Arkisto avainsanalle “äitiys”

• Perhevapaauudistuksen sijaan asenneuudistus

  Kiskon lapset pulkassa kerhoon, kuten jokaisena muunakin arkitiistaiaamuna. Kerhoon, jonka kaupunki meille ilmaiseksi tarjoaa. Jätän lapseni koulutettujen ihmisten huomaan 3x 2,5 tunniksi, joka arkiviikko. Meidän perheen tilanne on hyvin erikoinen verrattuna suurimpaan osaan Suomalaisista perheistä. Lapset ovat meillä kodin ulkopuolisessa hoidossa vain tuon 3x 2,5h viikossa. Me emme ole nostaneet kodinhoidontukea sitten vuoden 2015. (Toki […] Lue lisää »

  

• Äititorni

  Viisi vuotta sitten minusta tuli äiti. Minusta piti tulla äiti joka tietää mihin on ryhtymässä. Minä luulin olevani äiti, joka on määrätietoinen, rauhallinen ja tiukka. Äiti, jonka syliin on turvallista tulla, mutta joka ei anna periksi pahimmassakaan uhmassa. Minun piti synnyttää lapseni tuosta noin vain, jos nyt ei luomuna niin eiköhän se yhdellä epiduraalilla hoidu. […] Lue lisää »

  

• Pois vaihdettavat hetket vanhemmuudessa

  Aurinko paistaa, ulkona on ehkä kaksi astetta pakkasta. Kaunista. Esikoinen seisoo eteisessä valmiina pukemaan ulkoiluvaatteet päälle ja katsoo minua hieman kyllästynyt ilme kasvoillaan. Ilme johtuu leikkihuoneen lattialla huutavasta Kuopuksesta. Kuopus on viime aikoina käynyt läpi todella raskasta uhmavaihetta. Raskasta meille kaikille, Kuopukselle, Esikoiselle, Minulle ja Puolisolle. Kaikkeen sanotaan Ei! Ja jos oma idea ei ole […] Lue lisää »

  

• Täysimetyksestä saa kirkkaimman kruunun

  Puhuttaessa imetyksen toteutumisesta valtakunnallisella tasolla päädytään usein päivittelemään Suomen pieniä täysimetyslukuja. Usein toistetun kysymyksen: ”Miksi niin harvaa suomalaista vauvaa täysimetetään WHO:n suositusten mukaisesti kuuden kuukauden ikään asti?” toistelu on mielestäni naiivia. Mielipiteeni ei johdu siitä, ettenkö olisi samaa mieltä siitä, että rintamaito on parasta ruokaa vauvalle. Viittaan tällä siihen, minkälaisen viitekehyksen täysimetykselle asetetut kriteerit päivittelylle […] Lue lisää »

  

• Terveisin paskamutsi

  Törmäsin vaunulenkillä tuttavaani, jolla on lähes saman ikäinen vauva kuin minulla. Hän kertoi, että äitiyslomalla päivät tuntuvat välillä piinaavan pitkiltä. Joo, tiedän tunteen. Kerroin hänelle vauvakerhosta, jossa käyn ja kysyin, haluaisiko hän tulla joskus mukaan. Hän kavahti ajatustakin ja vastasi, että hänelle ei tulisi mieleenkään lähteä tuntemattomien kanssa vouhottamaan kantoliinoista tai nokittelemaan siitä, kuka tekee […] Lue lisää »

  

• Nykyäidit

  Sana nykyäidit saa ihokarvani nousemaan pystyyn. Miksi? Sananmukainen määritelmä on kuitenkin melko neutraali, nykypäivän äidit. Negatiivinen tuulahdus tulee kuitenkin konteksteista, joita siihen liitetään. Googletetaanko hieman ja katsotaan, mitä nousee pintaan? Etsin nettiartikkeleita ja keskusteluketjuja, joiden otsikossa esiintyy sana nykyäiti. Kätilö: Nykyäidit lukevat liikaa kirjoja ja ovat uusavuttomia Nykyäidit käyttävät hirveää kieltä! Lukijat imetyskohusta: ”Nykyäidit ovat […] Lue lisää »

  

• Ihan hyvä kasin ihminen

  Tunne joka iskee kun aamut päätyvät huutoon, koska kiire estää lasten kohtaamisen sillä tasolla kun pitäisi. Aamut kun kiire tulee, vaikka herää ajoissa, tekee kerhoeväät, syö oman aamupalansa samalla kun pakkaa lasten reput ja auttaa pukemisessa. Kuopus huutaa vääriä sukkia. Puoliso ärisee aamuäreyttään, ei jaksa neuvotella. Minä venyn, vaihdan sukkia, etsin hanskoja. Aloitan pukemisen ajoissa, silti […] Lue lisää »

  

• Ajatuksia sukupolvien ketjusta

    ”Ai niin, se oli Ruisrock, ethän sä voi tietää…”, tyttäreni katkaisi jokin aika sitten juttelunsa kanssani kesken lauseen ja lähti muihin puuhiin. Lausahdus, tai pikemminkin sen äkkinäinen lopetus, jäi mieleeni muhimaan. Ai etten tiedä, mikä on Ruisrock? Tyttäreni mielestä. Ajatus on sekä äärimmäisen koominen että pikkiriikkisen ärsyttäväkin, tai ainakin häiritsevä, ja herättää monenlaisia ajatuksia. […] Lue lisää »

  

• Veljekset isolla V:llä

  Aamu, ihan tavallinen arkiaamu. Lapset ovat syöneet aamupalansa ja lähteneet leikkimään lastenhuoneeseen. Sieltä kuuluu puhetta ja välillä jotain kiljumista. Puoliso tulee hyvästelemään ennen kuin painaa ulko-oven kiinni lähtiessään töihin. Istun keittiön pöydän äärellä ja juon kuumaa maitoteetä kukkakuvioisesta jättimukista. Nojaan violettiin seinänä ja annan ajatusten vaeltaa. Tavallinen aamu. Ja silti tässä on jotain niin uutta minulle, […] Lue lisää »

  

• En synnyttänyt lastani itse

  Olen keskustelemassa ystäväni kanssa, ihan tavallisia juttuja. Seisomme eräässä huoneessa ja yhtäkkiä sisään pelmahtaa kolmas nainen. Hän on mukava ja miellyttävä ihminen, vaikkakaan en kovin hyvin tunne häntä. Jotenkin meillä vain on aina synkannut hyvin keskenämme. Arvostan hänen työtään ja välitöntä, mutkatonta tapaansa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Niin nytkin. Tällä kertaa hän alkaa kertoa aikuisen […] Lue lisää »