Arkisto avainsanalle “erityislapsen vanhemmuus”

• Erityislapsen vanhemman 8 toivetta

  Takana on kuukausia jatkunut eristäytyminen ja niukkojen palvelujen kausi. Kun arjen rakenteet romahtivat keväällä, se hankaloitti elämää etenkin niissä perheissä, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, vahvistaa Lastensuojelun Keskusliiton hiljattain julkaisema selvitys. Isolle osalle erityislasten vanhempia vanhemmuus tuntuu tavallisenakin arkena ”ilma-akrobatialta” ja tukijärjestelmä ”temppuradalta”. Itse monisairaan lapsen kasvattaneena tiedän hyvin tämän tunteen. Onko siis ihme, […] Lue lisää »

  

• Teiniangstia vai masennusta – miten teinin saa puhumaan?

  Teini vetää kuulokkeet päähän ja nököttää sohvan nurkassa tai sulkeutuu omaan huoneeseensa päiväkausiksi. Vanhemmat saavat vain arvailla, mitä hänen päässään liikkuu. Onko tämä perusteiniangstia vai jo kliinistä masennusta ja ahdistusta? Onko kavereiden kanssa kaikki kunnossa? Jokainen vanhempi tietää, miten epätoivoiselta tuntuu, kun lapsi sulkeutuu. Pitääkö vain antaa olla? Ei, sillä mistä voi muuten tietää tarvitseeko […] Lue lisää »

  

• Vertaileminen satuttaa

  Miksi sosiaalista mediaa selatessa tule huono olo varsinkin silloin, kun itsellä menee huonosti? Koska siellä hehkutetaan onnistumisia: valmistumisia, omia ja lasten saavutuksia, onnellista perhe-elämää. Siinä ei ole mitään pahaa, että onnistumisiaan hehkuttaa. Järki sanoo, ettei kannata vertailla, mutta silti tulee vertailtua ja ajateltua, että muilla menee aina paremmin. Muilla on täydellinen perhe-elämä. Muut ovat täydellisiä […] Lue lisää »

  

• Erityislapsiperheet tukien temppuradalla

  Olen ollut äiti kaksikymmentä vuotta. Kaksi kertaa olisin kipeästi kaivannut apukäsiä kotiin, mutta arvatkaapa saatiinko niitä? Ei saatu. Silloin ei ollut enää lama, mutta laman seurauksena kotipalvelu perheille oli ajettu alas. Seuraus: yksi uupunut äiti. Miksi edelleen puhun tästä? Koska kaikkialla toitotetaan, miten tärkeää on auttaa perheitä ajoissa. Toteutuuko se käytännössä? Ei. Joka kerta minua […] Lue lisää »

  

• Halaa itseäsi, vanhempi!

  Mielialani seurailevat pojan verensokerikäyrää: piikeistä seuraa stressipiikki. Verensokerin pitäminen tasaisena tyypin 1 diabeetikolla on kuin villalangan työntämistä liian pieneen neulansilmään: onnistuu osittain. Siitä huolimatta ääni päässäni piiskaa: vähän huolellisempi voisit olla, sentään kyse lapsesi terveydestä! Näin kului monta vuotta. Itsensä soimaamista, stressaamista, syyllisyyttä. Tarvittiin runo ja käsite, että havahduin. Nämä Markku Lahtelan runon ensimmäiset säkeet […] Lue lisää »