Arkisto avainsanalle “äitiys”

• Eroon syyllisyydestä – äitiyden mukana tullut turha tunne

  Toukokuu vetelee ihan viimeisiään. Huomaan ihmetteleväni minne tämä kevät ja oikeastaan koko alkuvuosi oikein onkaan hävinnyt. Paluumuutto, työn etsintä, sopeutuminen, uusi työ, vakituisen työn löytyminen ja alkaminen, koronaepidemia, karanteeni, etätyöt, lasten kotiinjääminen, lasten päiväkotiin paluu… Siihen se vuoden puolikas on kulunut, ilman että olen hetkeäkään oikein ehtinyt pysähtymään. Silloin joskus tammikuussa kun lapset aloittivat päivähoidon […] Lue lisää »

  

• Erityislapsiperheet tukien temppuradalla

  Olen ollut äiti kaksikymmentä vuotta. Kaksi kertaa olisin kipeästi kaivannut apukäsiä kotiin, mutta arvatkaapa saatiinko niitä? Ei saatu. Silloin ei ollut enää lama, mutta laman seurauksena kotipalvelu perheille oli ajettu alas. Seuraus: yksi uupunut äiti. Miksi edelleen puhun tästä? Koska kaikkialla toitotetaan, miten tärkeää on auttaa perheitä ajoissa. Toteutuuko se käytännössä? Ei. Joka kerta minua […] Lue lisää »

  

• Omanlainen äiti

  Huomenna, sunnuntaina on äitienpäivä. Olen useamman päivän aikana pohtinut mitä kirjoittaisin äitiydestä. Minun äitiydestä. Pohtinut mitä siitä on kirjoitettavaa, onko mitään. Oikeastaan tämä koko blogi kertoo äitiydestä. Tästä minun äitiydestäni. En ole varma osaanko kertoa siitä mitään uutta. Ehkä yritän kuitenkin. Sukeltaa pintavettä syvemmälle, valaista teille taskulampulla niitä syvänteiden luoliakin joita tämä kokonaisuus pitää sisällään. […] Lue lisää »

  

• Kiitos sinulle äiti, että jaksat

  Oli aika, jolloin et olisi halunnut herätä aamuisin. Tulevaisuus liukeni edessäsi kuin hiekkalinna tuuleen. Kaikki suunnitelmasi, uskomuksesi, huolellisesti punnitut seuraavat askeleet, kaikki mihin olit luottanut. Olisit halunnut kaivautua peiton alle ja pitää unen reunasta kiinni loputtomiin. Juuri silloin joku pieni ja lämmin olento hupsahti peiton alle kainaloosi. Hänen silkkiset hiuksensa kutittivat nenääsi. Tuo pieni ja […] Lue lisää »

  

• Äiti on vähän vihainen

  Äidin ja teini-ikäisen tyttären välit olivat olleet pitkään tulehtuneet. Vanhemmille tuli ero. Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskentelevän äidin kasvatuskeinot loppuivat. Hän kävi käsiksi tyttöön yrittäessään saada hänet väkivalloin omaan huoneeseensa. Äitiä pelotti, mitä hän vielä tekisi voimakkaasti oireilevalle tyttärelleen. Äiti pyysi apua monta kertaa. Lopulta tytär sijoitettiin. Olisin voinut olla se tyttö. Olisin voinut olla myös […] Lue lisää »

  

• Seitsemän ihmettä

  Haluan omistaa tämän vuoden 2019 viimeisen blogipostauksen kiitollisuudelle, mutta minulla on ongelma: on vaikea kirjoittaa kiitollisuudesta ennen kuin kaverillaan yökylässä oleva, diabetesta sairastava teinini on palannut kotiin. Huolissaan ja katastrofikuvitelmien piinaamana on vaikea olla kiitollinen. Yritän silti. Kun kävin aamulenkillä koiramme Pepen kanssa, ajattelin, miten kaunis maailma onkaan. Luonto oli saanut yöllä ylleen pumpulipeiton. Lumi […] Lue lisää »

  

• Vanhemmuuden vaikeus – kun muu maailma tihkuu oman sekaan

  Tässä lyhyen vanhemmuuden urallani olen monasti todennut, että lasten kasvattaminen olisi helppoa jos ainoina pelikenttinä olisivat vain koti ja lähipiiri. Silloin voisi melkeimpä sanoa kasvattamisen olevan helppoa ja lähes vaivatonta. Kunhan vain kerrot lapsille omat näkemyksesi moraalista ja etiikasta, opetat hänelle empatiaa ja annat rakkautta. Heleppoa kuin heinänteko heinäkuussa. Valitettavasti me emme elä sellaisisessa maailmassa. […] Lue lisää »

  

• Kyllä se siitä- tai sitten ei. Vertaistuen oikean ajan ja paikan merkityksestä

  Istuin tänään kahvilassa vastapäätä ystävää ja hänen lastaan. Toinen ystävän lapsista istui vieressäni ja hoki nimeäni kunnes käännyin katsomaan ja kuuntelemaan hänen kertomustaan paloautosta. Kun puhuimme ystävän kanssa minuutin pidempään putkeen, alkoi toinen lapsista hokea äitiä. Näin miten ystäväni hermoja kiristi, näin miten juuri tämä jatkuva läsnäolemisen vaatiminen näiltä lapsilta söi häntä. Ja voi miten […] Lue lisää »

  

• Äititunnustuksia

  Tartun hyvin harkiten blogeissa kiertäviin haasteisiin, mutta Yli Pyykkivuorten Hanna heitti niin tämän blogin maailmaan sopivan haasteen että ajattelin tarttua siihen. Hanna kertoi omassa kirjoituksessaan niin kutsuttuja äitimokia, eli asioita joita on tehnyt joita muka kenenkään äidin ei tarvitsisi tehdä. Tämä haaste on mielestäni siksi tarttumisen arvoinen, että voisimme kaikki osaltamme vähän rikkoa äitimyyttiä. Sitä […] Lue lisää »

  

• Yhdenlaisen lapsuusajan loppu häämöttää

  Lapset juoksevat rannalla, oman lapsuutensa näyttämöllä. Lapsuudeksi kutsutun näytelmän ensimmäinen näytös on kai saavuttamassa loppusuoraansa. Hiekkaa narskuu hampaissa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Aallot pauhaavat jättäen kaikki muut äänet jonnekin kaukaisuuteen, jostain kiiri läpi lokin huuto. Pelikaani liitää taivaalla, laskeutuu pehmeästi saarelleen joka kohoaa tyrskyisen meren keskeltä kivisenä ja karuna. Kymmenet muut pelikaanit tervehtivät tulijaa nostamalla päätänsä […] Lue lisää »