivurin tasainen hurina kun se kuivaa vielä viimeistä pyykkikoneellista pyykkiä. Kolmen päivän pakkaus on takana. Kaikki kaapit on käyty läpi, siivottu ja osin tyhjennetty niin että tulevat airbnb vieraat voivat rauhassa levittää omia tavaroitaan hyllyille. Kaikki tärkeä ja henkilökohtainen on siivottu […] Lue lisää »

  

• Viimeiset ennen lomia

  Juuri nyt istun tässä tietokoneeni ääressä, ulkona paistaa vihdoinkin taas aurinko ja Piilaakso alkaa siirtyä kesään. Kuopus laulaa selkäni takana lattialla istuen abc laulua englanniksi. Eilen minulla pyöri täällä 3 Kuopuksen kerhokaveria aamupäivän, jotta muut äidit saivat hoidettua kiireellisä asioitaan kerhon jo suljettua ovensa viime viikolla. Päivät tuntuvat nyt olevan täynnä lukuvuoden viimeisiä. Viimeisiä jalkapallotreenejä, […] Lue lisää »

  

• Kesämeininkiä ja kireitä hermoja

  Täällä on ollut jo pari viikkoa hellettä. Aamut ovat tavallista helpompia, kun lapset voivat lähteä hameessa ja shortseissa päiväkotiin ja kouluun. Yritämme olla paljon ulkona, vaikka lähes kolmenkymmenen asteen lämpö tuntuu toisinaan tukalalta. Reppu on raskas vesipulloista. Lisäksi kannan lähes aina eväitä mukana, sillä kuopus kysyy kuitenkin heti puistossa, onko minulla jotain syötävää. Nautimme tästä […] Lue lisää »

  

• Kesä

  Tässä vaiheessa koetaan ristiriitaisen kauniita aikoja. Pieni arjen sankari käy päivittäistä taistelua kesää vastaan. Inhoaa hyttysiä ja kaikkia lentäviä, koska ne pistää. “Minä inhoan kesää”, kuuluu pienen vesipedon suusta. Kuitenkin annetaan lämpimän kesätuulen puhaltaa hiuksissa. Nautitaan pitkään peiton alla ajattomasta aamuheräämisestä. Kesämekko hulmuten juostaan pitkin pihatietä. Taitaa kesä kuitenkin maistua pienelle taistelijalle. Näillä kuvilla jätän […] Lue lisää »

  

• Onnen hinta

  Punainen verho heilahtaa tuulen liikuttaessa sitä hellästi, kuulen miten kangas kahahtaa takaisin ikkunanpieleen ja linnunlaulu saavuttaa tajuntani. Puolison käsivarsi kylkeni päällä, unesta raskas hengitys niskassani. Puolison kuiskaama “rakastan sinua “ennen nukahtamista kaikuu vieläkin päällämme, kuin suojaavana peittona maailman pahuudelta. Aamun raikas ilma täyttää makuuhuoneen, en tiedä mitä kello on. Eikä sillä tunnu olevan väliä. Aurinko […] Lue lisää »

  

• Paluu

  Utopia:Lentokoneessa lapset katselevat piirrettyjä, rakentelevat legoja ja syövät tarjottua ruokaa jonka jälkeen he nukkuvat molemmat omilla istuimillaan istuen puolet lennosta. Perillä he hyväntuulisesti syövät vielä iltapalaa ja menevät sitten nukkumaan. Matka on ollut niin raskas, että he nukkuvat jo heti ensimmäisenä yönä aamuun asti ja heräävät pirteänä uuteen päivään kotona. Päivät sujuvat ongelmitta, Puoliso on […] Lue lisää »

  

• Yöttömän yön maassa

  Taas lentokentällä. Taas lähdössä. Tällä kertaa tuttuun paikkaan, Suomeen. Lyhyt pyrähdys yöttömään yöhön. Kävelen halki SF:n lentokentän, molemmissa käsissä yksi lapsi. Kerroin heille jo aamulla, että tänään tarvitsen apua, että ei voi hölmöillä ja riehua. Yksin lasten kanssa matkustaminen, ei missään nimessä lempipuuhiani, mutta jotenkin siihenkin tottuu. Turtuu, sen vain hoitaa. Turvatarkastusjonossa kestää tunti. Onneksi […] Lue lisää »

  

• Tiedän mitä luen tänä kesänä

  On ihanaa, että tulee kesä. Lämpimien ilmojen myötä sitä alkaa aina haikailla rentojen ja sosiaalisten lukuhetkien perään. Pitkän talven aikana lukuharrastukseen muodostuu joka vuosi tiettyjä rutiineja. On se tuttu nojatuoli, sohvan kulma tai tyyny sängynlaitaa vasten. Siihen sitä hakeutuu lukemaan samaan paikkaan ja asentoon, samoina kellonaikoina ja viikonpäivinä, täysin rutinoituneesti. Yksitoikkoisen toistuvuuden rikkoo korkeintaan metro- […] Lue lisää »

  

• Aurinko huijaa meidät luulemaan että kaikki on hyvin – päätin uskoa!

  Tarvitaan vain muutama hellepäivä menneen talven lumi-infernojen jälkeen ja tuntuu siltä, että olen syntynyt uudestaan. Lapsia ei ole juuri näkynyt, koska ne kirmaavat jossain pihalla koko ajan. Lue lisää »