One glass of milk, please

• Mitä sinä teet työksesi? -totuuksia lasten suusta

  Lastenhuoneen lattiaa peittää legojen sekasotku. On sinne sekaan rakennettu jotain ihan oikeaa hienoa legomaailmaakin. Viimeksi aamulla Kuopus kävi vielä lisäämässä jotakin tulivuoripalasia yhteiseen viidakkomaailmaan. Istun sängyn laidalla odottamassa, että suihkusta tulleet sankarit saisivat yöpaidat päälleen ja voitaisiin lukea vielä hetki Koirien Kalevalaa. Avaan kirjan ja alan lukea susien Sariolasta. En pääse kahta sanaa pidemmälle, kun […] Lue lisää »

  

• Pohdintoja sattuman ja valinnan eroista

  Katson miten lapset istuvat aamuauringon valossa puupöydän ääressä. Aurinko kutittelee heidän poskiaan ja yön kaste viipyilee vielä märkänä mustikan lehdillä. Meri avautuu edessämme ja horisontissa uivat joutsenet näkyvät valkoisina pisteinä. Amiraaliperhoset lämmittelevät rantakivikossa. Niitä kuvaamaan kerääntyy luontokuvauskurssilla olevia aikuisia. Meitä kaikkia hymyilyttää.   Tämä on niitä hetkiä, kun ajattelen miten onnelinen olen. Hetkiä, joide haluan […] Lue lisää »

  

• Ystävät ovat kiviä elämän pöydällä

  Kun on lähtenyt monta kertaa pois on kerännyt omaan kokemuspankkiinsa tuhat kiloa kultaa kokemalla uusia seikkailuja ja uusia elämyksiä. Me olemme nähneet jonkin verran maailmaa. Kokoneet elämää erilaisissa yhteiskunnissa. Tutustuneet erilaisiin kulttuureihin ja opetelleet aloittamaan elämän uudelleen ja uudelleen alusta. Suurimmaksi osaksi tämä on pelkästään positiivista. Koen saaneeni elää todellakin rikasta elämää vaikka rahaa ei […] Lue lisää »

  

• Meri – ikuinen lohduttaja

  Uutela. Merituuli puhaltaa selältä ja heittää hiukset silmien eteen. Hanhiparvi lentää päidemme ylitse auringon lämmittäessä käsivarsia porotuksellaan. Elokuu antaa edelleen parastaan. Eilisen sade tuntuu iholla lähinnä kosteutena, joka nousee metsän kastuneesta sammaleesta. Kierretään luontopolkua. Puoliso lukee lapsille rastien luontoinfoa ääneen. Minä hengitän metsää. Meri kimmeltää puiden läpi ja rantakalliot makaavat iänikuisen vakaasti paikoillaan. Muistot nousevat […] Lue lisää »

  

• Kun tunteita on liikaa

  Elokuun lämpö leijuu asunnossa, tarttuu seiniin ja hiipii portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrassa se kietoutuu tiivimpänä porraskaiteen ympärille ja kerää itseensä lisää energiaa seinän kokoisen ikkunan sisään tulvivasta valosta. Jossain kaukana huutaa lapsi, toisaalla toinen nauraa. Yksittäiset ihmiset kiirehtivät koteihinsa. Aurinko paistaa edelleen korkealta, valo viipyy tässä maassa pitkään. Seison hellan ääressä, paistan kanttarelleja ja oman […] Lue lisää »

  

• Kommunikaation jalo taito – ja miten se liittyy koulunaloitukseen

  Ihana elokuun lämpö leviää ympäri Etelä-Suomea. Jopa öisin on lämmin, mikä oli Kaliforniassa harvinaista, siellä tuli pimeä aikaisin ja samalla kun aurinko laski romahtivat lämpötilat. Ja ei, tämä ei ole nyt nostalgiaa tihkuva kirjoitus ikävästäni Kaliforniaan, tai Suomea ylistävä kirjoitus siitä, kuinka on hyvä olla takaisin. Mutta en voi olla vertailematta näitä kahta maailmaa edelleen […] Lue lisää »

  

• Syksy saapuu ja koulut alkavat

  Maanantai. Saavun työpäivän jälkeen hieman väsyneenä kotiin, avaan kotioven ja vastassa on kaksi pellavapäätä ja isäni, joka on heidät tuonut takaisin Helsinkiin maaseudulta. Lapsilla on jäljellä pari päivää ja sitten alkaa uusi kappale heidän elämässään. Taas. Torstaina alkavat koulut. Täällä Suomessa ne alkavat lähiopetuksena, syksystä kukaan ei tiedä mitä se sitten tuo tullessaan. Monelle lapselle […] Lue lisää »

  

• Sielua odotellessa- kun paluumuuton henkinen vaihe jää kesken koronan takia

  Hiljaista ja outoa. Istun toimistolla ja tuijotan tietokoneen ruutuun jossa kursori vilkkuu tasaiseen tahtiin pisteen jälkeen. Olen ollut fyysisesti työpaikalla muutamana päivänä viikossa. Tänään olen viimeinen ja hiljaisuus tuntuu huumaavalta. Outouden tunteen tuo se, ettei kotona ole lapsia odottamassa. He lähtivät tänään äitini kanssa junalla kohti Pohjois-Karjalaa. Ilmoitimme Kuopuksen päiväkotiin, että lapsi aloittaakin päiväkodin vasta […] Lue lisää »

  

• Ulkomaalaisvihan kulttuuri

  Ilta-aurinko paistaa viistosti olohuoneen ikkunoista sisään. Poskilla viipyy vielä sen säteiden polttama lämpö päivän ajalta. Nousen rappuset yläkertaan, istahdan Kuopuksen sängyn laidalle ja nojaan selkäni seinään. Tapailen iltalaulun sanoja kun Kuopus vielä keskeyttää minut. “Annu, selitätkö uudestaan mikä se on se kaasukammio jonne se mies sanoi että sinun pitäisi mennä?” Niin, tällaisia keskusteluita minä käyn […] Lue lisää »

  

• Ei ole mitään sankari-isää, on vain vanhempia

  Kaksi vuotta sitten Piilaaksossa kerroin, kuinka Puoliso jäi kotiin kipeän Kuopuksen kanssa minun mennessä töihin. Sain silloin paljon ihmetystä osakseni ja Puolisoni toiminta ihailua. Kun tästä kerroin, sain useamman kommentin siitä miten onneksi Suomessa ei enää suhtauduta isien kotiinjäämiseen samankaltaisella oudolla sankari-vanhempi asenteella. Pettymyksekseni olen tämän reilun puolen vuoden aikana joutunut kuitenkin toteamaan, ettei tuo […] Lue lisää »