One glass of milk, please

• Miksi lapsi harrastaa? Omaksi ilokseen vai vanhempien mieliksi?

  Lasten harrastaminen tai harrastamattomuus puhututtaa säännöllisin väliajoin. Lehdet ja keskustelupalstat täyttyvät depateista pitääkö lapsen harrastaa, kuinka paljon, minkä ikäisenä ja mitä hyötyä/haittaa siitä kaikesta on. Me olemme meidän perheessä puhuneet useita kertoja lasten harrastamisesta. Olemme pohtineet oikeita harrastusmuotoja ja määriä. Olemme miettineet koska vaihtaa lajia ja koska jäädä katsomaan onko jokin harrastus oikeasti lapselle vastenmielinen […] Lue lisää »

  

• Muutoksen hinta- huonoja öitä ja syömättömyyttä

    Lapset leikkivät iloisesti muiden lasten seassa, Kuopus vilkuttaa iloisesti liukumäen päältä mutta tulee portille oikeastaan vastaan vain kysymään saisiko leikkiä vielä viisi minuuttia pidempään. Kuopuksen opettaja hymyilee minulle ja toteaa minun tulevan liian aikaisin hakemaan lapset, he viihtyvät niin hyvin, etteivät malttaisi lähteä kotiin. Opettaja kertoilee miten hyvin lapset ovatkaan solahtaneet ryhmään, vaikka takana […] Lue lisää »

  

• Maitojunalla takaisin ja muita epämääräisiä tapoja suhtautua muiden elämään

  Luin tällä viikolla Edustusrouvan päiväkirja blogista tekstin, jossa Katariina kertoi miten ihmiset ovat suhtautuneet heidän perheensä seuraavaan maakohteeseen. Asiasta virisi vilkas keskustelu ulkosuomalaisten bloggaajien kanavalla. Ja aiheesta. Voisi kuvitella, ettei kellään ole ollut meille mitään negatiivista sanottavaa siitä, että me palasimme Suomeen. Näin sitä äkkiseltään kuvittelisi. Tilastojen valossa tämä on kuitenkin yksi turvallisimmista ja parhaista […] Lue lisää »

  

• Paluumuuton ristiriitaiset tunteet

  Lastenhuoneesta kuuluu naurua. Naapurin lapsi on kylässä eikä edes ensimmäistä kertaa. 40 metrin päässä olevien matalien kerrostalojen alimmassa kerroksessa asuu eräs ihanaakin ihanampi kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Periaatteen nainen. Geneerisesti tiesimme toisemme, lähinnä yhteisten ystävien ja blogimaailman kautta. Ja sitten tuosta noin vain me pamahdimme naapureiksi. Ja nyt meidän lapsemme vanuavat hänen nurkissaan yhtä paljon kuin […] Lue lisää »

  

• Takaisin saatu lapsuus- ensimmäisen päivän ajatuksia Suomen päiväkodista

  Esikoinen istuu lastenhuoneen lattialla ja kiskoo sukkaa jalkaansa. Näen hänen tuimasta ilmeestään, että häntä jännittää hieman. Se on ihan ymmärrettävää. Tietenkin jännittää, ensimmäinen päivä uudessa päiväkodissa/esikoulussa. Tai koulussa, kuten me siitä puhumme. Lapsille on vaikea ymmärtää, että he menisivät täällä taas päiväkotiin. Samoin kuin heitä hämmentää Suomessa englanninkieliset sanat esikoululle ja päiväkodille jotka ovat päinvastaiset […] Lue lisää »

  

• Vähemmän leluja, enemmän mielikuvitusta

  Loman viimeinen päivä. Huomenna alkaa arki. Lapset kouluun (tai siis Esikouluun ja päiväkotiin, mutta koska tämä koko kuvio hämmentää lapsia niin puhumme siitä vain kouluna), Puoliso töihin. Minullakin vihdoinkin taas aikaa pistää iso vaihde silmään töidenhaun ja olemassa olevien freelanceprojektien pyörittämisessä. En tiedä olenko valmis. Tavallaan olen valmiimpi kuin koskaan, toisaalta taas, voiko johonkin mitä […] Lue lisää »

  

• Uusi alku – Suomen ihmeitä Helsingin lähiössä

  Kiedon toppatakin ympärilleni ja hipsin puukengissä sisäpihamme halki pyykkituvalle. Kello lähenee yhdeksää illalla, poskeni hehkuvat vielä hieman saunasta ja vatsani on täynnä spagettia. Puoliso laittaa pienen kotimme yläkerrassa lapsia nukkumaan. Maa on märkä ja paljas, tuuli kuljettaa pilviä puolikuun edestä vinhaa vauhtia. Lähiö lepää hiljaisena ympärilläni.  Pyykituvassa pyörii vain yksinäinen kuivausrumpu, pesukoneet ovat jo poissa […] Lue lisää »

  

• Vuosi 2019

    Vuosi hiipii kohti loppuaan. Nämä joulun jälkeiset ja uuden vuoden aattoa edeltävät päivät sekoittuvat sumuiseksi puuroksi. Kalenterista pitää tarkistaa mikä viikonpäivä on menossa, päivämääräkin on useinmiten hukassa. On vain joku epämääräinen aika joulun jälkeen, ennen uuden vuoden alkua. Tämä on se aika  kun olen antanut itselleni luvan vain olla. Ulkoilla, kuvata, tuijottaa eteeni teetä […] Lue lisää »

  

• Kuuma mehua muovimukissa ja muita lapsuusmuistoja

  Tapaninpäivä. Ei aurinkoa tänäänkään. Vain sinisenä hohtava talvivalo joka taittuu harmaan valkoiseksi lumen voimasta muutamaksi tunniksi ennen kuin se taas sinisen kautta katoaa taivaanrannan kautta kohti kuumia maita ja sen hiekkarantoja. Lasten ääniä, lumen vaimentamina, hiekkaamaton ajotie, sellainen jonka päällä pulkka kulkee helposti. Aikuiset kävelemässä sekaisin lasten kanssa. Yksi pitää aina perää, joku toinen kulkee […] Lue lisää »

  

• Joulun tärkein lahja -se joku edes jossain…

  Torstai aamu, viisi yötä jouluun. Syömme aamupalaa ison pöydän ääressä, ihan kohta tähänkin taloon ja tämänkin pöydän äärelle alkaisi valumaan enemmänkin tämän oudon suurperheen jäseniä. Juuri nythän meitä on pöydän ääressä vain kahdeksan jäsentä. Aattona meitä tulee olemaan 10 lasta ja 14 auikuista. Kyllä, eikä siinä ole edes ihan koko perhe.  Me olemme suuri ja […] Lue lisää »