Arkisto avainsanalle “äitiys”

• Vanhemmuuden parhaat vuodet alkamassa

  Tilannekuvia arjestamme. Lapset leikkivät omassa huoneessaan jotain. Ovat menneen sinne ehkä kaksi minuuttia sitten. Itse siivoan aamupalapöytää ja yritän samalla saada valmiiksi mukaan otettavan lounaan. Lastenhuoneesta kuuluu kamala huuto. Tunnistan karjumisen lähteen Kuopukseksi. Huokaan syvään. Huoneessa Kuopus istuu lattialla ja huutaa pää punaisena ja suu auki. Esikoinen on kömpinyt sänkyyn peittojen alle piiloon. Kysyn mitä […] Lue lisää »

  

• Hetki poissa

  Salaattia, porkkanoita, tomaattia, kaalia. Kasaan peruselintarvikkeita ostoskärryyn, kävelen mahdollisimman nopeasti kaupan läpi, koitan hahmottaa ruokalistaa viikolle. Päässä pyörivät tekemättömät työt ja kuvaukset. Osta lahjakortteja opettajille, maan tapa, ystävä opetti viikonloppuna. Jossain siinä muro- ja teehyllyjen välissä tajuan, ajatusteni kuitenkin virtaavan kovin kirkkaina, kovin selkeinä, siitä huolimatta että listat päässäni tuntuvat loputtomilta. Muistan hakea mansikkahillon, muistan […] Lue lisää »

  

• Juteltaisiinko vähän?

  Vanhempainvapaalla monet alkavat kaipaamaan hyvää keskustelua. Mielipiteiden vaihtoa, argumentointia…. Vauvat ovat monella tapaa ihania, mutta ei niistä ekan vuoden aikana oikein juttukavereiksi ole. Ja se eka vuosi on usein sitä rankinta aikaa kun on juuri pudonnut työelämästä sosiaaliseen tyhjyyteen. Jos jatkaa vanhempainvapaalla toisen vuoden, on usein jo jonkinlaisia verkostoja pystynyt luomaan muiden puistokuolemaa potevien kanssa. […] Lue lisää »

  

• Ei nimi äitiä tee

    “Annu lueg, Annu, lueg jetzt!” “Annuuuuuu!!!” “Hilfe Annu” Annu sitä, Annu tätä, kunhan, Annu, et vain tekemättä jätä.  Monissa perheissä tuossa nimen kohdalla lienee olevan äiti. Tai mami, tai mamma. Meillä lapset huutaa Annua. Lyhyen aikaa Esikoinen kutsui minua Mamiksi. Äidiksi ei koskaan. Puolisoa lapset eivät ole koskaan sanoneet muuksi kuin Puolisoksi. Minä kutsun […] Lue lisää »

  

• Down-lasten äidit tatuoivat käteen 213-koodin

  Lahtelainen äitiporukka tatuoi käsiinsä koodin, joka on vaikuttava osa heidän elämäänsä. Se kertoo rakkaudesta, tinkimättömästä huolenpidosta ja pienokaisen pesästä maailmaan auttamisesta. Lue lisää »

  

• Tasapainoilun sietämätön vaikeus

  Aamuhetki. Istun Esikoisen kanssa hiljaa sohvalla ja katsellaan ulos olohuoneen ikkunasta. Linnunlaulu kantautuu sisälle, me molemmat hengitämme samaan tahtiin. Tunnen lapsen sydämen sykkeen omaa kehoani vasten. Mietin omaa aikaa, lapsetonta aikaa, yksinoloa, hiljaisuutta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan kaipaisi hiljaisuutta ja yksinoloa. Tottakai kaipaan. Mutta olen myös rakentanut elämääni niin, että niitä hetkiä tulee lähes […] Lue lisää »

  

• Äiti ilman koroketta

    Olin aikaisemmin tänä vuonna kuuntelemassa erästä paneelikeskustelua, joka käsitteli naisten asemaa työelämässä. Panelisteja oli viisi, puolentoista tunnin keskustelun aikana jokainen heistä mainitsi jossain vaiheessa esikuvakseen oman äitinsä. Hetkeäkään epäröimättä vastaisin itse samoin. Pidän omaa äitiäni esikuvanani, hahmona jonka vertaiseksi äitinä en välttämättä itse koskaan yllä. Katson omaa äitiäni ylöspäin, kunnioittaen, kiittäen ja ihaillen. Samana […] Lue lisää »

  

• Millaista on olla äiti?

  Äitienpäivän innoittamana aloin pohtia, miten itse koen äitiyden. Puolison kanssa olemme alusta asti pyrkineet olemaan lapsille kaksi tasaveroista vanhempaa – meidän omin sanoin kaksi emoa – vaikka tasa-arvo ei välttämättä joka käänteessä toteudukaan. Valtaosin siis kerron siitä, millaista on olla vanhempi. Minun tapauksessani pienten lasten, ja aiemmin vauvojen, vanhempi. Synnyttää. Imettää. Vuotaa. Pitää iholla. Pitää […] Lue lisää »

  

• Kun äiti näkee punaista

  Se, että äiti vahingoittaisi omaa lastaan, on useimmista meille sietämätön ajatus. Niin myös Johannalle, joka pelästyi omia, esikoiseensa kohdistuneita raivon tunteitaan ja haki apua. Lue lisää »

  

• Perhevapaauudistuksen sijaan asenneuudistus

  Kiskon lapset pulkassa kerhoon, kuten jokaisena muunakin arkitiistaiaamuna. Kerhoon, jonka kaupunki meille ilmaiseksi tarjoaa. Jätän lapseni koulutettujen ihmisten huomaan 3x 2,5 tunniksi, joka arkiviikko. Meidän perheen tilanne on hyvin erikoinen verrattuna suurimpaan osaan Suomalaisista perheistä. Lapset ovat meillä kodin ulkopuolisessa hoidossa vain tuon 3x 2,5h viikossa. Me emme ole nostaneet kodinhoidontukea sitten vuoden 2015. (Toki […] Lue lisää »