One glass of milk, please

• Unohdetaanko lapseen kohdistuva henkinen väkivalta liian usein?

    Tällä viikolla on kannustavan kasvatuksen kampanjaviikko. Osallistun tällä tekstilläni omalta osaltani tähän tärkeänä kokemaani kampanjaan positiivisen ja kannustavan kasvatuksen tukemisesta. Ylisukupolvien menevät haitalliset kasvatusmenetelmät ovat asia joihin mielestäni tulisi pyrkiä puuttumaan paljon vahvemmin mitä tällä hetkellä tehdään. Vaikeaa se kuitenkin on. Se mitä kotien sisällä tapahtuu, vuotaa harvoin ulos ja silloinkin kun siitä näkyy […] Lue lisää »

  

• Retkeily lasten kanssa, itkua vai naurua?

    Vietimme viimeiset kolme päivää Yosemiten kansallispuistossa. Viikonloppu oli huima. Muistot vuorien jylhyydestä ja kuohuvista vesiputouksista ovat todennäköisesti niitä muistoja joita tulen kantamaan mukanani koko elämäni. Lapset leikkimässä joen rannalla, auringon kullatessa heidän hiuksensa sädekehiksi pään ympärille. Vuoripurojen ja -jokien kirkas vesi. Kohti tähtitaivasta kurkottelevat liekit yön pimeydessä. Humisevat puut jotka ovat nähneet niin monta […] Lue lisää »

  

• Kaksikielisyyttä on R kirjain – Miten kaksikielisyys vaikuttaa identiteetin muodostumiseen?

    Tämä on yhteistyöpostaus Suomessa toimivan familia ry:n kanssa. Familia on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhdistys joka tukee Suomessa olevia monikulttuurisia ihmisiä ja perheitä. Familialla on menossa kaksi- ja monikielisyyskampanja johon myös minä osallistun kertomalla mitä kaksikielisyys minulle merkitsee. Olen juuri hetki sitten kertonut teille meidän monikielisestä arjesta, mutta lähestyn aihetta uudelleen, vielä vahvemmin siitä näkökulmasta […] Lue lisää »

  

• Kodin kaipuu

    Minä olen elänyt paljon ulkomailla. Olen oleskellut muissa maissa, tullut ja lähtenyt Suomesta useammin kuin kykenen laskemaankaan. Mutta jostain syystä en ole koskaan ollut kauemmin poissa kuin puoli vuotta kerrallaan. Minä olen 37 vuotias, siltikään en ole koskaan ollut näkemättä esimerkiksi vanhempiani pidempään kuin kuusi kuukautta. Koskaan aikaisemmin elämässäni en ole ollut käymättä vanhempieni […] Lue lisää »

  

• Sanojen vaikeus- kerrotko sinä ystävillesi välittäväsi?

  Meri, aallot, hiekka, aurinko. Hyvä olo. Siinä hetkessä. Pelikaanit lentävät pään ylitse, katseeni kiinnittyy joukon mukana lentävään lokkiin. Muita lintuja puolet pienempi, silti lentää parven mukana. Ystävä ponkaisee ylös vierestä. “Valaita” hän huutaa. Seuraavan puoli tuntia me katselemme miten valaat hyppäävät ja pärskivät vettä ilmaan. Näky on sydäntäpuristavan huimaava. Istumme siinä lämpimässä rantahiekassa ja puhumme. […] Lue lisää »

  

• Pääsiäinen meidän perheen tapaan

  Näen miten jännitys kipristelee lasten sisällä jo launatai-iltana. Tästä on puhuttu niin usein, muisteltu edellisiä vuosia ja pohdittu onko tämä nyt oikeasti taikaa, aikuisten keksimää satua vai ihan oikeasti totta. Pääsiäinen. Tarkemmin sanottuna pääsiäissunnuntai. Tuo maaginen hetki, kun saa mennä etsimään pääsiäispupun ulos piilottamaa pääsiäiskoria. Täällä Amerikassa pääsiäinen on juhla josta ei kouluissa mainita oikeastaan […] Lue lisää »

  

• Paikka, jossa minä hymyilen

  Auringon säteet ovat muuttuneet kuumiksi, keskipäivän aikaan jo polttaviksi. Sateet ovat kadonneet jonnekin kukkuloiden taakse, pilvet hajonneet odottamaan myöhäistä syksyä. Luonto ei vielä muista mitä sillä on edessään, vielä se kurkottelee rehevänä kohti kuumana hehkuvaa palloa taivaalla. Vielä se leväyttää lehtensä, kukkasensa kaikkien nähtäville, ylpeilee prameilla väreillään ja laajoilla pinnoillaan. Vielä luonto ei muista, ettei […] Lue lisää »

  

• Toivo parasta, varaudu pahimpaan- amerikkalainen tapa suhtautua elämään

  Kolibrin lento, siipien iskut kuulostavat surinalta, aamuaurinko valaisee pientä lintua kun se siirtyy kukasta kukkaan. Kuopus katsomassa tuota joka aamuista näytelmää sohvalla seisten, aurinko värjää hänen hiuksensa kultaiseksi kehykseksi kasvojen ympärille. Maanantaiaamu, rutiinit, arki. Kaikki se taas edessä. Eilinen vaellus Mount Diablolle näkyy vielä juomapulloina väärissä laukuissa, tomuna kenkien kärjessä. Taas yksi paikka listaltamme tehty, […] Lue lisää »

  

• Empatia- voiko sitä olla liikaa?

    Luen uutisia, nälänhätä, sodat, kurjuus, köyhyys, ihmisiä käännytetään vaarallisiin maihin. Kurkkua kuristaa ja rinnassa tuntuu painavalta. Siirryn selaamaan sosiaalista mediaa. Ystävä kertoo hänen lastensa isän nukkuneen ajasta ikuisuuteen. Toisaalla eräs seuraamani doula kertoo otteita osallistumastaan suruseminaarista. Itkettää. Itkettää vaikken ystävän eksää sen kummemin tuntenutkaan, itkettää vaikka en tunne sitä isää, joka siellä suruseminaarissa kertoo […] Lue lisää »

  

• Elämän perspektiivejä

  Lintu laulaa viikunapuun oksilla. Oksilla jotka vielä viikko sitten ojentautuivat kohti sadepilviä harmaina ja paljaina. Nyt niitä koristaa jo kämmenen kokoiset lehdet, pienet viikunat kurkistelevat lehtien vierestä kohti sinistä taivasta. Hän on vihdoin täällä, aurinko, lämpö, Piilaakson kevät. Etelässä villikukat ovat purskahtaneet ryöppyinä kukkimaan, täällä pohjoisessakin kukkulat alkavat saada oransseja ja keltaisia värilaikkuja vihreän sametin […] Lue lisää »