Arkisto avainsanalle “ajatukset”

• Äiti eihän nyt hetkeen muuteta? ajatusvirtaa tiistai-iltana

  Tiistai-ilta. Nukahdan Kuopuksen sänkyyn sen jälkeen kun olen laulanut unilaulun. Havahdun kun kuulen ulko-oven käyvän. Kello on puoli yhdeksän. Puoliso tulee kotiin jalkapalloharjoituksista. Tiistait ovat aina väsyttäviä päiviä. Herään aikaisin, jotta olisin työpaikalla aikaisin. Ajoissa täytyy olla, jotta voi lähteä ajoissa. Jos minä jotain olen 7 vuoden vanhempana olemisen aikana oppinut niin se on se, […] Lue lisää »

  

• Katkeransuloiset viimeiset viikot

  Ensimmäine pilvinen päivä ikuisuuksiin. Aurinko ei pilkahda. Ei edes hetkeksi. Harmaa pilviverho ei rakoile, ei anna periksi. Väsymys tanssii silmieni ympärillä, pitää nuutunutta olemustani pilkkanaan. Tuntuu kuin se naureskelisi korvaani, ihmettelesi miten oikein kuvittelen pärjääväni Suomessa, kaamoksen keskellä jos en kestä yhtä pilvistä Kalifornian päivää. Aamusta asti koen väsymyksen vain istuvan harteillani, hievahtamatta. Haluaisin kömpiä […] Lue lisää »

  

• Kasvaako pojasta pelätty mies

  Kylmä aamu. Ikkunat ovat huurussa, vaikka ulkona paistaa aurinko. Lämpöasteita on kertynyt vasta 4. Se on täkäläisittäin kylmää. Mutta tänään minua paleltaa muutoinkin kuin vain sään tähden. Selaan uutisia. Luen uutisia Suomesta, Oulusta, ahdistelutapauksista. Luen ihmisten kommentteja. Silmieni edessä tietokoneruudulle avautuu rasistinen maailma. Luen miten ulkomaalaistaustaiset miehet, etenkin nuoret miesoletetut, pelkäävät liikkua ulkona. Luen miten […] Lue lisää »

  

• Perspektiivi

  Lasten leikkien äänet kattoterassilla, aurinko lämmittää viimeisillä kuumilla säteillään poskipäitäni. Siristän silmiäni ja katson lasten ohitse kohti kukkuloita, joiden taakse kultainen tulipallo ihan kohta kierähtää maalaten taivaan oranssin purppuraiseksi. Minun on hyvä. Juuri siinä hetkessä minun on niin hyvä, että sydäntä kivistää. Siirrän katseeni lapsiin, mietin jäävätkö nämä myöhäisen iltapäivän legoleikkihetket heidän muistiinsa, heidän lapsuutensa […] Lue lisää »

  

• On aikuisellakin tunteet

    Tiedättekö nämä aamut. Aamut kun katsot iseäsi peiliin, näet ehkä hitusen liian tummat silmänaluset, näet vuosien hitaasti kovertamat uurteet silmänurkissa. Näet itsesi siinä paljaana, aamun kelmeässä valossa. Näet unen jäänteet poskilla, unihiekan rippeet silmäkulmassa. Näet eletyn elämän, toiveet tulevasta, näet tämän hetken, et muuta. On aamuja joina peset kasvosi ja harjaat hiuksesi, aivan kuten […] Lue lisää »

  

• Olen oppinut

  Olen jo kolmen vuoden ajan kertonut teille mitä olen oppinut. Lyhyesti, selittelemättä. Kuluneen 12 kuukauden aikana olen oppinut: Odottamaan. Ja odottamaan vielä odottamasta päästyäänkin. Olen oppinut miltä tuntuu kun kukaan ei ymmärrä odotustasi. Olen oppinut, miltä tuntuu kun jotkut ystävyyden kuplat eivät enää kohtaa Olen oppinut hyvästelemään Olen oppinut itkun puhdistavan voiman Olen oppinut miltä […] Lue lisää »

  

• Pala kultaista vuorta

  Aamun vaaleanpunaisessa sumussa tuoksuu syksy. Ensimmäistä kertaa. Tiedän ettei se vielä oikeasti tule, syksy siis. Päivälämpötilat nousevat edelleen reilusti yli kahdenkymmenen. Mutta se jokin kirpeys tuoksuu näissä aamuissa. Katolta tippuu yön viileydessä tiivistynyttä vettä ja jokin haikeus taakse jääneestä kesästä jää asumaan sydämeni perukoille. Takana on viikonloppu metsässä ja vuorilla. Niin henkeäsalpaavan kaunis, mieliinpainuva ja […] Lue lisää »

  

• Kohti Yosemitea

  Aamu valkenee sumuisena ja kylmänä. Tiedän, ettei mene kauaa kun pilvipeite taas rakoilee, lämmön valuessa harmaan hattaramassan lävitse tähän maahan joka nyt on vielä kasteesta märkä. Vielä ei lennä kolbri aamulennolleen vielä nukkuvat oravat jossain korkeiden eukalytyspuiden latvoissa olevissa pesissään. Tänään on vuosi siitä kun menetimme Ystävän. Vuosi siitä kun syöpä tuli ja korjasi liian […] Lue lisää »

  

• Meri

  Aurinko laskeee, kaskaat soittavat. Mietin miten kylläsyneitä ihmiset mahtavatkan jo olla siihen miten aina, ihan aina, jaksan mainaita kaskaiden soiton. Ja auringon laskun. Ja kuumien päivien jälkeen illan viileän tuulenvireen. Istun sohvalla ja katsleen sotkuista olohuonetta. Lasten legoja on pöydillä ja illan lautapelilaatikot lojuvat karvamatolla. Hämärä sulkee nurkkiinsa pölypallerot, mutta tiedän niiden olevan lattialistojen reunoilla […] Lue lisää »

  

• Muutoksen pysyvyys

  Loma on ohitse. Ensimmäinen ihan tavallinen arkipäivä valkenee viileänä mutta rauhallisena. Teen takapihalla pilatesta kello seitsemän aamulla. Kolibri lentää pääni ylitse verenpisara-amppeliin juomaan aamupalaansa, hetken se surraa ihmetellen raajojeni liikettä kunnes itsekseen säksättäen lentää kohti seuraavia kukkasia. Mietin tulevaa päivää, sitä niin tutuksi tullutta itsekseen oloa lasten kanssa. Me kolme. Meidän pieni tiimimme. Niin hyvässä […] Lue lisää »