Arkisto avainsanalle “äitiys”

• Vanhemmuuden vaikeus – kun muu maailma tihkuu oman sekaan

  Tässä lyhyen vanhemmuuden urallani olen monasti todennut, että lasten kasvattaminen olisi helppoa jos ainoina pelikenttinä olisivat vain koti ja lähipiiri. Silloin voisi melkeimpä sanoa kasvattamisen olevan helppoa ja lähes vaivatonta. Kunhan vain kerrot lapsille omat näkemyksesi moraalista ja etiikasta, opetat hänelle empatiaa ja annat rakkautta. Heleppoa kuin heinänteko heinäkuussa. Valitettavasti me emme elä sellaisisessa maailmassa. […] Lue lisää »

  

• Kyllä se siitä- tai sitten ei. Vertaistuen oikean ajan ja paikan merkityksestä

  Istuin tänään kahvilassa vastapäätä ystävää ja hänen lastaan. Toinen ystävän lapsista istui vieressäni ja hoki nimeäni kunnes käännyin katsomaan ja kuuntelemaan hänen kertomustaan paloautosta. Kun puhuimme ystävän kanssa minuutin pidempään putkeen, alkoi toinen lapsista hokea äitiä. Näin miten ystäväni hermoja kiristi, näin miten juuri tämä jatkuva läsnäolemisen vaatiminen näiltä lapsilta söi häntä. Ja voi miten […] Lue lisää »

  

• Äititunnustuksia

  Tartun hyvin harkiten blogeissa kiertäviin haasteisiin, mutta Yli Pyykkivuorten Hanna heitti niin tämän blogin maailmaan sopivan haasteen että ajattelin tarttua siihen. Hanna kertoi omassa kirjoituksessaan niin kutsuttuja äitimokia, eli asioita joita on tehnyt joita muka kenenkään äidin ei tarvitsisi tehdä. Tämä haaste on mielestäni siksi tarttumisen arvoinen, että voisimme kaikki osaltamme vähän rikkoa äitimyyttiä. Sitä […] Lue lisää »

  

• Yhdenlaisen lapsuusajan loppu häämöttää

  Lapset juoksevat rannalla, oman lapsuutensa näyttämöllä. Lapsuudeksi kutsutun näytelmän ensimmäinen näytös on kai saavuttamassa loppusuoraansa. Hiekkaa narskuu hampaissa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Aallot pauhaavat jättäen kaikki muut äänet jonnekin kaukaisuuteen, jostain kiiri läpi lokin huuto. Pelikaani liitää taivaalla, laskeutuu pehmeästi saarelleen joka kohoaa tyrskyisen meren keskeltä kivisenä ja karuna. Kymmenet muut pelikaanit tervehtivät tulijaa nostamalla päätänsä […] Lue lisää »

  

• Vanhemmuuden parhaat vuodet alkamassa

  Tilannekuvia arjestamme. Lapset leikkivät omassa huoneessaan jotain. Ovat menneen sinne ehkä kaksi minuuttia sitten. Itse siivoan aamupalapöytää ja yritän samalla saada valmiiksi mukaan otettavan lounaan. Lastenhuoneesta kuuluu kamala huuto. Tunnistan karjumisen lähteen Kuopukseksi. Huokaan syvään. Huoneessa Kuopus istuu lattialla ja huutaa pää punaisena ja suu auki. Esikoinen on kömpinyt sänkyyn peittojen alle piiloon. Kysyn mitä […] Lue lisää »

  

• Hetki poissa

  Salaattia, porkkanoita, tomaattia, kaalia. Kasaan peruselintarvikkeita ostoskärryyn, kävelen mahdollisimman nopeasti kaupan läpi, koitan hahmottaa ruokalistaa viikolle. Päässä pyörivät tekemättömät työt ja kuvaukset. Osta lahjakortteja opettajille, maan tapa, ystävä opetti viikonloppuna. Jossain siinä muro- ja teehyllyjen välissä tajuan, ajatusteni kuitenkin virtaavan kovin kirkkaina, kovin selkeinä, siitä huolimatta että listat päässäni tuntuvat loputtomilta. Muistan hakea mansikkahillon, muistan […] Lue lisää »

  

• Juteltaisiinko vähän?

  Vanhempainvapaalla monet alkavat kaipaamaan hyvää keskustelua. Mielipiteiden vaihtoa, argumentointia…. Vauvat ovat monella tapaa ihania, mutta ei niistä ekan vuoden aikana oikein juttukavereiksi ole. Ja se eka vuosi on usein sitä rankinta aikaa kun on juuri pudonnut työelämästä sosiaaliseen tyhjyyteen. Jos jatkaa vanhempainvapaalla toisen vuoden, on usein jo jonkinlaisia verkostoja pystynyt luomaan muiden puistokuolemaa potevien kanssa. […] Lue lisää »

  

• Ei nimi äitiä tee

    “Annu lueg, Annu, lueg jetzt!” “Annuuuuuu!!!” “Hilfe Annu” Annu sitä, Annu tätä, kunhan, Annu, et vain tekemättä jätä.  Monissa perheissä tuossa nimen kohdalla lienee olevan äiti. Tai mami, tai mamma. Meillä lapset huutaa Annua. Lyhyen aikaa Esikoinen kutsui minua Mamiksi. Äidiksi ei koskaan. Puolisoa lapset eivät ole koskaan sanoneet muuksi kuin Puolisoksi. Minä kutsun […] Lue lisää »

  

• Down-lasten äidit tatuoivat käteen 213-koodin

  Lahtelainen äitiporukka tatuoi käsiinsä koodin, joka on vaikuttava osa heidän elämäänsä. Se kertoo rakkaudesta, tinkimättömästä huolenpidosta ja pienokaisen pesästä maailmaan auttamisesta. Lue lisää »

  

• Tasapainoilun sietämätön vaikeus

  Aamuhetki. Istun Esikoisen kanssa hiljaa sohvalla ja katsellaan ulos olohuoneen ikkunasta. Linnunlaulu kantautuu sisälle, me molemmat hengitämme samaan tahtiin. Tunnen lapsen sydämen sykkeen omaa kehoani vasten. Mietin omaa aikaa, lapsetonta aikaa, yksinoloa, hiljaisuutta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan kaipaisi hiljaisuutta ja yksinoloa. Tottakai kaipaan. Mutta olen myös rakentanut elämääni niin, että niitä hetkiä tulee lähes […] Lue lisää »