Arkisto avainsanalle “Kalifornia”

• Muistojen avulla me rakennamme tulevaisuuden

  Muistot ovat väkevä voima, ehkä se vahvin kaikista tässä maailmassa. Muistot ovat se minkä avulla me voimme rakentaa historiamme. Minä haluan lastemme muistavan Amerikan ajan yhtä kauniina kuin itsekin sen muistan. Lue lisää »

  

• Tekeekö kulttuuri erilaisen vanhemman?

  Miten kulttuuri vaikuttaa vanhemmuuteen? Olemmeko me nyt erilaisia vanhempia elettyämme pitkän pätkä lastemme vanhemmuutta Piilaaksossa? Lue lisää »

  

• Suomalainen koulu – lottovoitto lapselle

  Lupasin teille jossain vaiheessa palata takaisin Esikoisen suomalaiseen koulumaailmaan ja miltä se tuntuu kun on tutustunut ja välillä ihan kantapään kautta joutunut opettelemaan kahden vuoden ajan kalifornialaista koulumaailmaa. Lapsi on ollut nyt kuukauden koulussa. Ei siis vielä kovin pitkään. Aika on kuitenkin tarpeeksi pitkä, että jotain alkuvaiheen havaintoja voinen tässä vaiheessa kanssanne jakaa. Koulun alkaessa […] Lue lisää »

  

• Kun tunteita on liikaa

  Elokuun lämpö leijuu asunnossa, tarttuu seiniin ja hiipii portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrassa se kietoutuu tiivimpänä porraskaiteen ympärille ja kerää itseensä lisää energiaa seinän kokoisen ikkunan sisään tulvivasta valosta. Jossain kaukana huutaa lapsi, toisaalla toinen nauraa. Yksittäiset ihmiset kiirehtivät koteihinsa. Aurinko paistaa edelleen korkealta, valo viipyy tässä maassa pitkään. Seison hellan ääressä, paistan kanttarelleja ja oman […] Lue lisää »

  

• Kommunikaation jalo taito – ja miten se liittyy koulunaloitukseen

  Ihana elokuun lämpö leviää ympäri Etelä-Suomea. Jopa öisin on lämmin, mikä oli Kaliforniassa harvinaista, siellä tuli pimeä aikaisin ja samalla kun aurinko laski romahtivat lämpötilat. Ja ei, tämä ei ole nyt nostalgiaa tihkuva kirjoitus ikävästäni Kaliforniaan, tai Suomea ylistävä kirjoitus siitä, kuinka on hyvä olla takaisin. Mutta en voi olla vertailematta näitä kahta maailmaa edelleen […] Lue lisää »

  

• Valintoja joita ei kannata katua – ajanjakso lasten kanssa kotona

  Sinä voisit olla jo työelämäsi huipulla. Unelmatyössäsi. Totesi eräs tuttavani minulle kun hänelle selvisi, että etsin vakinaista työtä. Mutta valitsit lähteä ulkomaille ja tehdä hanketöitä. Niin. Niin valitsin vastasin. Enkä ole katunut.  Muistatteko ne ajat kun Piilaaksossa tuskailin sitä, etten jaksaisi olla vain kotona. Miten haikailin sitä elämä mitä niin moni ystäväni tuntui elävän, että […] Lue lisää »

  

• Tavallinen, tylsä perhe-arki- tätäkö me oikeasti kaipasimme?

  Aamu. Aikainen aamu. Pimeys lepäilee vielä kaikessa raukeudessaan huoneissa, sillä ei ole mikään kiire lähteä. Hapuilen puhelinta yöpöydältä ja katson kelloa, 5.55. Viiden minuutin päästä se pärähtäisi soimaan. Sammutan herätyksen ennen kuin se edes lähtee soimaan, turha herättää Puolisoa siihen. Nousen ja hiivin ulos huoneesta jumppamatolleni. Seuraavan kerran avaan makuuhuoneen oven kello seitsemän aamulla. Ennen […] Lue lisää »

  

• Takaisin saatu lapsuus- ensimmäisen päivän ajatuksia Suomen päiväkodista

  Esikoinen istuu lastenhuoneen lattialla ja kiskoo sukkaa jalkaansa. Näen hänen tuimasta ilmeestään, että häntä jännittää hieman. Se on ihan ymmärrettävää. Tietenkin jännittää, ensimmäinen päivä uudessa päiväkodissa/esikoulussa. Tai koulussa, kuten me siitä puhumme. Lapsille on vaikea ymmärtää, että he menisivät täällä taas päiväkotiin. Samoin kuin heitä hämmentää Suomessa englanninkieliset sanat esikoululle ja päiväkodille jotka ovat päinvastaiset […] Lue lisää »

  

• Vuosi 2019

    Vuosi hiipii kohti loppuaan. Nämä joulun jälkeiset ja uuden vuoden aattoa edeltävät päivät sekoittuvat sumuiseksi puuroksi. Kalenterista pitää tarkistaa mikä viikonpäivä on menossa, päivämääräkin on useinmiten hukassa. On vain joku epämääräinen aika joulun jälkeen, ennen uuden vuoden alkua. Tämä on se aika  kun olen antanut itselleni luvan vain olla. Ulkoilla, kuvata, tuijottaa eteeni teetä […] Lue lisää »

  

• Ei lähtöä ilman itkua- alle viisi päivää paluumuuttoon

  Tänään se sitten iski tajuntaani, lähdön todellisuus. Olen hyvästelly ihmisiä, olen tehnyt niitä kuuluisia viimeisiä asioita. Käynyt kukkuloilla, rannalla, kahvilla, viinilasillisilla, illallisilla. Halannut ja katsonut silmiin. Mutta vielä kertaakaan ei sydämeni ole kipuillut tai kyneeleet valuneet poskiani pitkin. Olen ajatellut olevani realistinen. Olen ajatellut, että tämä kaikki kertoo siitä, että nyt oli oikea aika lähteä. […] Lue lisää »