One glass of milk, please

• Kitinävuodet

  Muisto lapsuudesta. Pyysin jotain asiaa isältäni, luultavasti jotain josta en voinut olla aivan varma heltiääkö siihen lupaa. Seisoin hänen vieressään hänen istuessa ruokapöydän ääressä. Omasta mielestäni vaihdoin ääneni skaalan sellaiseksi mukavan pyytäväksi. Vähän venyttäen kimeäksi. Tiedättekö? Sitten pyysin sitä asiaa. Isäni leukaperät kiristyivät ja hän katsoo minua tiukasti ja käskee minun puhua normaalilla äänensävyllä. Toistan […] Lue lisää »

  

• Kuopuksen koulu eli Palo Alton Young Fives ohjelma

  Lupasin kertoa teille Kuopuksen koulusta vähän lisää. Amerikassa siis koulut aloitetaan 5-vuotiaana. Täällä Kaliforniassa käytössä on kuitenkin niin sanottu cut off, eli aivan kaikki viisivuotiaat eivät aloita koulua vielä sinä vuonna kun he täyttävät viisi. Ne lapset jotka täyttävät viisi Ennen 1.9 sinä vuonna voivat aloittaa normaalin Kindergartenin.(tavallaan eskari mutta sisällöltään vastaa Suomen 1 luokkaa) […] Lue lisää »

  

• Onko Suomessa lapsi näkymätön?

  Mietin välillä mitkä ovat niitä asioita joita haluaisin viedä täältä mukanani Suomeen. Tietenkin hiekkarannat, mutta jos puhutaan enemmänkin asioista jotka voisivat olla mahdollisia. Kulttuurillisia tekijöitä. Silloin vahvin ehdokas olisi juuri nyt lasten näkyvyys. Enkä tarkoita tällä näkyvyyttä mediassa, tai ylipäätään näkyvyys välttämättä sanan julkisessa merkityksessä. Tarkoitan sillä yksilön tapaa huomata ja huomioida lapsi ihmisenä. Työskentelen […] Lue lisää »

  

• Rutiineista voimaa syksyn kaaokseen

  Keskiviikkoaamu, viikko koulua takana. Toistaiseki arki tuntuu olevan enemmän sekaisin kuin järjestäytynyttä. Tuntuu siltä kuin pinkoisin kokouksesta toiseen, yrittäen muistaa sata asiaa ja silti unohtaen puolet. Tiedän, että kaikki asettuu, kaikki rutinoituu. Ihan kaikki. Mutta tämä alku. Tämä on epämiellyttävää kaaosta. Likaiset amupala-astiat nököttävät ruokapöydällä, olohuoneen lattialla lojuu sikinsokin legopalikoita suuren ninja laivan ympärillä. Sängyt […] Lue lisää »

  

• Äititunnustuksia

  Tartun hyvin harkiten blogeissa kiertäviin haasteisiin, mutta Yli Pyykkivuorten Hanna heitti niin tämän blogin maailmaan sopivan haasteen että ajattelin tarttua siihen. Hanna kertoi omassa kirjoituksessaan niin kutsuttuja äitimokia, eli asioita joita on tehnyt joita muka kenenkään äidin ei tarvitsisi tehdä. Tämä haaste on mielestäni siksi tarttumisen arvoinen, että voisimme kaikki osaltamme vähän rikkoa äitimyyttiä. Sitä […] Lue lisää »

  

• Rangaistuksena välituntikielto – ajatuksia Amerikkalaisen koulun käytöskasvatuksesta

    Välituntikielto. Aika vanhalta kuulostava rangaistusmenetelmä, eikö teidänkin mielestä? No, ilmeisesti se ei kuitenkaan ole lainkaan vanhentuntu käytäntö täällä piilaaksossa. Antaakaas kun kerron mitä tarkoitan. Koulut alkoivat. Kirjoitin teille viime vuonna jonkin verran Palo Alton koulupiirin ja nimenomaan Esikoisen koulun käytännöistä. Yksityiskohtiin menin aika vähän, kuten opettajien tapaan tehdä asioita tms. Ajattelin yleisesti jatkaa samaa […] Lue lisää »

  

• Kesäloman uuvuttama, läsnäolemisen kuppikin voi tyhjentyä

  En olisi koskaan ajatellut että niin voi käydä. Että se läsnäolemisen, itsensä tarpeelliseksi tuntemisen kuppikin voi hetkellisesti tyhjentyä. Mutta näköjään voi, elämä opettaa. Suljen hetkeksi silmäni keittiössä ja mutisen hiljaa mielessäni haluavani olla rauhassa. Lapset kiistelevät olohuonessa, huutavat minun nimeäni jotta tulisin ratkaisemaan kiistan heidän puolestaan. Lasken päiviä kalenterista koulujen alkuun. Kesälomaa takana kymmenen viikkoa. […] Lue lisää »

  

• Tyhmä äiti! – Miksi vanhempi saa nimitellä mutta lapsi ei?

  “Voi muru, anna anteeksi, äiti oli nyt tosi tyhmä ja sanoi sinulle ankarasti ei.” “No äh, äiti oli nyt kyllä tosi idiootti ja unohti ne sinun kirjat kotiin” Kaksi minuutin sisään kuultua lausetta tänään kirjastossa joissa vanhempi nimittelee itseään lapsen kuullen. Lapset nostavat katseensa kirjoistaan ja vilkaisevat minua. Esikoinen on ensimmäinen avaamaan suutaan ja kuiskaamaan […] Lue lisää »

  

• Vuoren valloitus

  Kohti vuoren huippua. Siinä tämän päivämme tavoite. Valloittaa Mount Diablo. Olemme ajaneet puolentoista tunnin matkan laaksosta vuoren yläpäässä olevalle leirintäalueelle. Emme me toki selvinneet ilman, että autossa hetken aikaa huusi taas kerran niin lapset kuin Puolisokin. Jokin siinä pienessä tilassa on mikä saa nuo kaikki kolme hermostumaan perusteellisesti toisiinsa. Puoliso ei kestä lasten kitinää ja […] Lue lisää »

  

• Yhdenlaisen lapsuusajan loppu häämöttää

  Lapset juoksevat rannalla, oman lapsuutensa näyttämöllä. Lapsuudeksi kutsutun näytelmän ensimmäinen näytös on kai saavuttamassa loppusuoraansa. Hiekkaa narskuu hampaissa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Aallot pauhaavat jättäen kaikki muut äänet jonnekin kaukaisuuteen, jostain kiiri läpi lokin huuto. Pelikaani liitää taivaalla, laskeutuu pehmeästi saarelleen joka kohoaa tyrskyisen meren keskeltä kivisenä ja karuna. Kymmenet muut pelikaanit tervehtivät tulijaa nostamalla päätänsä […] Lue lisää »