Arkisto avainsanalle “Kalifornia”

• Missä onni asuu

  Näinä alkusyksyn päivinä, kun elämä tuntuu täyttyvän kiireistä, pienet stressipeikot hihittelevät nurkissa  ja aika tuntuu valuvan sormien välistä tiimalasin hiekan kaltaisesti, olisi niin helppoa keskittyä siihen miten se kaikki tapahtuu. Olisi helppoa keskittyä pyörimään siinä tekemättömien töiden listan sanojen, pyykkivuorten, olohuoneeseen levinneiden legopalasten ja miljoonan kirjottamattoman sähköpostin sekavaan kasaan ja ottaa vastaan siitä aiheutuva päänsärky […] Lue lisää »

  

• Sateen tuomat ajatukset

  Herään kello kolme yöllä. Vai onko se jo aamua. Aamuyötä. Makaan selälläni ja ihmettelen mihin heräsin. Haistelen avoimesta ikkunata tulevaa ulkoilmaa, jokin tuoksu, tuttu mutta samalla outo, kiinnittää huomioni. Tällä kertaa se ei ole yli vuoden meitä kiusannut haisunäätä joka öisin puhastele jotain pihallamme jättäen jälkeensä aina lähes tukahduttavan kamalan hajujäljen johon niin minä kuin […] Lue lisää »

  

• Vuoren valloitus

  Kohti vuoren huippua. Siinä tämän päivämme tavoite. Valloittaa Mount Diablo. Olemme ajaneet puolentoista tunnin matkan laaksosta vuoren yläpäässä olevalle leirintäalueelle. Emme me toki selvinneet ilman, että autossa hetken aikaa huusi taas kerran niin lapset kuin Puolisokin. Jokin siinä pienessä tilassa on mikä saa nuo kaikki kolme hermostumaan perusteellisesti toisiinsa. Puoliso ei kestä lasten kitinää ja […] Lue lisää »

  

• Yhdenlaisen lapsuusajan loppu häämöttää

  Lapset juoksevat rannalla, oman lapsuutensa näyttämöllä. Lapsuudeksi kutsutun näytelmän ensimmäinen näytös on kai saavuttamassa loppusuoraansa. Hiekkaa narskuu hampaissa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Aallot pauhaavat jättäen kaikki muut äänet jonnekin kaukaisuuteen, jostain kiiri läpi lokin huuto. Pelikaani liitää taivaalla, laskeutuu pehmeästi saarelleen joka kohoaa tyrskyisen meren keskeltä kivisenä ja karuna. Kymmenet muut pelikaanit tervehtivät tulijaa nostamalla päätänsä […] Lue lisää »

  

• Telttailukärpäsen puraisema perhe

  Hiki valuu pitkin lapsen otsaa hänen tullessa parkourtreeneissä juomaan salin laidalle. Täällä on nyt keskikesä. Se tarkoittaa kuumuutta heti aamusta.Ei pelkästään lämpöä vaan aitoa kuumaa polttavaa aurinkoa.  Se saa minut siinä parkoursalin puisella penkillä muistelemaan viikon takaista telttailuretkeä kaiholla. Sitä viileää aamua johon saimme herätä. Uskotteko jos sanon, että siihenkin tavallaan tottuu. Kuumuuteen. Siihen ikuiseen […] Lue lisää »

  

• Viimeinen vapaa kesä

  Aamu. Hiivin makuuhuoneesta olohuoneeseen johon levitän pilatesmattoni. Kesäloma tai ei, jotkut rutiinit eivät vaihdu. Lapset heräävät edelleen aikaisin, yleensä kello seitsemän. Jos minä haluan yhtään omaa aikaa, on se otettava aamusta. Kesäloman kuuluisi kai perinteisesti olla sitä että nukutaan kunnes herätään itsestään, tehdään asioita ilman aikatauluja ja spontaanisti ilman suunnitelmia. Lasten kesälomassa on kuitenkin aina […] Lue lisää »

  

• Ajatusvirtaa Suomen kamaralla

  Kävelen pitkin Tuomarinkylän kartanon kävelytietä. Vierelläni avautuvat perisuomalaiset peltomaisemat. Voikukat täplittävät vihreitä niittyjä, hevosia näkyy kartanon tallin pihassa, syreenit kukkivat ja tuuli heiluttaa koivujen lehtiä. Olen yksin ajatusteni kanssa. Yksin kävelemässä pitkin hiekkatietä keskellä päivää. Hiekka rahisee jalkojen alla. Takana on yö lähes täysin ilman unta. Lapset sentään ovat nukkuneet. Nukahtivat itsekseen illalla sohvalle akuankat […] Lue lisää »

  

• Paikka, jossa minä hymyilen

  Auringon säteet ovat muuttuneet kuumiksi, keskipäivän aikaan jo polttaviksi. Sateet ovat kadonneet jonnekin kukkuloiden taakse, pilvet hajonneet odottamaan myöhäistä syksyä. Luonto ei vielä muista mitä sillä on edessään, vielä se kurkottelee rehevänä kohti kuumana hehkuvaa palloa taivaalla. Vielä se leväyttää lehtensä, kukkasensa kaikkien nähtäville, ylpeilee prameilla väreillään ja laajoilla pinnoillaan. Vielä luonto ei muista, ettei […] Lue lisää »

  

• Toivo parasta, varaudu pahimpaan- amerikkalainen tapa suhtautua elämään

  Kolibrin lento, siipien iskut kuulostavat surinalta, aamuaurinko valaisee pientä lintua kun se siirtyy kukasta kukkaan. Kuopus katsomassa tuota joka aamuista näytelmää sohvalla seisten, aurinko värjää hänen hiuksensa kultaiseksi kehykseksi kasvojen ympärille. Maanantaiaamu, rutiinit, arki. Kaikki se taas edessä. Eilinen vaellus Mount Diablolle näkyy vielä juomapulloina väärissä laukuissa, tomuna kenkien kärjessä. Taas yksi paikka listaltamme tehty, […] Lue lisää »

  

• Metsäperhe

  Herään kotoa, omasta sängystä. Herätyskello on pirissyt jo kerran, silloin vielä haparoin sen käsiin ja painoin torkkunappia. Nyt avaan silmät ennen kuin se rämähtää uudelleen. Kuopus on kömpinyt väliimme, kuten edelleen niin kovin usein. Käännyn häneen päin ja hän vastaa katseeni hymyllä. En tiedä kuinka kauan hän on jo maannut valveilla. Sen taidon hän osaa, […] Lue lisää »