Siirry sisältöön
Uusi koti ulkomailla

Lähtö on aina alku uudelle

13.01.2017

 

Vuodenvaihde sujui jännittävien asioiden merkeissä. Jätin Helsingin taakse ja muutin 11-vuotiaan Aku-poikani kanssa Englannin Worcesteriin opiskelemaan. Kevään vaihtojakson jälkeen valmistuisin neljän vuoden journalismiopinnoistani.

Muutto kulki tarmokkaasti eteenpäin ja tyhjentelimme joulun jälkeen kotiamme Helsingissä kovalla vauhdilla. Vielä lähtöaamuna matkalaukut olivat ammollaan olohuoneessa ja paljon oli tehtävänä. Akun isä oli onneksi tullut auttamaan meitä muutossa. Pääsimme lopulta lähtemään lentokentälle viime tingassa ja auton ollessa lähes tupaten täynnä tavaroitamme. Mukaan otimme kaksi isompaa matkalaukkua, kaksi pienempää sekä Akun hartaasti toivoman 10-kielisen kanteleen, jonka isovanhemmat olivat ostaneet joululahjaksi.

Hyvästit hetkeksi

Yleensä olen saapunut lentokentällä aina kuuliaisesti kahta tuntia ennen lentoa, mutta tällä kertaa olimme paikalla vasta viime tingassa. Saimme kiireessä sanottua nopeat hyvästit Akun isälle ja sitten olimmekin jo lentokentän ihmisliukuhihnan virrassa. Matkalaukut sisään, turvatarkastukset, passintarkastus ja sitten ripeästi lentokoneeseen sisään. Ennen kuin ehdimme tajutakaan, oli kone jo ilmassa ja matkalla kohti uutta ja tuntematonta.

Vasta yläilmoissa iski kaiken valtaisan kiireen jälkeen todellisuus. Tästä eteenpäin puhuisimme kaikille muille paitsi toisillemme kasvotusten toisella kielellä, emmekä törmäisi kehenkään tuttuihin hetkeen. Opettelisimme myös uusia reittejä ja katuja. Olo oli silti luottavainen.

On vaikeaa tietää, mitä ajatella ja tuntea, kun ei oikein tiedä, mitä kaikkea vastaan on tulossa. Päällimmäisenä oli kuitenkin innostunut jännitys ja eräänlainen vapaudentunne. Elämä Helsingissä olisi nyt katkolla ainakin puoli vuotta ja asettuisimme pian aivan uuteen kaupunkiin, jonne alkaisimme laittamaan kaikki uudestaan ja alusta. Oppisimme kieltä entistä paremmin ja tapaisimme paljon uusia ihmisiä.

Myös Aku oli innoissaan vaihdosta. Harry Potter, Akun rakkaus teehen ja Englantiin auttoivat suuresti muutossa. Aku oli myös opetellut Englannin itsekseen matkoiltamme ja Youtubesta. Aikaisemmin Aku oli opiskellut koulussa pari vuotta kiinaa, sekä A-kielenä Venäjää ja aloittanut Englannin vasta muutamaa kuukautta aikaisemmin koulussa. Englannin kielen taito oli siihen nähden hämmästyttävän hyvä. Uusien kielten opettelussa Youtube on auttanut kovasti ja Aku pystyi käymään keskustelua melkein mistä tahansa asiasta englannillaan.

Takkatulia ja ilotulitusta

Heti laskeuduttuamme tuntui, että olimme jonkinlaisessa pienessä pulassa lähes joka metrillä. Akun pipo jäi lentokoneeseen, matkalaukkuja varten otetut kärryt jumittivat, eivätkä kolikot toimineet juoma-automaatissa. Hauska yksityiskohta oli, että sama lentokenttävirkailija osui paikalle joka käänteessä ja häntä huvitti kovasti nähdä meidät aina eri puolilla lentokenttää ja aina säätämässä jotain asiaa. Nämä olivat kuitenkin pikkujuttuja, joista selvisimme nauramalla.

Perillä kotona tulikin vastaan enemmän huolenaiheita. Ensimmäisenä päivänä lämmitys ei kunnolla toiminut ja koti oli jäätävän kylmä. Kaikki kauhupuheet englantilaisten talojen kylmyydestä muistuivat elävinä mieleen. Kuljeskelin talvitakki päällä ympäriinsä ja Aku sytytteli takkaan tulia. Vietimmekin paljon aikaa takkatulen edessä villasukat jalassa. Mieleen hiipi huolia, kuten mitä jos talossa onkin joku perustavanlaatuinen vika, eikä lämmitys pelaisi ollenkaan.

Onneksi saimme apua korjaajilta, jotka laittoivat lämmityksen toimimaan ja pääsimme kunnolla kotiutumaan.

Tapasimme ensimmäisinä päivinä myös vanhan isäntäperheeni, joiden luona asuin vaihto-oppilasvuotenani 16-vuotiaana. Emme olleet nähneet vuosikausiin, vaikka olimmekin pitäneet muuten yhteyttä Facebookin kautta. He olivat muuttaneet reilu tunnin ajomatkan päähän Leamington Spahan ja pääsimme heti kielikylpyyn heidän luokseen. Puhetta todella riittikin, sillä perheeseen kuului isovanhemmat, kolme lasta puolisoineen ja viisi lastenlasta. Kokoonnuimme kaikki uudenvuoden aatoksi perheen nuorimman pojan luokse.

Perheen äiti on iranilaissyntyinen, joten tarjolla oli erilaisten pitsojen lisäksi myös itämaisempia ruokavaihtoehtoja. Eräs näistä oli herkullinen ”salad olivieh”, eli iranilainen versio perunasalaatista. Tähän on laitettu kananmunia, herneitä ja majoneesia. Tarjoilut tehtiin kahdella kattauksella ja aluksi oli runsaasti kylmiä alkupaloja, kuten pilkottuja vihanneksia, jonka jälkeen söimme lämpimiä snacksejä.

Porukan juhlaperinteisiin kuului, että lapset tanssivat innoissaan paljon ja aikuiset kannustivat ja taputtivat käsiään lasten ympärillä. Ilta meni pitkälti kuulumisten vaihdossa ja ilmassa oli paljon jälleennäkemisen iloa.

Tästä oli hyvä aloitella uutta vuotta ja uutta ajanjaksoa. Keskiyön vaihtuessa ammuimme muutaman raketin ilmoille. Tein uudenvuoden lupauksen, että tästä vuodesta tulisi entistä ikimuistoisempi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »