Arkisto avainsanalle “diabetes”

• Näin sain uneni takaisin

  Miten nukuit viime yönä? Heräsitkö itse vai herätettiinkö sinut? Jos heräsit itse, onneksi olkoon! Olet todennäköisesti nukkunut hyvin ja riittävästi. Minut herätti kesken unien tassutulehdusta poteva koira, jonka päässä on muovinen tötterö, jota hän kolisuttaa sängynreunaan. Juuri kun olen ratkaisemaisillani maailmankaikkeuden arvoituksen… Vielä vähän aikaa sitten heräsin usein yöllä outoon tunteeseen, joka tarkoitti, että pitää […] Lue lisää »

  

• Uneton on onneton

  Viime yönä pieni kipeä olento herätti minut muutaman tunnin välein. Voi ei, taasko tätä lapsiperheihanuutta! Paitsi että lapset eivät enää herättele. Teini-ikäisen diabeetikkommekaan sokereita ei ole juuri enää tarvinnut seurata öisin moneen vuoteen. Syyllinen oli tällä kertaa ikääntyvä seropimme Pepe, jonka tassunpohja oli kipeä. Se oli saanut muovisen tötterön kaulaansa nuolemisen estämiseksi, joten se osoitti […] Lue lisää »

  

• Missä epävirallisen omaishoitajan kesäloma?

  Heinäkuu on lomakuukausi. Koulut ovat kiinni, monet päiväkoditkin sulkevat ovensa. Lapset saavat lomailla yhdessä vanhempiensa kanssa. Mökkeilyä, huvipuistoja, rannalla löhöämistä, lautapelejä, lukuhetkiä, pilvibongailua, järvivedessä polskimista. Kerrankin on aikaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Mutta jääkö lastensa epävirallisille omaishoitajille juurikaan aikaa löhöillä riippumatossa? Entä jos kaipaa kipeästi lomaa lapsensa hoidosta? Vanhempia jotka haluavat pitää lapsia päiväkodissa heinäkuussa, […] Lue lisää »

  

• Lemminkäisten äitien turvaverkot

  Kun olin pieni, luulin äitini pystyvän mihin vaan. Hänhän rakensi meille taloa ja järjesti yksin isoja juhlia. Lisäksi hän pyöritti omaa yritystään ja opiskelikin koko ajan. Meillä asui myös kahteen otteeseen isovanhempia. Vasta kun sain omia lapsia tajusin, ettei se ihan niin helppoa tainnut ollakaan. Kalevalassa Lemminkäisen äiti sukelsi Tuonen virtaan vajonneen poikansa perässä. Hän […] Lue lisää »

  

• Pepen koiraterapiaa

  Eräs perheenjäsenemme on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle tässä blogissa, joten saanko esitellä: aprikoosivillakoira Igorin ja Cavalier King Charlesin -spanieli Mussun salarakkauden hedelmä Pepe. Pepe tuli meille aurinkoisena äitienpäivänä kymmenen vuotta sitten. Se oli ärsyttävä pikku paholainen. Se varasti sukat jalasta, näykki kädet naarmuille terävillä maitohampaillaan, repi seinätapettia ja järsi sähköjohtoja. Lapset pakenivat kauhuissaan sohvalle sen […] Lue lisää »

  

• Mikä järkytys!

  Lapsi vaipuu koomaan, koska hänen diabetestaan ei ole tunnistettu ajoissa. Perhe joutuu onnettomuuteen, josta selviytyy täpärästi. Lapsi saa vakavan allergisen reaktion, anafylaktisen sokin. Millaista henkistä ensiapua tällaisessa tilanteessa tarvitaan? Seinäjoen sairaalan henkisen ensiavun malli, josta Yle uutisoi  hiljattain, kuulostaa unelmalta. Kunpa sellainen olisi ollut myös siinä sairaalassa, jossa meidän perheen elämä meni uusiksi. Seinäjoen keskussairaalassa […] Lue lisää »

  

• Miltä sairaus tuntuu lapsesta?

  Viime postauksessa kerroin, miten Kuopuksemme sairastui diabetekseen kolmivuotiaana. Pikakelataanpa lapsuudesta tähän päivään, miten hän on kokenut sairautensa. Sairaalassa poika uinuu yön letkuissa. Kello 03.50 hän tahtoo syödä kinkkuleipää. Hän saa syödä kinkkuleipää. Ihmettelen tuon pienen ihmisen lujaa tahtoa, valtavaa elämänhalua. Tuntuu ettei häntä lannistaisi mikään. Hän hyväksyy mukisematta kaikki hoitotoimenpiteet, kun hänelle selitetään, että olo […] Lue lisää »

  

• Lapsen tahmea pissa, mitä tämä on?

  Aavistin, ettei kaikki ollut kunnossa. Kolmivuotias oli alkanut nähdä painajaisia, jossa sudet syövät hänet. Häntä janotti koko ajan. Vaipat oli jätetty pois jo monta kuukautta sitten, mutta harva se yö pissat tulivat sänkyyn. Eräänä yönä hän taas heräsi siihen, että sänky oli märkä ja alettiin vaihtaa lakanoita. ”Äiti, miks musta on tullut tällanen?” hän itki […] Lue lisää »

  

• 6+2 vinkkiä sairauteen sopeutumiseen

  Illalla Kuopus pisti pitkävaikutteista insuliinia vahingossa itseensä puolitoistakertaisen määrän. Se oli jälleen kerran muistutus siitä, mitä valppautta diabeteksen hoitaminen vaatii. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Pojalla on tapana todeta:”nyt kävi näin”, ja jatkaa puuhiaan huolettomasti vislaillen. Ei hän jää harmittelemaan – eihän se mitään auttaisikaan. Tehtiin suunnitelma yöksi: tavallista tukevampi iltapala ja mittaukset kolmen tunnin välein. […] Lue lisää »

  

• Kuinka lakkasimme olemasta kilttejä vanhempia

  Kun sairasta lasta kohdellaan huonosti, vanhempien taistelutahto herää. Mutta kannattaako riehua? Kun diabetesta sairastava kuopuksemme aloitti koulunkäynnin, hänelle tehtiin yhdessä koulunkäyntiavustajan kanssa hoitosuunnitelma. Kaikki näytti paperilla hyvältä: aina olisi joku aikuinen vastuussa hänestä. Näin päivät sujuisivat. Monta vuotta menikin hienosti. Avustaja oli oikea enkeli. Edelleen muistelen häntä lämmöllä ja kiitollisuudella. Yläkoulussa alkoivat ongelmat. Milloin oli […] Lue lisää »