Arkisto avainsanalle “aikuistuminen”

• Finnejä, hikeä, verta ja karvoja

  Murrosiän merkit ja niistä puhuminen voivat hämmentää sekä lasta että vanhempaa. Lasta ei kuitenkaan pitäisi jättää yksin, kun hän miettii muuttumistaan. Lue lisää »

  

• Ei enää lupaa huoleen?

  Meillä juhlittiin tällä viikolla kuopuksen 18-vuotissyntymäpäiviä. Oli hänen toivomaansa suklaakakkua ja lahjaksi lempibändin konserttilippuja sekä rumpusettiin uusi crash-symbaali. Pyörittelin kädessäni hänen passiaan. Katselin passin kuvaa, jossa hän on hädin tuskin 13-vuotias. Suuret silmät, lapsenpyöreät posket, lyhyt siististi leikattu tukka. Häntä ei tunnistaisi samaksi ihmiseksi, vaikka sisältä hän toki on se sama kiltti poika, joka ei […] Lue lisää »

  

• Muutto

  Lapsi tyhjentää huoneensa kaappeja matkalaukkuihin ja muuttolaatikoihin. Ratsastusleiriltä saatu ruusuke jää kaapinoveen, mutta eläinjulisteet ja kolme pehmolelua pääsevät uuteen kotiin. Lapsuus jää tänne, lapsuudenkotiin. Matkalla tarvitaan vain muutama muisto ankkuriksi. Kutsun häntä lapseksi, vaikka onhan hän jo nuori nainen. Silti aina minun lapseni. Häntä ei enää häiritse, että pidän häntä lapsenani. Siitä huomaa hänen aikuistuneen. […] Lue lisää »

  

• Pelikaanit, kuolema ja elämä- eikä mikään oikeasti liity mihinkään

  Siinä ne liitävät meidän päidemme yllä, kohti omaa määränpäätään. Nuo ylväät hiljaiset linnut, Pelikaanit. Kristinuskossa uhrikuoleman symbolia kantavat otukset, joiden liitoa minä en koskaan väsy seuraamaan. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, horisontissa, tuolla meren laidalla siintävät läpi utun kukkulat joita yleensä ei näe. Meri on rauhallinen tänään, aallot lyövät lempeästi hiekkaan, laskuvesi vetää vettä kohti […] Lue lisää »

  

• Väkivalta on usein kivaa ja kulttuurimme ihannoi sitä – voisimmeko kasvaa aikuisiksi?

  Muistan ala-asteelta tappelemisen tunteet ja kokemuksen. Kulttuurimme tukee ja jopa ihannoi niitä. Väkivalta viehättää, mutta siitä voi yrittää kasvaa yli. Lue lisää »