One glass of milk, please

• Lapsuuden kesälomamuistot ovat myös aikuisen vastuulla

  “Lempeä lämpö, suomen suvi, ihan nurkan takana häämöttävä juhannus ja loma!” Nämä ovat niin monen suomalaisen ajatukset tällä viikolla kun tämä maa hitaasti mutta varmasti siirtyy kohti sitä kuuluisaa lomakautta jolloin koko pohjola hiljenee. Itse en ole viettänyt palkallista lomaa enää vuosiin, yritin laskea kuinka kauan viimeisimmästä on, mutta luulen sen menevän aikaan ennen Englannin […] Lue lisää »

  

• Jos metsään haluat mennä nyt… niin mene!

  Rinkan paino lanteilla, lasten pulputus ympärillä, metsän tuoksu joka leijailee kuusi ja mäntypuiden välistä sieraimiini ja edessä Puoliso rinkka selässään rahistuttamassa pientä hiekkatietä askelillaan. Hymyilen onnellista hymyä kuin hangon keksi enkä tiedä mikä voisi olla siinä hetkessä parempi paikka olla kuin se suomalainen metsä johon olemme pienen perheemme voimin taivaltaneet ja jonka siimeksestä nyt etsimme […] Lue lisää »

  

• Kuulumisia, kun paluumuutosta on kulunut kuusi kuukautta

  Siitä on nyt aika tarkalleen kuusi kuukautta kun meidän lentokoneemme renkaat osuivat Helsinki-Vantaan kentälle ja me palasimme tämän maan kamaralle pysyvästi. Tai niin pysyvästi kuin meidän perheemme koskaan voi mihinkään asettua. Tänään, kun väsymys ei meinannut millään haihtua yltäni, vaan matalapaine tuntui roikkuvan harteillani kuin märkä ja painava villaviitta, pysähdyin pohtimaan sit kysymystä mihin olen […] Lue lisää »

  

• Miten taistella rakenteellista rasismia vastaan nousematta fyysisesti barrikadeille?

  “Kyllä sinun, siis nimenomaan sinun, tulisi puhua tästä nyt sosiaalisessa mediassa laajemmin ja pontevammin”, laittoi eräs puolitutti minulle viestiä kun oli ensin kysellyt miksi en puhu kanavissani vahvemmin rasismista vaikka varmasti minulla olisi asiasta paljon sanottavaa, olinhan asunut Amerikassa, olinhan itse ulkomaalainen, olihan minulla suuria ja kärkkäitä mielipiteitä niin monesta muustakin asiasta. Jäin pohtimaan hänen […] Lue lisää »

  

• Paluu kotiin

  Hiekkatie rahisee jalkojen alla, lokit huutavat korkealla taivaalla ja metsästä, koivujen katveesta kantautuu vieno kielojen tuoksu. Aurinko lämmittää kasvojamme, lapset pyöräilevät edeltä kovaa vauhtia kohti Kivinokan kärkeä. Kielon tuoksuun sekoittuu meren ominaishaju. Katselen hymyillen miten lapset riisuvat kypäränsä ja laskeutuvat pyöriensä selästä. Miten he juoksevat kiviä pitkin hypellen ja lopulta hiljaa hiipien rantaa, jossa kanadanhanhi […] Lue lisää »

  

• Tämän kevään nuori, haluaisin kertoa sinulle…

  Minä valmistuin ylioppilaaksi 20 vuotta sitten. Se oli sateinen ja kylmä päivä Kajaanissa. Olin valvonut edellisenä yönä kello neljään ja kävellyt kotiin käsi kädessä tutun pojan kanssa. Halasimme siinä tienristeyksessä, josta tie haarautui kohti minun opiskelija-asuntoa ja hänen asuntoaan. Halasimme pitkään ikään kuin tietäen ettemme koskaan enää näkisi. Emmekä me ole sen aamuyön jälkeen enää […] Lue lisää »

  

• Eroon syyllisyydestä – äitiyden mukana tullut turha tunne

  Toukokuu vetelee ihan viimeisiään. Huomaan ihmetteleväni minne tämä kevät ja oikeastaan koko alkuvuosi oikein onkaan hävinnyt. Paluumuutto, työn etsintä, sopeutuminen, uusi työ, vakituisen työn löytyminen ja alkaminen, koronaepidemia, karanteeni, etätyöt, lasten kotiinjääminen, lasten päiväkotiin paluu… Siihen se vuoden puolikas on kulunut, ilman että olen hetkeäkään oikein ehtinyt pysähtymään. Silloin joskus tammikuussa kun lapset aloittivat päivähoidon […] Lue lisää »

  

• Tieteen avulla lapselle voi avata satoja ovia ja ikkunoita

  *Kaupallinen yhteistyö Kide Sciencen kanssa* Miten, miksi, miten. Kysymyksiä joita aivan varmasti saa kuulla enemmän kuin tarpeeksi lähes jokaikisessä lapsiperheessä. Kyselyikä ajoittuu yleensä 3-5 ikävuoden tienoille ja loputtomat miksi kysymykset saattavat ajaa vanhemmat lähes hulluuden partaalle. Kupus ja Esikoinen eivät ole olleet tässä mitään poikkeuksia. Miksi, miten, koska ovat varmasti heidän puheessaan eniten vilahtavia sanoja. […] Lue lisää »

  

• Ärsyttävän onnellinen perhe- vai ihan vain makaronilaatikkoarkea

    “Teidän elämä somen välityksellä on jotenkin tosi epäuskottavaa. Te ootte ihan liian tyytyväisiä, ärsyttävän onnellinen perhe.” Sain tällaisen kommentin muutama viikko sitten sähköpostiini. Näitä on aina välillä tullut, joku on kertonut lakanneensa seuraamasta minua instagrammissa tai lakanneensa lukemasta blogia, koska perhe-elämämme oli liian onnellista, ei samaistuttavaa. Jäin miettimään valehtelenko elämästämme, enkö olekaan aito? Minä […] Lue lisää »

  

• Lukutaitoinen ekaluokkalainen- pitäisikö lapselle tarjota erityisohjausta?

  Meidän seitsemänvuotias esikouluikäinen Esikoinen lukee ja kirjoittaa. Kirjoitin aikaisemmin miten hetkellisesti se taito otti takapakkia kun palasimme Suomeen, mutta varsinkin koronaeristyksen aikana lapsi löysi lukemisen ja kirjoittamisen uudelleen. Kaikille kolmelle kielelle. “Eihän se ole muuta kuin sanoo/kirjoitta vain ne kirjamet joita siinä sanassa on”  hän totesi jossain vaiheessa, ehkä hieman näsäviisaana. Lapsi oppi tämän taidon […] Lue lisää »