Arkisto avainsanalle “Kalifornia”
-
Halloween ja muita asioita joita jään kaipaamaan
“Näitä lämpimiä lokakuun päiviä jään kyllä kaipaamaan.” Puolison lausahdus viikonlopulta kaikuu päässäni kun sytytän keittiöön valot maanantaiaamuna. Päivät ovat ehkä vielä lämpimät mutta öisin asteet tipahtavat lähelle viittä. Mikä tarkoittaa kylmää asuntoa. Avaan keittiön oven hakeakseni minttua puutarhasta, savun haju lyö vastaan muurin lailla. Ne ovat täällä taas. Maastopalot. Suurempana taas kuin koskaan aiemmin. Valtava […] Lue lisää »
-
Ystävyyden hinta
On iltapäivä. Lapset piirtävät olohuoneen lattialla ja liimailevat hassuja silmiä piirrostensa hahmoille. Halloween hirviötä, kuulemma. Istun askartelukaapin edessä ja ympärilleni levittäytyy kaaos. Neljän vuoden aikana kertynyttä askarteluroipetta on ympärilläni epämäärisinä kasoina. Laatikollinen kiviä, jostain styroksmassasta tehtyjä epämääräisiä neliötä, huopatilkkuja, jäätelötikkuja, pussituksesta huolimatta kuivunutta savimassaa… Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikkea mitä sitä nyt voisi kai […] Lue lisää »
-
Paluu Suomeen
Nuotiopuut rätisevät hiljaa pimeydessä ja liekit valaisevat Puolison kasvoja kauniisti. Näkökentän laitamilla, lähes jättimäisten punapuiden varjoihin hukkuneena on telttamme jossa lapset nukkuvat syvää unta. 8 kilometrin kävely korkealle kukkulan laelle, läpi sumun ja naavaoksaisten puiden teki tehtävänsä ja lapset siirtyivät unimaailmaan nopeammin kuin yleensä telttaretkillämme. Nuotion savu nousee kohti puiden latvoja, tähdet muodostavat kirkkaan pistematon […] Lue lisää »
-
Kuivan maan ihmiset – ajatusvirtaa Piilaakson syksyn keskeltä
Herään yöllä, en tiedä miksi. Makaan hetken hiljaa sängyssä ja kuulostelen taloa. Ruokahuoneesta kuuluu vieno kilahdus, viinilasi osuu toiseen. Sitten hiljenee. Maanjäristys, ajattelen ja jään kuuntelemaan hetkeksi vieläkö tulisi lisää tärinää. Minuuttien päästä olen taas syvässä unessa. Herään uudelleen ennen kellon soimista. Ehkä se on merkki siitä etten enää ole aivan niin uuvuksissa kuin viime […] Lue lisää »
-
Missä onni asuu
Näinä alkusyksyn päivinä, kun elämä tuntuu täyttyvän kiireistä, pienet stressipeikot hihittelevät nurkissa ja aika tuntuu valuvan sormien välistä tiimalasin hiekan kaltaisesti, olisi niin helppoa keskittyä siihen miten se kaikki tapahtuu. Olisi helppoa keskittyä pyörimään siinä tekemättömien töiden listan sanojen, pyykkivuorten, olohuoneeseen levinneiden legopalasten ja miljoonan kirjottamattoman sähköpostin sekavaan kasaan ja ottaa vastaan siitä aiheutuva päänsärky […] Lue lisää »
-
Sateen tuomat ajatukset
Herään kello kolme yöllä. Vai onko se jo aamua. Aamuyötä. Makaan selälläni ja ihmettelen mihin heräsin. Haistelen avoimesta ikkunata tulevaa ulkoilmaa, jokin tuoksu, tuttu mutta samalla outo, kiinnittää huomioni. Tällä kertaa se ei ole yli vuoden meitä kiusannut haisunäätä joka öisin puhastele jotain pihallamme jättäen jälkeensä aina lähes tukahduttavan kamalan hajujäljen johon niin minä kuin […] Lue lisää »
-
Vuoren valloitus
Kohti vuoren huippua. Siinä tämän päivämme tavoite. Valloittaa Mount Diablo. Olemme ajaneet puolentoista tunnin matkan laaksosta vuoren yläpäässä olevalle leirintäalueelle. Emme me toki selvinneet ilman, että autossa hetken aikaa huusi taas kerran niin lapset kuin Puolisokin. Jokin siinä pienessä tilassa on mikä saa nuo kaikki kolme hermostumaan perusteellisesti toisiinsa. Puoliso ei kestä lasten kitinää ja […] Lue lisää »
-
Yhdenlaisen lapsuusajan loppu häämöttää
Lapset juoksevat rannalla, oman lapsuutensa näyttämöllä. Lapsuudeksi kutsutun näytelmän ensimmäinen näytös on kai saavuttamassa loppusuoraansa. Hiekkaa narskuu hampaissa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Aallot pauhaavat jättäen kaikki muut äänet jonnekin kaukaisuuteen, jostain kiiri läpi lokin huuto. Pelikaani liitää taivaalla, laskeutuu pehmeästi saarelleen joka kohoaa tyrskyisen meren keskeltä kivisenä ja karuna. Kymmenet muut pelikaanit tervehtivät tulijaa nostamalla päätänsä […] Lue lisää »
-
Telttailukärpäsen puraisema perhe
Hiki valuu pitkin lapsen otsaa hänen tullessa parkourtreeneissä juomaan salin laidalle. Täällä on nyt keskikesä. Se tarkoittaa kuumuutta heti aamusta.Ei pelkästään lämpöä vaan aitoa kuumaa polttavaa aurinkoa. Se saa minut siinä parkoursalin puisella penkillä muistelemaan viikon takaista telttailuretkeä kaiholla. Sitä viileää aamua johon saimme herätä. Uskotteko jos sanon, että siihenkin tavallaan tottuu. Kuumuuteen. Siihen ikuiseen […] Lue lisää »
-
Viimeinen vapaa kesä
Aamu. Hiivin makuuhuoneesta olohuoneeseen johon levitän pilatesmattoni. Kesäloma tai ei, jotkut rutiinit eivät vaihdu. Lapset heräävät edelleen aikaisin, yleensä kello seitsemän. Jos minä haluan yhtään omaa aikaa, on se otettava aamusta. Kesäloman kuuluisi kai perinteisesti olla sitä että nukutaan kunnes herätään itsestään, tehdään asioita ilman aikatauluja ja spontaanisti ilman suunnitelmia. Lasten kesälomassa on kuitenkin aina […] Lue lisää »