Arkisto avainsanalle “Amerikka”

• Vuosi 2019

    Vuosi hiipii kohti loppuaan. Nämä joulun jälkeiset ja uuden vuoden aattoa edeltävät päivät sekoittuvat sumuiseksi puuroksi. Kalenterista pitää tarkistaa mikä viikonpäivä on menossa, päivämääräkin on useinmiten hukassa. On vain joku epämääräinen aika joulun jälkeen, ennen uuden vuoden alkua. Tämä on se aika  kun olen antanut itselleni luvan vain olla. Ulkoilla, kuvata, tuijottaa eteeni teetä […] Lue lisää »

  

• Anna lapselle aikaa sopeutua, aikaa ikävöidä

  Istun vanhempieni keittiönpäöydän ääressä. Taas yksi liian aikaisin alkanut päivä, kiitos jetlagin. Juon Esikoisen kanssa kuumaa teetä joulukuisen pimeyden kietoessa maailman vielä vaippaansa. Lapsi pyytää saada tehdä tehtäväkirjoja joita hänen opettajansa antoi hänelle mukaan Amerikasta. Pienet paljaat varpaat tepastelevat halki sinivalkoruudullisen lattian halki hakemaan opettajan nitomaa tehtäväpinoa. Siemailen teetä ja katselen miten lapsi laskee matematiikan […] Lue lisää »

  

• Katkeransuloiset viimeiset viikot

  Ensimmäine pilvinen päivä ikuisuuksiin. Aurinko ei pilkahda. Ei edes hetkeksi. Harmaa pilviverho ei rakoile, ei anna periksi. Väsymys tanssii silmieni ympärillä, pitää nuutunutta olemustani pilkkanaan. Tuntuu kuin se naureskelisi korvaani, ihmettelesi miten oikein kuvittelen pärjääväni Suomessa, kaamoksen keskellä jos en kestä yhtä pilvistä Kalifornian päivää. Aamusta asti koen väsymyksen vain istuvan harteillani, hievahtamatta. Haluaisin kömpiä […] Lue lisää »

  

• Halloween ja muita asioita joita jään kaipaamaan

  “Näitä lämpimiä lokakuun päiviä jään kyllä kaipaamaan.” Puolison lausahdus viikonlopulta kaikuu päässäni kun sytytän keittiöön valot maanantaiaamuna. Päivät ovat ehkä vielä lämpimät mutta öisin asteet tipahtavat lähelle viittä. Mikä tarkoittaa kylmää asuntoa. Avaan keittiön oven hakeakseni minttua puutarhasta, savun haju lyö vastaan muurin lailla. Ne ovat täällä taas. Maastopalot. Suurempana taas kuin koskaan aiemmin. Valtava […] Lue lisää »

  

• Hetkiä joita kukaan ei näe- palasia arjesta

  Gaudeamus julkaisi Taina Kinnusen kirjoittaman kirjan Kalifornia Kutsuu. “Kalifornia kutsuu piirtää tarkasti, viihdyttävästi ja vähän provosoivastikin esiin niin amerikkalaisen kuin suomalaisenkin yhteiskunnan ja kulttuurin vahvuuksia ja kipupisteitä. Esille tulevat Kalifornian ristiriitaisuudet: letkeä meno ja lempeä valo yhdistettynä maailman teknologiakeskuksen nopeatempoiseen sykkeeseen sekä suorituspaineisiin kouluissa ja työpaikoilla.” Kirja aiheutti odotetusti mielenkiintoisia keskusteluita täällä asuvien suomalaisten kesken. […] Lue lisää »

  

• Kun lapsi ei puhu vol. 2 -eli kuinkas sitten kävikään

  Kirjoitin tammikuussa lastemme puhumattomuudessa koulu/kerhoympäristössä. Siitä miten he kumpikin selkeästi ymmärrsivät englantia, mutta syystä tai toisesta eivät halunneet sitä muualla kuin kotona pyydettäessä ääneen puhua. Sain tuon kirjoituksen jälkeen valtavan paljon viestejä, niin blogiin, sähköpostiini kuin SoMen eri kanavien kautta. Monessa tuettiin ja kannustettiin, kerrottiin miten omillakin lapsilla kesti välillä jopa vuosi tai kaksi että […] Lue lisää »

  

• Piilaakson kauneus ja rumuus

  Herään näihin loppukesän aamuihin jotenkin pienellä haikeudella. Tämän kuuman auringon laaksossa kesä jatkuu vielä ainakin kuukauden, mutta jokin pieni käännös kohti loppua on kuitenkin jo havaittavissa. Ehkä se on aamukaste joka hiipuu nurmikoilta vasta kun aamu taipuu kohti keskipäivää. Tai luumupuun lehtien väsynyt vihreä väri, kaukana siitä raikkaasta, elämää täynnä olevasta jota se oli keväällä. […] Lue lisää »

  

• Onko Suomessa lapsi näkymätön?

  Mietin välillä mitkä ovat niitä asioita joita haluaisin viedä täältä mukanani Suomeen. Tietenkin hiekkarannat, mutta jos puhutaan enemmänkin asioista jotka voisivat olla mahdollisia. Kulttuurillisia tekijöitä. Silloin vahvin ehdokas olisi juuri nyt lasten näkyvyys. Enkä tarkoita tällä näkyvyyttä mediassa, tai ylipäätään näkyvyys välttämättä sanan julkisessa merkityksessä. Tarkoitan sillä yksilön tapaa huomata ja huomioida lapsi ihmisenä. Työskentelen […] Lue lisää »

  

• Vuoren valloitus

  Kohti vuoren huippua. Siinä tämän päivämme tavoite. Valloittaa Mount Diablo. Olemme ajaneet puolentoista tunnin matkan laaksosta vuoren yläpäässä olevalle leirintäalueelle. Emme me toki selvinneet ilman, että autossa hetken aikaa huusi taas kerran niin lapset kuin Puolisokin. Jokin siinä pienessä tilassa on mikä saa nuo kaikki kolme hermostumaan perusteellisesti toisiinsa. Puoliso ei kestä lasten kitinää ja […] Lue lisää »

  

• Maa joka lakkasi välittämästä lapsistaan – ajatuksia ampuma-aseista Yhdysvalloissa

  Meidän kuusivuotiaamme juoksee pitkin pihanurmikkoa pelaamassa jalkapalloa Puolison kanssa. Meidän kuusivuotiaamme lähes valkoisena hohtavat hiukset kihartuvat ohimoilta ja muodostavat ilta-auringon kajossa pilven hänen päänsä ympärille. Meidän kuusivuotiaamme nauraa niin että ikenet paistavat. Meidän kuusivuotiaamme on elossa. Jossain toisaalla, toisessa perheessä on nyt kuusivuotiaan lapsen mentävä aukko. Toisessa perheessä ei enää ole sitä elävää, nauravaa ja […] Lue lisää »