Siirry sisältöön
Terveys

Oireileeko lapsen mieli?

02.09.2016 Iita Kettunen Maria Vilja

Suomalaisten lasten mielenterveysongelmien varhaiseen tunnistamiseen on kehitetty luotettava menetelmä.

Aikuisten on usein helpompi tunnistaa lasten käytös-, keskittymis- ja ylivilkkauspulmia kuin tunne-elämän ongelmia. Jos lapsella on huolia, alakuloisuutta tai pelkoja, oireilua ei aina tunnisteta, koska hän saattaa muuten käyttäytyä ikäodotusten mukaisesti ja pärjätä koulussakin hyvin.

Käyttäytymisessä on myös kulttuurisia ja sukupuolisia eroja: poikien tunneoireilu saattaa ilmetä ulospäin levottomuutena, mutta tytöt jaksavat istua pulpetissa olematta haitaksi.

Jos lasta vain ”reipastetaan”, saattaa tunneoireilu jäädä huomiotta.

Suomalaiset vanhemmat odottavat lapsiltaan itsenäistä ja reipasta käytöstä. Jos lapsi ilmaisee alakuloa tai huolekkuutta, häntä saatetaan yrittää ”reipastaa”. Silloin tunneoireilu saattaa jäädä huomiotta.

Neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa on vain harvoin käytetty yhtenäisiä ja testattuja arviointimenetelmiä lasten mielenterveysongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Lastenpsykiatri Anne-Mari Borg tutki väitöskirjassaan siihen soveltuvaa Vahvuudet ja vaikeudet -hyvinvointikyselyä (The Strengths and Difficulties Questionnaire eli SDQ). Se on kansainvälisesti laajasti käytetty, kattavasti testattu ja lyhyt oirekysely, joka kehitettiin alun perin Isossa-Britanniassa. Koska kyselyn pisteytyskin on brittiläinen, Borg määritti omat pistemäärät suomalaisille lapsille.

− Brittipisteytyksellä olisi jäänyt tunnistamatta hyvin monta suomalaislasta, joilla on kohonnut riski psykiatriseen sairastavuuteen.

Borgin laatimalla pisteytyksellä tunnistettiin yhdeksän kymmenestä niistä lapista, joilla oli jo todettu jokin mielenterveyden häiriö.

Lapsen huoli otettava aina vakavasti

Poikkileikkaustutkimuksen kohderyhmänä olivat 49-vuotiaat lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa käyneet lapset. Kyselyyn vastasivat vanhemmat sekä päivähoidon tai koulun opettaja. Lapsille oli laadittu omat kysymykset koskien heidän hyvinvointiaan. Osalle lapsista tehtiin myös diagnostinen haastattelu mielenterveyshäiriöiden toteamiseksi.

Anne-Mari Borgin mielestä Suomessa tarvitaan tutkimusta, jossa vanhemmat kuvaavat arkiesimerkkien kautta lastensa vointia. Kun SDQ-kyselyä käyttävät neuvolan ja kouluterveydenhuollon ammattilaiset, on menetelmä myös pätevä ja turvallinen.

Vanhemmista oli tärkeää saada keskustella lastensa asioista ammattilaisten kanssa

Borg sai vanhemmilta hyvää palautetta siitä, että lasten mielenterveysasioista kysyttiin suoraan. Vanhemmat toivat vahvasti esiin myös sen, että menetelmistä riippumatta on tärkeää ylipäätään saada keskustella lasten asioista neuvolan ja kouluterveydenhuollon ammattihenkilöstön kanssa.

Borg lisäsi tutkimukseensa lapsille tarkoitetut hymynaamoilla kuvitetut kysymykset, sillä hän halusi testata, saako 49-vuotiailta lapsilta suoraan kysymällä tärkeää tietoa heidän hyvinvoinnistaan.

− Lastenpsykiatrina tiesin, että lapsi vastaa kysymyksiin järkevästi, mutta halusin vielä testata, voisiko niitä käyttää neuvolassa tai terveydenhuollossa.

Parhaiten SDQ-kyselyllä tunnistetaan käytösoireita sekä keskittymis- ja ylivilkkauspulmia eli ADHD-lapsia, mutta kohtuullisesti myös tunneoireilevia lapsia. Borgin mukaan terveydenhuoltoa piinaa edelleen krooninen pula sellaisista menetelmistä, jotka tunnistaisivat tunneoireilevia lapsia. Tutkimus antaa alustavaa tietoa siitä, että juuri lapsille itselleen kannattaa edelleen kehittää kysymyksiä.

− Lapsi ei anna tarkkoja vastauksia, mutta jos hän ilmaisee huolta tunneasioista tai elämästään yleensä, se on aina otettava vakavasti ja selvitettävä sen syitä.

Aikuisten yhteistyö tärkeää

Kyselyssä huomioidaan myös lapsen toimintakykyä, joka on hyvä mittari lapsen voinnista. Jos epäillään psyykkistä häiriötä ja lapsella on siitä joitain oireita, ne haittaavat yleensä hänen arkitoimintakykyään, kykyä selviytyä koulussa sekä tulla toimeen kotona ja kavereiden kanssa.

− Suomalaiset eivät ilmaise tunteitaan yhtä vahvasti kuin monissa muissa kulttuureissa, mutta toimintakyky on hyvä mittari, korostaa Anne-Mari Borg.

Se, että lapsen toimintakykyä arvioivat useat tahot kuten koulu, päivähoito, vanhemmat ja terveydenhoito, parantaa arvion laatua. On yleistä, että opettaja ja vanhemmat tunnistavat lapsesta eri piirteitä: jotkin pulmat koulussa saattavat tulla vanhemmille yllätyksenä.

Lasten mielenterveyden arvioinnissa on olennaista, etteivät aikuiset syyttele toisiaan, vaan keskustelevat lapsen asioista keskenään ja kysyvät niistä myös lapselta.

− Ei kannata keskustella siitä, kenen huoli on oikea. Riittää, jos joku on huolissaan lapsen voinnista, jolloin pitää lähteä selvittämään asiaa.

Palautteen mukaan kysely tuo yhteistä näkemystä lapsen tilanteesta, koska siihen vastaavat sekä opettajat että vanhemmat. Testattu menetelmä myös neutralisoi lapsen voinnin tarkastelua.

SDQ-kysely on käytettävissä netissä 80 kielellä, joten sitä voidaan käyttää myös monista kulttuuritaustaistoista tulevien lasten kanssa. Tulosten tulkitseminen on yksiselitteistä, mutta Borg korostaa, että se on ammattihenkilöstön tehtävä.

Jos terveystarkastuksissa aletaan laajasti käyttää Vahvuudet ja vaikeudet -kyselyä, on huolehdittava siitä, että kyselyn tunnistamat lapset ja perheet saavat aidosti heille räätälöityä apua ja hoitoa.

− Hyvin harva lapsi tarvitsee esimerkiksi lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon apua. Tehokasta hoitoa on jo se, että koulussa tai päivähoidossa sekä neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa mietitään perheen kanssa yhdessä, millaista apua ja tukea lapsi tarvitsee.

Kysely löytyy os. www.sdqinfo.com, jonka Questionnaires-osion alta löytyvät kieliversiot: suomi.

Lue myös: Itsetuhoisten nuorten tulkki
Lue myös: Onko lapsesi aggressiivinen?
Lue myös: Liian suuri ego lapsella?

Yksi vastaus artikkeliin “Oireileeko lapsen mieli?”

  1. Jani Pötry sanoo:

    En ole lääkäri, mutta missä iässä voidaan puhua mielenterveys ongelmista? Eikö lapset ole niin erilaisia aika pitkään? Mutta pitkää seurantaa luulisi ainakin vaativan. Ja tosiaan monta eri tahoa mukaan, eihän lääkäri näe lasta kuin sen 20 min.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »