Hyppää sisältöön

Vertaatko lapsiasi muihin? 9 asiantuntijavinkkiä pulmatilanteisiin

Joskus vertailusta voi olla hyötyä ja se saattaa innostaa lasta. ”Mäkin haluan oppia tuon”, lapsi saattaa sanoa, kun näkee, että ystävä osaa uuden asian.
Julkaistu
Teksti Kaisa Pastila
Kuvat Maria Vilja
Vertaatko lapsiasi muihin? 9 asiantuntijavinkkiä pulmatilanteisiin

Omia lapsiaan vertaa aina silloin tällöin näiden ikätovereihin tai sisaruksiin. Vertailu voi olla joskus avuksi, mutta useimmiten sitä kannattaa välttää. Jos tavasta haluaa päästä eroon, voi miettiä, mistä vertaamisen tarve kumpuaa. Ja kukas tuo oma pikkutyyppi oikein onkaan?

Kun kotona nostetaan esille jokaisen erityispiirteitä sen sijaan, että verrataan, jokainen voi kokea, että riittää sellaisena kuin on.

– On tosi yleistä, että vanhemmat vertaavat lastaan, sanovat psykologi Riikka Airo ja perhe- ja pariterapeutti Miia Lehtonen, jotka työskentelevät vanhemmuuspsykologiaan erikoistuneessa Psykoterapiapalvelu Tunnetilassa.

Kun seuraavan kerran huomaat vertaavasi lastasi, pysähdy ja kysy itseltäsi, mitä toiveita tai odotuksia sinulla on itsesi tai lapsesi suhteen. Onko vertaamisen taustalla sittenkin se, etteivät odotuksesi täyty?

– Usein lapsen vertaaminen kertoo enemmän vanhemmasta itsestään kuin lapsesta. On tavallista, että joskus vanhemmat ehkä yrittävät tavoitella lapsen kautta omia odotuksiaan, Airo sanoo.

Onko Sinulla esimerkiksi jokin kaipaus tai toive tai oletko pettynyt omassa elämässäsi johonkin? Odotatko itseltäsi jotain, joka siirtyykin vanhemmuuteen?

Jos olet esimerkiksi kärsinyt itse ulkopuolisuudesta, saatatkin toivoa, että lapsesi olisi sosiaalinen ja vahvasti sisällä vertaisryhmässään. Kyse voi olla myös siitä, että lapsi ilmentää jotain ominaisuutta tai puolta, jota et hyväksy itsessäsi.

– Omia odotuksiaan – koskivat ne sitten itseä, lasta tai vanhemmuutta – voi olla vaikea tunnistaa, mutta jos niitä onnistuu käsittelemään, vertailun tarve pienenee, sanoo Airo.

Vertailu vaikuttaa kielteisesti lapsen itsetuntoon. Jos lapsi tulee koko ajan verratuksi ja kuulee olevansa huonompi kuin muut, hänelle ei synny käsitystä itsestään osaavana yksilönä. Hän lakkaa uskomasta omiin kykyihinsä.

Jos lapsi kuulee enemmän positiivista vahvistusta kuin vertailua, hänestä tulee rohkeampi ja hän alkaa uskoa omaan osaamiseensa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että lapsi kokeilee mielellään uusia asioita ja jaksaa yrittää opetella uutta, vaikkei heti onnistuisikaan.

– Jokaisen lapsen kuuluisi kokea olevansa oman vanhempansa silmissä erityinen – ja juuri siksi niin ihana, sanoo Miia Lehtonen.

Nosta kotona esiin lapsen erityispiirteitä vertaamiseen sijaan.

Kun lapsi saa riittävästi tätä kokemusta, vähentyy myös hänen oma vertailuntarpeensa.

– On todella tärkeää, että jokainen kokee olevansa erityinen omalla tavallaan. Kun kotona nostetaan esille jokaisen erityispiirteitä sen sijaan, että verrataan, jokainen voi kokea, että riittää sellaisena kuin on, Riikka Airo muistuttaa.

Joskus vertailusta voi olla hyötyä ja se saattaa innostaa lasta. ”Mäkin haluan oppia tuon”, lapsi saattaa sanoa, kun näkee, että ystävä osaa uuden asian.

Haastavaa vanhemmuudessa on se, että näkee oman lapsensa sellaisena kuin tämä on ja hyväksyy sellaisenaan.

– Jokaiselle vanhemmalle tulee eteen se päivä, kun huomaakin, että oma lapsi onkin ihan erilainen kuin oli ajatellut: ”Ai, sä ajatteletkin noin! Ai, sä tykkäätkin tosta!” Lapsen ominaisuudet tai arvot saattavat olla aivan toisenlaiset kuin vanhempi oli koskaan ajatellut, Riikka Airo sanoo.

Kun vanhempi suhtautuu lapseensa uteliaalla mielenkiinnolla, se tekee hyvää lapsen itsetunnolle. Mieti siis: millainen tyyppi toi on? Mitä se tekee ja kokee? Mitä kaikkea oman lapsen ainutlaatuisuus pitää sisällään?

– Vanhemmuus on jatkuvaa tutustumista. Kannattaa tietoisesti yrittää irrottautua omista ennakkokuvistaan.

Myös itseensä kannattaa suhtautua uteliaasti. Kaikki meistä muuttuvat ajan kanssa. Itsestäänkin voi löytää uusia puolia.

Piirretty kuva palikkatornista.

 

Asiantuntijoiden neuvoja arkisiin vertailutilanteisiin:

1. ”Ai, olet oppinut lukemaan. Eikös Iida [serkku] ollut vain viisi, kun se jo osasi?” (Isovanhempi ekaluokkalaiselle)

Mummo tai vaari ei varmaan tarkoittanut vertailla, mutta lapsi voi kuulla kommentin niin, että hän on epäonnistunut oppiessaan lukemaan ”vasta” seitsemänvuotiaana.

Jos haluat auttaa lasta, voi sanoittaa erilaisuutta, esim.: ”Ei ole tärkeää, minkä ikäisenä oppii lukemaan, vaan ylipäätään se, että oppii”.

Tai: ”Ihmiset löytävät ja oppivat eri taitoja hyvin eri vaiheissa. Joku oppii vaikka uimaan nelivuotiaana ja toinen taas yhdeksänvuotiaana. Olemme kaikki erilaisia.”

Isovanhempi tuntuu ajattelevan, että on sitä hienompaa mitä nuorempana oppii lukemaan. Mutta eihän se niin ole! Lukemaan oppiminen ei ole mikään nopeuskilpailu. Keskustelua voisi johtaa myös siihen suuntaan, mistä kirjoista lapsi tykkää tai mitä hän ylipäätään haluaa lukea, koska sehän lukutaidossa on tärkeää: maailma, joka lapselle avautuu.

Lapsen pitää saada kokea ainutlaatuisuutta, oppipa hän eri taitoja minkä ikäisenä tahansa.

 

2. ”Sun huoneessa on taas ihan hirveä sotku. Max [veli] on niin paljon huolellisempi, siistimpi ja tarkempi”. (Vanhempi koululaiselle)

Vertailua kannattaa välttää aina, koska se jää lapselle voimakkaasti mieleen. Sisarukset vertaavat toisiaan joka tapauksessa. Sinun kannattaisikin viestittää: ”Jokaisessa teissä on ne omat, ihanat, tärkeät juttunsa”. Sisarussuhdetta tukee, jos sisarukset voivat opettaa toisilleen asioita. Silloin he eivät sano ”Hei, mä oon sua parempi” vaan: ”Hei, mä voin auttaa sua!”

 

3. ”Päiväkodissa Elma ja Olivel osaa ällän. Mä en osaa, eikä Elias.” (Eskari-ikäinen vanhemmalle)

Voit vahvistaa lapsen oivallusta:

”Totta, eri ihmiset oppivat ärrän eri aikaan, eivätkä kaikki opi sitä koskaan”.

Voit varovasti kysyä, mietityttääkö lasta jokin ärrä-asiassa – tai harmittaako, ettei hän osaa ärrää. Voit ehkä ehdottaa, että hän alkaisi harjoitella r-kirjainta kanssasi?

 

4. ”Olit tosi hiljainen – paljon hiljaisempi kuin kaikki kaverit.” (Vanhempi lapselle synttärijuhlien jälkeen)

Kuulostaa, että Sinulla on huoli lapsestasi. Sitä ei silti kannattaisi todeta noin vain, vaan alkaa kysellä lapselta:

”Mitä tykkäsit juhlista? Millaista sulla oli? Mietityttikö sua jokin asia juhlissa?”

Vai toivotko, että lapsesi olisi vähemmän hiljainen? Herättääkö hiljaisuus Sinussa itsessäsi jotain kaipuuta? Onko niin, että olet mielestäsi liian hiljainen, etkä pidä siitä piirteestä itsessäsi?

Jos lapsi on temperamentiltaan hiljainen, vertailu voi olla hänelle haitallista.

 

5. ”Kyllä mä uskalsin jo matkustaa yksin bussilla sinun iässäsi!” (Vanhempi lapselle)

Yrität rohkaista, mutta lasta vertaaminen saattaa pikemminkin lannistaa. Mitä jos muistelisitkin hetkiä ja tilanteita, jolloin Sinuakin jännitti pienenä? Se saattaisi auttaa lasta enemmän.

Vanhempana sanoo usein asioita, joita ei tarkoita. Silloin kannattaa muistaa armollisuus itseään kohtaan. Tilanteet kannattaa ottaa myös myöhemmin uudestaan puheeksi lapsen kanssa:

”Sori, toi oli ihan älyttömästi sanottu multa”.

 

6. ”Äiti, Aatos [paras kaveri] valittiin kilpajoukkueeseen, mua ei. Meillä on nyt eri treenit”. (Fudisharrastaja äidille)

Ensimmäinen ja tärkein tehtäväsi on kohdata lapsen pettymys:

”Voi ei! Oisitko säkin halunnut siihen joukkueeseen? Miltä susta tuntuu? Sua harmittaa varmaan ihan hulluna…”

Seuraavana päivänä voit palata asiaan ja yrittää selvittää, mikä on lapsen kokemus: haluaako hän oppia lisää jalkapallosta? Voisitteko harjoitella sitä yhdessä? Vai onko lapsesi kiinnostunut jostain ihan toisesta asiasta?

 

7. ”Mikset sä halua harrastaa mitään? Kaikki muut harrastavat. Eikö olisi mitään, joka sinua kiinnostaisi?” (Vanhempi koululaiselle)

Onko kyse aidosta huolesta vai liittyykö harrastuksiin tai harrastamiseen omia odotuksiasi? Mitä lapsen harrastaminen Sinulle merkitsee?

Olisi paikallaan pyytää anteeksi:

”Sori, sanoin vähän hölmösti. Oikeasti tarkoitin, että mulla on vähän huoli tästä asiasta. Ajattelen, että harrastaminen voisi tuoda sun elämään kivoja juttuja.”

Yritä kysyä, mitä ajatuksia lapsella itsellään on harrastamisesta:

”Oletko itse pohtinut tätä? Mitä olet miettinyt?”

Luultavasti lapsi on jo aiemmin huomannut, että moni kaveri harrastaa jotain, mutta hän ei. Kiinnitä huomiota siihen, ettei harrastaminen ole ajatuksissasi automaattisesti hyvä juttu ja ei-harrastaminen huono.

 

8. ”Mut palkittiin Fair Play -kortilla ottelussa.” (9-vuotias jalkapalloilija isoisälleen)

Pappa: ”Hyvähyvä! Silloin kun minä olin lapsi, ei meillä ollut noin hienoja nappiksia kuin teillä. Ei meillä ollut edes kunnon potkupalloa.”

Kun lapsi tulee kertomaan onnistumisestaan, kannattaa pysähtyä ja antaa lapsen nauttia hetkestään. Voit esimerkiksi kysyä:

”Mikä sinulle itsellesi oli tärkeintä onnistumisessasi? Mikä pelaamisessa tuntuu niin hyvältä?”

Tärkeintä ei ole palkintojen kohdalla se, että pelaajia on laitettu järjestykseen, vaan lapsen oma innostus ja sen saaminen esille.

Lapsenlapsi saattoi ehkä kokea, että hänen onnistumisensa ohitettiin. Toisaalta hänelle voi olla avartavaa kuulla toisesta historianajasta. Lasta voisi rohkaista kysymään papalta, mitä tämän lapsuudessa harrastettiin tai saiko pappa joskus palkintoja.

 

9. ”Aarni kuunteli niin tarkasti valmentajaa. Kaikki muut pojat häsäsivät, mutta meidän lapsi kuunteli.”

On ok käyttää vertailua positiivisessa asiassa. Lasta voi nostaa tähän tapaan. Aarni saa myönteistä palautetta kivasta asiasta, kuuntelusta. Luultavasti hän huomasi itsekin treeneissä muiden sähläyksen.

Lapset ylipäätään tykkäävät, kun heitä kehutaan toisten kuullen.

Tilaa Lapsen Maailma  tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä  vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Tilaa lehti

Lapsen Maailman digimainos, juttukuvia padissa ja puhelimessa.