Arkisto avainsanalle “äitiys”

• 

  Mitä adoptioäitiys on minulle opettanut

    Palaako pinna? Entä pannu? Molemmat ovat kärähtäneet, myönnetään. Ulko-ovikin on jäänyt yöksi sepposen selälleen ja vesihana vuotamaan tuntikausiksi. Pyykit koneeseen. Kun haaveilin äitiydestä, en siitä paljon tiennyt. En varsinkaan erityislapsen äitiydestä. Parin ensimmäisen vuoden aikana sain siitä jo aika hyvän kuvan, kun nukuin enintään neljä tuntia joka yö. Lauloin kuiskausäänellä ja tuudittelin sängyssä sylissäni […] Lue lisää »

• 

  Oodi äideille

  Halusin kirjoittaa äitienpäiväpostauksen. Jäin miettimään mistä minä kirjoittaisin. Minä, jolla on niin vähän kokemusta äitiydestä, verrattuna niin moneen muuhun äitiin. Minä olen tällä matkalla vasta ihan alussa, etsimässä tietäni ja valitsemassa polkuja. Kuitenkin, vaikka minä olen vasta oman tieni alussa. Minä(kin) olen äiti. Aivan kuten ovat miljoonat ja miljoonat muutkin, he jotka ovat olleet äitejä […] Lue lisää »

• 

  Kiitos äiti

  Otin varaslähdön äitienpäivään maalikuussa. Täkäläinen Mother’s Day osui maaliskuun lopulle. Esikoinen oli juuri aloittanut koulun ja askarrellut siellä herttaisen kortin. Päätimme siis juhlistaa äitiyttäni jo silloin. Lapsuuden jälkeen minulla ei ole ollut kovin suuria odotuksia merkkipäivieni suhteen. Toki on mukavaa, jos niihin liittyy jotain normaalista poikkeavaa. Meillä jonkinasteiseksi traditioksi on muodostunut ylellisempi aamiainen. Tulevan sunnuntain äitienpäivään […] Lue lisää »

• 

  Kevään valoa, askelia, kuvia

    Talvi on väistynyt, kevään valo voittaa. Sovimme vanhan ystäväni kanssa pitkästä aikaa tapaamisen. Kierrämme Lauttasaaren eteläkärjen. Tyttö on matkassa mukana pokemoneja metsästämässä. Aurinko paistaa häikäisevästi. Melkein voi kuulla, kuinka lumi sulaa, niin nopeaa se on.   Jutustelemme. On niin mukavaa ja niin helppoa puhua kaikesta. Tapaamme todella harvoin, nytkin on taas mennyt vuosia edelliskerrasta. […] Lue lisää »

• 

  Yksinhuoltajan rankka arki

    Vielä viikko, tasan viikko. Sitten tulee muutos, jota olen odottanut lähes kahdeksan kuukautta. Kärsivällisesti odottanut, ja välillä kärsimättömästi. Helpottaa, ihan pian helpottaa. En meinaa uskaltaa uskoa, että enää on jäljellä vain viikko. Kutsun itseäni yksinhuoltajaksi, vaikka minulla on mies. Hyvä mies. Hyvä isä. Rakastava, ahkera, luova, hyvä organisoija, auttamishaluinen, huolehtiva – voi miten pitkän […] Lue lisää »

• 

  Pokejahtia Helsingin keskustassa

  Olin jo pitkään luvannut viedä tyttäreni pokejahtiin Helsingin keskustaan. Oli tullut aika lunastaa lupaus, kun mieskin oli viikonlopun töissä. Pidin pitkän selostuksen siitä, kuinka keskustassa pitää varoa autoja, ympärilleen on katseltava, vaikka kuinka hyvä pokemon tai vaikka sata palloa olisi saatavilla. Sama selostus kaverille, joka tuli mukaan. Ja sitten lähdettiin. Tytöt olivat sekunnissa tipotiessään, kun […] Lue lisää »

• 

  Kansioon kätketyt hetket

    Adoptioneuvontamme jatkuu koko talven kesäkuuhun asti noin parin kuukauden välein. Siihen kuuluu yksi  kotikäynti. Se on juuri ennen joulua. Kotikäynti on kohtaaminen, jota moni adoptionhakija arastelee. Kurkisteleeko se sosiaalityöntekijä kaappeihin?, kysytään. Ei, ei kurkistele. Riittää, että koti on ookoo, vastaavat sen kokeneet. Me siivoamme kunnolla, koska joulukin on tulossa. Kotikäynti on tapaamisista leppoisin. On […] Lue lisää »

• 

  Tänään äiti ei jaksa

  Purkaudutaan autosta pienelle metsätielle. Molemmilla puolilla levittäytyy nuorta koivikkoa. Lumi kantaa lapset, muttei minua ja Ukkia. Asennetaan ensin tien ketju takaisin paikalleen, sitten tehdään pieni lenkki metsässä, tavoitteeksi ihan muutaman sadan metrin päässä oleva lato. Mielikuvissani tämä on ihana aamupäivä. Vietetään aikaa lumisessa metsässä seikkaillen. Ukkikin on lähtenyt matkaan mukaan. Käveltäisiin pitkin poikin koivikkoa, pienet […] Lue lisää »

• 

  Kirje lapseni ensimmäiselle äidille

    Minä ajattelen sinua toisinaan. Kun lapsemme – sanon nyt niin, koska me molemmat olemme omalla tavallamme hänen äitejään – oli pienempi, ajattelin sinua melko usein. Kun rakkaus lapseen puristi rintaani, teki kipeää ajatella, mistä olet luopunut. Ja minkä takia? Tiedätkö: kun tapasin lapsen, jonka sinä synnytit, koin ihan heti, että hän oli Made in […] Lue lisää »

• 

  Vaaleanpunainen hattarapilvi nimeltään kiintymyssuhde

    Esikoisemme, kun sinä parkaisit ensimmäisen kerran, minä en saanut sinua heti luokseni. Minä sain katsoa sinua hetken silmiin, kapaloon käärittynä. Sain sanoa sinulle että rakastan sinua. Sitten sinut vietiin pois. Meidän Esikoisemme oli syntynt tähän maailmaan, enkä minä saanut pitää häntä lähelläni kuin vasta kuusi tuntia myöhemmin. Sinun ensimmäinen ihokontaktisi oli puolison rintaa vasten. […] Lue lisää »